Ero sivun Musiikki versioiden välillä

Saamelaismusiikki ilmentää kulttuurin sisään rakentuvaa luontosuhdetta eritoten luonnon ennusmerkkejä tulkitsevissa sävelmissä. Luonto eläimineen ja lintuineen näyttäytyy niissä ihmisen kanssa tasa-arvoisena. Kuukkeli tietää hyvää onnea, samoin orava, mutta tiaisen tai jäniksen näkeminen kertoo metsämiehelle, että on parasta pysytellä kotosalla. Sävelmiä on myös uskomushahmoista tai jumaluuksista, kuten auringosta. Sävelmillä on osoitettu pyhitystä hengille ja niiden asuinpaikoiksi koetuille tuntureille tai järville. Musiikilla on näissä sävelmissä ollut erityinen tehtävä toimia välittäjänä luonnollisen ja yliluonnollisen välillä. Tällaisia ovat eritoten erityiset apuhenkien joiut, joiden avulla saatettiin kutsua avuksi henkilökohtainen henki, joka auttoi luonnollisen ja yliluonnollisen välisen rajan ylittämisessä. Näiden sävelmien olemassa olosta todistavat vain lähdekirjoitukset, joten niiden musiikillisesta asusta ei ole tietoa. Saamelaismusiikkiin kuuluvat myös palvosjoiut dološ juoigan jotka ovat liittyneet kulttisiin rituaaleihin, kuten seitakulttiin ({{Artikkelilinkki|1011|sieidi}}), seidan palvontaan ja uhraustoimituksiin ({{Artikkelilinkki|1014|uhraaminen}}). Laulun johtajana oli tuolloin lapinkylän johtaja, noita tai joku muu vaikutusvaltainen henkilö. Näistäkään sävelmistä ei ole säilynyt nauhoitteita tai vastaavia tallenteita. Lähdetiedot antavat kuitenkin olettaa, että palvosjoikujen tekstit ovat olleet varsin pitkiä ja luonteeltaan kertovia. Kirkkoherra Jaakko Fellman on merkinnyt muistiin Taatsin seidan palvosjoiun seuraavan kaltaisena:

(lähde J. Fellman: Anteckningar under min vistelse i Lappmarken. Ur Lappisk Mytologi och Lappländskt sägen 1903, sivut 230-231)

Varhaisten lähdekirjoitusten mukaan saamelaiseen {{Artikkelilinkki|1051|samanismiin}} ja samanointitapahtumiin on liittynyt musiikinharjoitusta. Yhteisiä piirteitä näiden dokumenttien noitumiskuvauksille ovat tarve noitumiseen (tiedon hankinta tai parantaminen), joikumalla, rumpua soittamalla ja tanssimalla saavutettu transsitila, ja lopulta raportointi transsin aikana saadusta tiedosta. Samanointitapahtuma on sisältänyt lähdetietojen perusteella kahdenlaista musiikkia. Ensinnäkin samaani, noita "noaidi", on joikannut ja rummuttanut. Toiseksi tapahtumaan on liittynyt noidan apulaisen joikaus sinä aikana, kun samaani on ollut transsissa ja tämän nostamiseksi transsista. Lähdekirjoitukset antavat ainoastaan viitteitä siitä, millaista tämä samanointitapahtumien yhteydessä esitetty musiikki on ollut.

Saamelaisten käyttämistä instrumenteista yleisimmin mainittu on noitarumpu ({{Artikkelilinkki|10138|trumman}}) {{Artikkelilinkki|1072|"goavddis"}}. Se on ollut huomattavan tärkeä noidan rituaalivaruste. Rumpuja on ollut kahta päätyyppiä: maljarummussa (1) poronnahkainen membraani on pingotettu maljan muotoon koverretun puumaljan yli. Kädensijan muodostavat kaksi kuperaan pohjaan leikattua pitkittäistä reikää. Seularummussa (2) poronnahkamembraani on pingoitettu seulan muotoon taivutetun kehän yli. Membraanit on kuvioitu harmaalepän (Alnus incana) kuoresta saatavalla punaisella väriaineella. Ernst Manker jakaa rummut seitsemään eri tyyppiin rumpujen rakenteen ja kalvokuvioiden erojen perusteella. Eteläisten alueiden rummut ovat kuvioinniltaan aurinkokeskeisiä, muiden alueiden rummut pääsääntöisesti segmenttijakoisia ja viittaavat käsitykseen maailman ja todellisuuden jakautumisesta eri tasoihin. Rumpua on lyöty poronluisella T:n muotoisella vasaralla.

Muista perinteisessä musiikinharjoituksessa käytetyistä soittimista tunnetaan fádnu-niminen 3-5 sormireikäinen pilli, joka tehtiin väinönputken (Angelica archangelica) versosta. Myös helistimiä tiedetään käytetyn.