Njalla (niliaitta)
{{Artikkeli |sivun nimi=Njalla (niliaitta) |kieli=suomi |id=1127
|artikkeliteksti=Jutaavaa elämää viettävät saamelaiset tarvitsivat myös paikallaan pysyviä vakinaisia säilytystiloja, jonne he saattoivat säilöä syksyisin esim. porosta saatuja ruokatarpeita kevään varalle. Syksyisin porot olivat kesän jäljiltä parempikuntoisia ja niistä sai enemmän ravintoa kuin keväällä.
Yksi säilytyspaikoista oli pieni aitta, joka seisoi paksun korkean paalun varassa metsäneläinten ulottumattomissa. Pohjoissaamelaiset nimittävät aittaa sanalla njalla. Sanalla on vastineita miltei kaikissa saamelaiskielissä. Se on lainautunut myös suomen kieleen, lähinnä pohjoisiin murteisiin, jossa tunnetaan sana nili.
Saamelaiskielten sanalle on esitetty vastineita etäisistä sukukielistä mansista sekä samojedikielistä jurakista ja selkupista. Merkitykseltään esitetyt vastineet ovat melko lähellä saamelaisia sanoja: mansin sana tarkoittaa (lihan)kuivaustelinettä, jurakin sana varastona toimivaa suojakatosta ja selkupin sana tuohikoppaa, jossa lapset istuvat esim. matkoilla tulen ääressä. Obinugrilaisilla kansoilla onkin ollut vastaavanlaisia niliaittoja kuin saamelaisilla.
Saamelaissana saattaa kuulua yhteen puun kuoren irrottamista, nilomista merkitsevän verbin kanssa, joka pohjoissaamessa on njallat. Verbi tunnetaan miltei kaikissa saamelaiskielissä. Paalu, jonka varaan niliaitta on rakennettu, on yleensä kuorittu ja höylätty sileäksi, jotta ruokaa vainuavat eläimet eivät pääsisi kiipeämään sitä myöten ylös. Verbi njallat kuuluu vanhaan suomalais-ugrilaista perua olevaan sanaperheeseen, jolla on jäseniä aina hantissa asti. Suomenkielisiä vastineita ovat esimerkiksi nila ja niloa.
[[Tiedosto:p> |thumb|600px|{{{2}}}]]
