Ominaisuus:Teksti

From Saamelaiskulttuurin ensyklopedia
Jump to: navigation, search
Teksti is a predefined property (also known as special property). It is a built-in property that comes with additional administrative privileges but can be used just like any other user-defined property.

Pages using the property "Teksti"

This property is a special property in this wiki. Showing 25 pages using this property.

(previous 25) (next 25)

A

Aids to learn Saami languages +Unfortunately not in English, but look and surf links on the Finnish side. <BR>  +
Aikakäsitys +Saamelaisten perinteinen aikakäsitys on syklinen. Siihen ei sisälly kristilliselle ajattelulle ominaista käsitystä ajan lopusta. Saamelaisen aikakäsityksen perustana ovat muutokset luonnossa ja siihen liittyvissä ihmisten toiminnoissa. Saamelaiset ovat määrittäneet ajan kulkua myös taivaankappaleiden mukaan ([[Kosmologia|kosmologia]]). Päivä-sana merkitsee saamen kielessä edelleen sekä aurinkoa ja päivää, kuu taas sekä kuuta ja kuukautta. Kaamosaikana saamelaiset määrittivät keskiyön, varhaisaamun ja myöhäisillan tähtikuvioiden mukaan ([[Astraalimytologia|astraalimytologia]]). Tarkka tieto tunneista ja minuuteista ei ollut saamelaisille tärkeä, koska heidän elämänsä ei riippunut ajasta, vaan säästä ja luonnontilasta. Vuosi on perinteisesti jaettu kahteen osaan, talvi- ja kesäpuoleen. Nämä ajanjaksot eivät ole saman pituiset vaan talvipuoli on kesäpuolta pidempi. Erotuksena länsimaailman aikakäsityksestä saamelaiset eivät pyrkineet asettamaan päivämääriä vuodenaikojen väliin, koska talven, kesän, kevään tai syksyn pituus riippui vuosikerrasta eli siitä, millaiset säät ovat olleet ja kuinka luonnontila muuttuu vuodesta toiseen. Ajatus kolmen kuukauden pituisista vuodenajoista on saamelaiselle aikakäsitykselle vieras. Yhtenä vuonna talvi voi kestää pidempään kuin seuraavan vuosikerran talvi. Sen jälkeen tuleva kevät voi olla edellistä lyhyempi. Kun poronhoidosta tuli osalle saamelaisista elinkeino, vuoden alkuna alettiin näiden keskuudessa pitää poronhoidon kannalta jotakin tärkeää aikaa, esimerkiksi Pohjois-Suomen pohjoissaamelaisilla kevätkesää, jolloin vasat syntyvät, tai inarin- ja kolttasaamelaisilla syksyä, jolloin lehdet kellastuvat ja poromiehet alkavat koota porojaan ([[Suurporonhoito|poronhoito]]). Pyyntikulttuurisen ajan käsityksestä tiedetään sangen vähän ([[Peuranpyynti|pyynti]]). Vuosi on jaettu kahdeksaan osaan: talvi, kevättalvi, kevät, kevätkesä, kesä, syyskesä, syksy ja kaamos. Seuraavassa pohjoissaamelainen käsitys vuodenajoista (kts. myös [[Kuukaudet|kuukaudet]]). Myöhäissyksy kestää siihen asti, kunnes pysyvä lumi tulee. Talven alkuna pidettiin aikaa, jolloin tulee pysyvä lumi ja ilma pakastuu, suunnilleen marraskuun loppua. Kaamokseksi (skábma) on perinteisesti kutsuttu syksyn ja talven välistä aikaa marras- ja joulukuun tienoilla. Joulun jälkeen valo lisääntyy vähitellen ja alkaa sydäntalven aika (tammi-helmikuu), jolloin aurinko ilmestyy taivaanrannalle. Ensimmäisten auringonsäteiden mukana tulevat "rautapakkaset" Saamenmaahan. Helmikuun lopussa aurinko alkaa lämmittää ja pakkaset heikkenevät, mutta lumipyryt kovenevat. Talvi kestää pääsiäisten tuntumaan, jolloin alkaa kevättalvi. Joutsenen tulo pohjoiseen on varma kevään merkki, mutta kevät tulee kuitenkin vasta silloin, kun suveentuu ja lumet alkavat sulaa. Kevättalvella lumi sulaa päivällä ja jäätyy yöllä. Näin syntyy kantava hanki, ja saamelaiset lähtevät poroineen jutamaan kevätpaikoilleen, joissa vasat syntyvät. Vasomiskausi on kevään ja kevätkesän aikana, toukokuusta kesäkuun alkuun. Kun jäät ovat lähteneet, lohi nousee merestä pohjoisen jokiin. Joissakin järvissä jää voi pysyä kevätkesän loppuun saakka. Kevätkesällä lumi on sulanut pois, vihreät lehdet ja heinät alkavat ilmestyä. Tätä aikaa kutsutaan nimellä urbi, 'silmu'. Kesä alkaa juhannuksen jälkeen, kun vihreät lehdet ja heinät ovat kasvaneet täysikokoisiksi ja sääski tarkenee lentää. Oikea sääskiaika, "räkkä", alkaa silloin, kuin lämpimät säät tulevat pohjoiseen, suunnilleen heinä- ja elokuussa. Silloin alkaa sydänkesän aika, jolloin porot lähtevät sääskiä pakoon korkeille tuntureille ja rannikolle. Suunnilleen juhannuksesta elokuuhun saakka poro luo karvaansa ja linnut luovat höyhenensä. Kesä kestää ensimmäisiin kylmiin öihin saakka, minkä jälkeen tulee syyskesä. Keskiyön aurinko ei enää näy koko yötä, tähdet tulevat näkyviin ja aika kääntyy pimeää aikaa kohti. Syyskesällä poron karvasta tulee tuuheampaa, mutta oikea uusi karva kasvaa vasta syksyllä. Syksy alkaa ensimmäisten pakkasten jälkeen. Syksyllä linnut lähtevät etelään, [[Bárbmu|Bárbmu]]-maahan. Jo syyskuun alussa maa peittyy aamuisin tykkylumeen, heinä kuloontuu ja lehdet kellastuvat. Kun lehdet ovat saaneet syysvärinsä, tulee ruska-aika, syyskuun paikkeilla. Syyskuun puolivälissä alkaa porojen rykimäaika, joka kestää suunnilleen kuukauden. Rykimäaikana hirvaat eivät syö eivätkä ehdi levätä, rykimäajan loppuun asti ne laihtuvat ja väsyvät. Siitä tulee tämän aikakauden nimitys golggotmánnu (lokakuu, 'rykinyt (poro)hirvas'). Vähän ennen rykimäaikaa tulee kylmä, sataa vettä, räntää ja lunta ja alkavat kovat tuulet. Lokakuun puolivälissä kesäpuoli loppuu ja syyspakkaset alkavat. Silloin vedet jäätyvät, valo vähenee ja alkaa kaamosaika. Aurinko katoaa, yöt pitenevät. Kaamosaikana voi sataa lunta ja tulla suojasäitä. Talvi alkaa kuitenkin vasta silloin, kun pysyvä lumi on tullut. rykimäaika - kiima-aika<BR> hirvas - urosporo<BR> golggot - rykinyt (poro)hirvas <BR><BR> [[Sisällysluettelo: Tapakulttuuri ja kansanluonne| Sisällysluettelo: Tapakulttuuri ja kansanluonne]]<BR><BR>  +
Ailekis olmak +<P align="justify"> <i>Ailekis Olmak</i>, <i>áiligas</i>-miehet (<i>[[Áiligas|áiligas]]</i>) olivat länsisaamelainen tuonpuoleisten olentojen ryhmä, josta tietoja on antanut lähinnä Erich Jessen. Kaamoksen jälkeen paistavan auringon ([[Aurinko|<i>Beaivi</i>]]) ensimmäisillä säteillä on uskottu olevan parantavaa voimaa, koska olennot nimeltä <i>áilegas</i>-miehet saapuvat niiden mukana Auringosta, ja siksi <i>áiligas</i>-tuntureilla käytiin tuolloin ottamassa vastaan säteet ja rukoilemassa <i>áilegas</i>-miehiä. Nämä jumaluudet näkyvät länsisaamelaisten, aurinkokeskisten noitarumpujen (kts. noitarummut, [[Rumpukuviot|Rumpukuviot]], [[Rumpu|Trumman]]) kalvoilla siivekkäinä, auringonsäteillä seisovina miehinä. Jessenin mukaan ensimmäisellä säteellä <i>Sodna-peiwe-ailek</i> eli sunnuntaipäivän jumaluus, toisella <i>Lawa-Ailek</i> eli lauantaille omistettu jumaluus. Kolmannella säteellä seisoo <i>Frid-Ailek</i>, perjantain jumaluus. Kysymyksessä lienee varsin synkretistinen, kristillisestä maailmankuvasta vaikutteita saanut ilmiö. Samaa soittaa, että Jessenin mukaan <i>áilekis olmak</i> -jumaluuksista kertoneet saamelaiset pitivät sunnuntaita kaikkein voimallisimpana ja parhaana [päivänä] noitamessujen pitämiselle". Lauantaita pidettiin seuraavaksi parhaana ja myös perjantaita pidettiin myös pyhänä ja ennustamiselle otollisena päivänä. Se katsottiin kuitenkin vähemmän pyhäksi kuin kaksi muuta.</P><BR> [[Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore| Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore]]<BR><BR>  +
Ajoittaminen +<P align="justify"> Ajoittaminen eli <i>ikääminen</i> on [[Kronologia|kronologian]] laatimisen edellytys. Historiassa ajoittamisen lähtökohtana on kirjallisissa lähteissä säilynyt tieto. [[Arkeologia|Arkeologiassa ]]lähtökohtana ovat artefaktien vertailu (typologia), kerrostumisen erittely (stratigrafia) sekä useat riippumattomat luonnontieteelliset ajoitusmenetelmät. Ajoittaminen tuottaa tulokseksi <i>ajoituksen</i> eli <i>ikäyksen</i>, joka voi olla ikä (esim. 1000 vuotta) tai ikäasema (esim. 1000 eKr). </P> <P align="justify"> Ensyklopedian aihepiirin kannalta tärkein luonnontieteellinen ajoitusmenetelmä on arkeologian ja ympäristöhistorian yhteisesti käyttämä <sup>14</sup>C- eli radiohiilimenetelmä (puhekielessä C14-menetelmä), mikä tarjoaa rajattomat mahdollisuudet vertailevaan tutkimukseen. Haittana on, että 'radiohiilivuodet', joiden laskenta alkaa takautuvasti vuodesta 1950 jKr, yleensä ovat pitempiä kuin aurinkovuodet ja lisäksi keskenään eripituisia. Puiden vuosilustojen laskentaan ja mittaukseen perustuva dendrokronologia on toinen riippumaton luonnontieteellinen ajoitusmenetelmä, joka on yhteinen arkeologialle ja ympäristöhistorialle. Dendrokronologiaa voidaan suoraan soveltaa puusta valmistettuihin esineisiin. Erittäin merkittävää on, että dendrokronologinen tutkimus on kyennyt rakentamaan tuhansien vuosien pituisia vuosilustosarjoja, joita soveltaen on mm. laadittu menetelmiä, joiden avulla radiohiiliajoitukset voidaan korjata eli kalibroida aurinkovuosia vastaaviksi. Pääosa ensyklopediassa esitetyistä esihistoriallisista vuosiluvuista pohjautuvat radiohiiliajoituksiin, jotka on kalibroitu käyttäen Groningenin yliopistossa laadittuun Cal25 -tietokoneohjelmaan sisältyvää, kumulatiiviseen todennäköisyysjakauman mediaaniin perustuvaa menetelmää. Itäisessä ja pohjoisessa [[Fennoskandia|Fennoskandiassa]] on koemielessä käytetty myös arkeomagnetismiin sekä mineraalien luminesenssi-ilmiöihin perustuvia riippumattomia ajoitusmenetelmiä. Arkeologisiin muinaisjäännöksiin ([[Arkeologia|arkeologia]]) on myös sovellettu maankohoamisesta johtuvaan rannansiirtymään perustuvaa kronologiaa, jonka aika-asteikko kuitenkin on saatu radiohiiliajoituksista. </P> <BR> [[Sisällysluettelo: Arkeologia|Sisällysluettelo: Arkeologia]]<BR><BR>  +
Ajoitus +Katso sivua [[Ajoittaminen|Ajoittaminen]].<BR><BR> [[Sisällysluettelo: Arkeologia|Sisällysluettelo: Arkeologia]]<BR><BR>  +
Ajoverkkopyynti +<P align= justify > Ajoverkkopyynti eli kulkutus, <i>golgadeapmi</i>, on kalastustapa. Joen poikki heitetään verkkoja ja lasketaan ajoverkko alas jokea aina kiintoverkkoon asti. Tenolla ajoverkkoa saatetaan laskea jopa kilometrejä, mutta kivikkoisissa joissa käytetään lyhyempiä verkkoja. Tällöin ajoverkon toiseen päähän sidotaan lautaristikko, jota virta kuljettaa, ja toisessa päässä verkkoa on kalastajien vene. Apaja-alueen päättyessä soudetaan vene ristikolle, jolloin kalat ovat muodostuneessa pussissa kuin nuotassa.</P> <P> [[Tiedosto:525_71_Kalansaalis.jpg|thumb|600px|Kaloja. Kesämaisema Kutturasta.]] </p><BR><BR> Kalastus- / kala-aiheisia linkkejä: [[Kalastus - kokoomasivu|kalastus - kokoomasivu]]<BR><BR> [[Sisällysluettelo: Elinkeinot ja liikkuminen|Sisällysluettelo: Elinkeinot ja liikkuminen]]<BR><BR>  +
Akka +Áhkká, Akka <BR> [http://fi.wikipedia.org/wiki/Akka_%28tunturi%29 Wikipedia-linkki]<BR><BR> [[Sisällysluettelo: Alueet & paikat|Sisällysluettelo: Alueet & paikat]]<BR><BR>  +
Akka (English) +Áhkká (Lule Sami: "old woman"), also known in its "Swedified" form Akka, is a massif in the southwestern corner of Stora Sjöfallet National Park in northern Sweden. [http://en.wikipedia.org/wiki/%C3%81hkk%C3%A1 Wikipedia link]  +
Akka (svenska) +Akka (lulesamiska: Áhkká, översättning "gammal kvinna") är ett högalpint fjällmassiv i Stora Sjöfallets nationalpark i nordvästra Lappland i norra Sverige. [http://sv.wikipedia.org/wiki/Akka Wikipedia link]  +
Akkala Saami language +<P align="justify"> Akkala Saami is spoken by very few native speakers in Babinsk area in the Kola Peninsula in Russia. The traditional dwelling places of Akkala saamis have been the former villages Babino and Yokostrov by the lake [[Imandra|Imandra]] near the coast of the White Sea north of Kandalaksha. The neighbouring languages are [[Skolt Saami language|Skolt Saami]] in the north and in the west, [[Kildin Saami language|Kildin Saami]] in the east and Carelian in the south. Besides Russian also Carelian has had a significant influence on Akkala Saami. </P> <P align="justify">Akkala Saami has earlier been regarded as a subdialect of [[Kildin Saami language|Kildin Saami]] but there are in fact more features that it shares with Skolt Saami than with Kildin. Today it is regarded as one of the 10 individual Saami languages. Akkala Saami distinguishes from Skolt Saami in one central point of historical phonology: The easternmost Saami languages, including Akkala Saami, have preserved nasal consonants (<i>m, n, nj, ŋ</i>) in clusters with a stop (<i>p, t, k</i>) or affricate (<i>c, č</i>) while all of the [[Western Saami languages|western Saami]] languages in addition to [[Inari Saami language|Inari]] and [[Skolt Saami language|Skolt Saami]] have undergone a phenomenon called denasalization: in nasal+stop/affricate clusters the nasal has disappeared leaving its voiced character to the stop (> <i>b, d, g</i>) or affricate (> ?? <i>z, ž, z, ž</i>). Cf. Akkala <i>låˊndd</i> 'bird' ~ Skolt <i>låˊdd</i> id., Akkala <i>kueˊndde</i> 'to bear' ~ Skolt <i>kueˊddeed</i> id., Akkala <i>soaˊmbb</i> 'stick' ~ Skolt <i>suäˊbb</i> id. </P> <BR> [[Modern Saami languages|Other Saami languages]] <BR><BR> [[Table of contents: Languages and naming|Table of contents: Languages and naming]]<BR><BR>  +
Akkalansaame +<P align="justify"> Katso englanninkielistä välilehteä. </P> <BR> Muut [[Saamelaiskielet|saamelaiskielet]] <BR><BR> [[Sisällysluettelo: Kielet ja nimistö|Sisällysluettelo: Kielet ja nimistö]]<BR><BR>  +
Akkulturaatio +<P align="justify">Akkulturaatio tapahtuu, kun vähemmistökulttuuri omaksuu enemmistön arvoja vapaaehtoisesti ja vuorovaikutuksen seurauksena. Akkulturaatiolla tarkoitetaan [[Kulttuuri|kulttuurin]] muutosprosessia, joka syntyy eri kulttuurien kohtaamisessa. Yksilön tasolla tarkoitetaan kulttuurien kohtaamisessa tapahtuvia sekä tietoisia että tiedostamattomia arviointeja ja uskomuksissa ja käyttäytymisessä tapahtuvia muutoksia. Vähemmistöjen akkulturaatiostrategiat voidaan ryhmittää neljäksi perusstrategiaksi: [[Assimilaatio|assimilaatio]], [[Integraatio|integraatio]], [[Marginalisaatio|marginalisaatio]] ja [[Separaatio|separaatio]].</P><BR> [[Sisällysluettelo: Tutkimus ja tutkimushistoria sekä tutkimuslaitokset ja museot|Sisällysluettelo: Tutkimus ja tutkimushistoria sekä tutkimuslaitokset ja museot]]<BR><BR>  +
Akmeeli +<P align="justify"> Akmeeli, suom. Ikämieli, oli Sompion suurnoita. </P> <P align="justify"> Paitsi Sodankylässä ja Sompiossa, tarinoita Akmeelista on kerrottu myös Sallassa ja Inarissa. Sompion sittemmin hävinneitten saamelaisten tarinaperinnettä ovat kantaneet eteenpäin seudun suomalaiset. Akmeeli osasi liikkua kätkeytyneenä pilveen tai tuuleen ja muuttaa itsensä linnuksi tai kalaksi ([[Samanismi|samanismi]]), ts. ottaa apuhenkensä eläinhahmon. Hänen kerrotaan myös maanneen talvikauden karhuna kuusen juurakon alla ([[Eläintransformaatiot|eläintransformaatiot]]). Toisaalta hänet mainitaan myös sotasankarina, joka johti Sompion, Sodankylän ja Keminkylän saamelaiset Venäjän puolelta tulleita vainolaisia vastaan ([[Lavrukaš|Lávrukaš]]) ja joka silmänkääntäjän taidoillaan johti joukkonsa voittoon. Inarissa Akmeeli mainitaan tarkka-ampujana, joka osui nuolellaan sen haarukan päähän, jolla vainolaisten kuparihaarniskaan pukeutunutta päällikköä juuri syötettiin. </P> <P align="justify"> Tunnetuin Akmeeli-tarina lienee kuitenkin kertomus hänen kuolemastaan. Akmeeli rummutti itsensä transsiin neuvottuaan ensin vaimolleen sanat, joilla hänet piti määräaikana herättää. Vaimo kuitenkin unohti sanat, eikä Akmeeli voinut palata ruumiiseensa, joka sen alkaessa mädäntyä haudattiin rantatörmään. Vasta kolmenkymmenen vuoden kuluttua sanat palautuivat vaimon mieleen, ja hän muisti kutsua miestään "hauin suolensoikerosta, kolmannesta koikerosta". Vanha noita nousi silloin ylös, mutta lihat ja luut putosivat samassa alas, ja Akmeeli vajosi takaisin hautaansa. Tarinan Akmeeli on suomalaisen tradition Antero Vipusen kaltainen hahmo, liian kauaksi ajaksi transsiin jäänyt noita, joka enää ei kykene palaamaan elävien maailmaan. </P><BR> [[Sisällysluettelo: Biografiset artikkelit|Sisällysluettelo: Biografiset artikkelit]]<BR><BR>  +
Alajávri +<P align="justify">Alajávri, Alajaure ~ fi. Alajärvi<BR> [http://sv.wikipedia.org/wiki/Alajaure Wikipedia-linkki]</P>  +
Alesbáiki +<P align="justify">Alesbáiki, Pihtioja</P><BR> [[Sisällysluettelo: Alueet & paikat|Sisällysluettelo: Alueet & paikat]]<BR><BR>  +
Alesgiehtje +<P align="justify">Alesgiehtje, Västerfjäll; <BR> [http://www.svenskgeografi.se/soek?kate=X&laen=X&sord=V%C3%A4sterfj%C3%A4ll svenskgeografi.se : Västerfjäll]</P><BR> [[Sisällysluettelo: Alueet & paikat|Sisällysluettelo: Alueet & paikat]]<BR><BR>  +
Alisjávri +<P align="justify">Alisjávri, Alesjaure<BR> [http://www.svenskgeografi.se/laen/norrbotten/75134-alesjaure.html Alesjaure] </P>  +
Alkavare +<title>OK: Alkavare</title> <P align="justify"> Alkavare, <i>Álggavárre</i>, fjäll (1625 m) i Sareks nationalpark, Jokkmokks kn., Norrbottens län. Väster om fjället vid sjön, som heter <i>Álggajávrre</i> (Alkajaure), bedrevs på 1600-talet brytning av silvermalm och på 1700-talet byggdes ett kapell på denna plats med väggar helt i sten. Kapellet är troligen den mest otillgängliga gudstjänstlokalen i Europa, fyra dagars vandring från [[Huhttán|Kvikkjokk]]. [http://www.svenskgeografi.se/laen/norrbotten/74923-alkavare-kapell.htm svenskgeografi.se : Alkavare-kapellet] [http://www.svenskgeografi.se/laen/norrbotten/74925-alkavare.html svenskgeografi.se : Alkavare-fjället]</P>  +
Alkumonoteismi +<P align="justify"> Alkumonoteismilla tarkoitetaan [[Evolutionismi|evolutionistiseen]] näkemykseen liittyvä teoriaa, joka pitää uskoa yhteen jumalaan uskonnon alkumuotona. Monijumalaisia uskontoja pidetään tämän alkunäkemyksen rappeutumistuotteina. Vanhinta perua oleva vanhatestamentillinen alkumonoteismi rakensi Raamatun kertomusten pohjalle. Romantiikan valtakautena 1800-luvun alkupuolella alkumonoteistiset näkemykset olivat hyvin suosittuja (Carl Axel [[Gottlund, C.A.|Gottlund]], [[Lappalaisten mytologian katkelmia|Lappalaisten mytologian katkelmia]]). Modernia alkumonoteismia on edustanut saksalainen kieli- ja uskontotieteilijä Pater Wilh. Scmidt (1868-1954). Se on katolisen kirkon virallinen oppi uskonnon alkuperästä. </P> [[Sisällysluettelo: Tutkimus ja tutkimushistoria sekä tutkimuslaitokset ja museot|Sisällysluettelo: Tutkimus ja tutkimushistoria sekä tutkimuslaitokset ja museot]]<BR><BR>  +
Alkuperäinen monoteismi +Katso sivua [[Alkumonoteismi|Alkumonoteismi]].<BR><BR>  +
Alkuperäiskansa +<P align="justify"> Katso englanninkielistä välilehteä [[Alkuperäiskansa|Indigenous people]]. </P><BR> [[Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot|Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot]]<BR><BR>  +
Alkuperäiskansaliike +<P align="justify"> [[Alkuperäiskansojen maailmanneuvosto|Alkuperäiskansojen maailmanneuvosto]]<BR> [[Saamelaisliike|Saamelaisliike]] <BR> [[Ihmisoikeudet ja saamelaiset|Ihmisoikeudet ja saamelaiset]] </P><BR> [[Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot|Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot]]<BR><BR>  +
Alkuperäiskansojen liike +[[Alkuperäiskansojen maailmanneuvosto|Alkuperäiskansojen maailmanneuvosto]]<BR> [[Saamelaisliike|Saamelaisliike]]<BR> [[Ihmisoikeudet ja saamelaiset|Ihmisoikeudet ja saamelaiset]]<BR><BR>  +
Alkuperäiskansojen maailmanneuvosto +<P align="justify"> World Council of Indigenous peoples (WCIP) <i>Álgoálbmogiid máilmmeráđđi</i>. Alkuperäiskansojen maailmanneuvosto on alkuperäiskansojen omasta aloitteesta 1970-luvulla syntynyt kansainvälinen edunvalvontajärjestö. Maailmanneuvosto antoi sysäyksen maailman alkuperäiskansojen liikkeelle. Järjestön isänä pidetään kanadalaisen National Indian Brotherhood (NIB) -järjestön johtajana toiminutta George Manuelia. George Manuel järjesti lokakuussa 1975 Port Albernissa kansainvälisen konferenssin. Konferenssiin osallistui alkuperäiskansojen edustajia 24 maasta eri puolelta maailmaa, Amerikasta, Saamenmaasta, Grönlannista ja Australiasta. WCIP perustettiin tässä konferenssissa, jossa hyväksyttiin myös periaatteet sen toiminnalle. Konferenssissa WCIP:n tarkoitukseksi määriteltiin yhtenäisyyden vahvistaminen alkuperäiskansojen kesken, informaation välittäminen sekä kansallisten alkuperäiskansojen organisaatioiden voimistaminen. WCIP pyrkii mahdollisten fyysisten ja kulttuuristen kansanmurhien estämiseen, rasismin vastustamiseen, alkuperäiskansojen poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien turvaamiseen sekä nimenomaan alkuperäiskansoille kuuluvien oikeuksien, myös kulttuuristen oikeuksien, luomiseen ja vahvistamiseen. Maailmanneuvoston ensimmäiseksi presidentiksi valittiin luonnollisesti George Manuel. Maailmanneuvostosta muodostettiin alkuperäiskansojen kansainvälinen järjestö, jonka jäsenjärjestöjen tavoitteena tuli olla alkuperäiskansojen taloudellisen itsenäisyyden lisääminen ja itsemääräämisoikeuteen pyrkiminen. </P> <P align="justify">Maantieteellisesti WCIP:n jäsenjärjestöt jaettiin viiteen mantereeseen; Keski- ja Etelä-Amerikkaan, Pohjois-Amerikkaan, Tyynen valtameren alueeseen, Karibian sekä Belizen alueeseen sekä Eurooppaan. Guatemalan yleiskokouksessa 1993 siirryttiin jaottelussa kymmeneen pienempään alueeseen, kuten Keski-Amerikkaan ja Panamaan, Andeihin ja Saamelaisalueeseen. Syynä tarkempaan aluejakoon oli pyrkimys maantieteelliseen edustavuuteen, joka näkyy myös järjestön rakennetta määrittelevissä säännöissä. Hallituksessa on jokaisella alueella edustaja. Presidentistä ja kahdesta varapresidentistä yksi valitaan Keski- ja Etelä-Amerikan alueelta ja yksi joltain toiselta alueelta. WCIP:n päämaja puolestaan on sijainnut Kanadassa, Ottawassa, mikä johtuu todennäköisesti George Manuelin ja NIB:n vahvasta roolista järjestön perustamisessa. Syyskuussa 1984 Panaman yleiskokouksessa hyväksytty julistus periaatteista esittää tiivistetysti tärkeimmät asiat ja tavoitteet, joihin WCIP pyrkii. Itsemääräämisoikeus, taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet sekä maaoikeudet ovat merkittäviä WCIP:n periaatejulistuksen luettelemista oikeuksista. </P> [[Tiedosto:32.jpg|thumb|600px|Alkuperäiskansojen maailmanneuvoston hallitus kokoontuu 12.9.93 Buenos Airesissa]], [[Tiedosto:6.jpg|thumb|600px|<b>Alkuperäiskansojen maailmanneuvoston hallitus kokoontuu Ottawassa 1994</b><BR> Edestä Vas. Eusebio Loreto Julio Meksikosta, Noeli Pocaterra Venezuelasta, Amazoniasta Secundina Cumapa, edestä oik. toinen Presidentti Jorge Conrado Valiente Argentiinasta ja Fortunato Turbo Perusta.]] <P align="justify"> WCIP:n yleiskokouksia on pidetty kolmen-neljän vuoden välein eri mantereilla. Yleiskokouksissa valitaan hallitus sekä presidentti ja kaksi varapresidenttiä sekä luodaan maailman alkuperäiskansojen yhteisiä periaatteita ja päämääriä. Port Albernin jälkeen on pidetty seuraavat yleiskokoukset: 1977 Kiirunassa Ruotsissa, 1981 Canberrassa Kanadassa, 1984 Panamassa, 1987 Limassa Perussa, 1990 Tromssassa Norjassa ja 1993 Quetzaltenangossa Guatemalassa. </p> [[Tiedosto:13.jpg|thumb|600px|Alkuperäiskansojen maailmankonferenssin (1993) osallistujia]] [[Tiedosto:gajer-Aipin-Rantala.jpg|thumb|600px|<b>Alkuperäiskansojen maailmanneuvoston konferenssi vuonna 1990 Tromssassa</b><BR>Venäjän pienten kansojen järjestön edustajat Gaijer ja Jeremin Aipin ja tulkkina Leif Rantala.]] <P align="justify"> George Manuelia presidenttinä seurasivat Jose Carlos Morales Costa Ricasta vuodesta 1981, Clem Chartier Kanadasta vuodesta 1984, Donald Rojas Maroto Costa Ricasta 1987 ja Jorge Valiente Argentiinasta vuodesta 1993. </p> [[Tiedosto:Donald-Rojas-2.jpg|thumb|600px|Presidentti Donald Rojas pitämässä puhetta vuonna 1990 Tromssassa pidetyssä alkuperäiskansojen maailmankonferenssissa]] [[Tiedosto:4.jpg|thumb|600px|Alkuperäiskansojen maailmankonferenssi 1993 Quetzaltenangossa, Guatemalassa valittiin uudet johtajat: vas. Presidentti Jorge Valiente, Argentiina, varapresidentti Noel Pocaterra, Venezuela ja varapresidentti Clem Chartier, Kanada]] <P align="justify"> WCIP:n hallituksen kokouksia on pidetty kerran vuodessa. Hallitus valmistelee yleiskokouksia ja toimeenpanee sen päätöksiä sekä järjestää alueellisia ja kansainvälisiä kokouksia ja konferensseja. Hallituksen järjestämiä konferensseja on järjestetty yleensä YK:n suurten maailmankonferenssien yhteydessä. </P> <P align="justify"> WCIP:llä on neuvoa-antava eli NGO-kansalaisjärjestöstatus YK:n Sosiaali- ja taloustoimikunnassa (ECOSOC, Economic and Social Council), YK:n kasvatus-, tiede- ja koulutusjärjestössä (UNESCO, United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization) ja Kansainvälisessä työjärjestössä (ILO, International Labour Organization). Se on myös kansainvälisten kansalaisjärjestöjen konferenssin (CONGO) johtokunnassa. </P> <P align="justify"> WCIP on toiminut aktiivisesti kansainvälisellä foorumilla, YK:ssa [[Alkuperäiskansojen työryhmä|Alkuperäiskansojen työryhmässä]], Ihmisoikeuskomissiossa, Kansainvälisen työjärjestön (ILO:n) istunnoissa Genevessä. Alkuperäiskansojen oikeuksien edistämiseksi pidetään tärkeänä myös kumppanuutta eri valtioiden ja eri kansainvälisten järjestöjen kanssa. Näitä ovat ACNUR-High Commission of the UN for Refugees (YK:n pakolaiskomissio); Project Consultant for Latin America Costa Rica (Latinalais-Amerikan neuvoa-antava projekti); Development and Peace, Kanada (Kehitys ja rauha); Anglikaaninen kirkko, Kanada; Kirkkojen maailmanneuvosto, Sveitsi; Episkopaalinen kirkko, Costa Rica; Calmeadow-Säätiö, Kanada; Kanadan kansainvälinen yhteistyöneuvosto eli Canadian Council for International Cooperation. 1980-luvulla WCIP:n yhtenä tärkeimpänä asiana oli edistää yhdessä muiden kansainvälisten toimijoiden kanssa ILO-sopimuksen nro 107 uudistamista ja sen lopullista hyväksymistä 1989. ILO:n sopimus 169 ja luonnosteluvaiheessa oleva alkuperäiskansojen oikeuksia koskeva julistus määrittelevät hallitusten velvollisuuksia alueillaan asuvia alkuperäiskansoja kohtaan, tosin vain harva hallitus on tähän mennessä ratifioinut sopimuksen 169. 1990-luvulla WCIP on ollut mukana useiden muiden kansalaisjärjestöjen kanssa YK:n [[Alkuperäiskansojen oikeuksien julistus|alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen]] luonnostelutyössä Genevessä. </P> <P align="justify"> Maaoikeudet, ympäristökysymykset ja ihmisoikeudet kytkeytyvät tänä päivänä usein toisiinsa ja tämä koskee erityisesti alkuperäiskansoja. 1992 alkuperäiskansat kokoontuivat pitämään omaa kokoustaan Kari Ocaan lähelle Rio de Janeiroa viikon ajaksi ennen YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssia. </p> [[Tiedosto:5.jpg|thumb|600px|YK:n Ympäristö- ja kehityskonferenssi Rio de Janeirossa: alkuperäiskansojen konferenssin väkeä Kari Ocassa.]] [[Tiedosto:16.jpg|thumb|600px|YK:n Ympäristö- ja kehityskonferenssi Rio de Janeirossa: Alkuperäiskansojen konferenssin julistuksen allekirjoitus, vuorossa Venäjän pienten kansojen edustaja Vladimir Sangi Sahkalin saarilta.]] <P align="justify"> Konferenssissa allekirjoitettiin Kari Oca -julistus, jossa keskeisenä asiana on kansojen oikeus itsemääräämiseen. Kari Oca -konferenssin tulokset tuotiin esille viikkoa myöhemmin alkaneessa YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa. Järjestön edustajat ovat osallistuneet ihmisoikeuskonferenssiin Wienissä 1993 ja neljänteen naisten maailmakonferenssiin Pekingissä 1995. YK:n ihmisoikeuskonferenssissa hyväksyttiin muun muassa resoluutio [[Kv. Alkuperäiskansojen vuosikymmen|alkuperäiskansojen vuosikymmenestä]] (1995-2004). Lisäksi alkuperäiskansojen edustajat vaativat pikaisesti valmistettavaksi vuosikymmenen toimintasuunnitelmaa, jotta vuosikymmenen merkitys ei jäisi pelkästään symboliseksi.</P> <P align="justify"> Naisten oikeuksien huomioiminen on myös tärkeää alkuperäiskansojen naisten kannalta, koska he usein kohtaavat syrjintää sekä etnisen alkuperänsä että sukupuolensa vuoksi. Naisverkoston perustamisesta WCIP:n sisälle päätettiin jo elokuussa 1990 Tromssan yleiskokouksessa, ja naisten asema oli esillä myös juuri ennen Guatemalan yleiskokousta pidetyssä naiskonferenssissa. Vuonna 1993 Quetzaltenangossa Guatemalassa järjestettiin kolme päivää kestänyt historiallinen naiskonferenssi. Quetzaltenagossa järjestelyistä vastasi C.D.R.O -niminen Maya-alkuperäisnaisten käsityöjärjestö.</p> [[Tiedosto:7.jpg|thumb|600px|<b>Alkuperäiskansojen maailmankonferenssin (1993) osallistujia</b><BR>vas. Kuolan saamelainen Vladimir Afanassiev, kesk. Veikko Guttorm Utsjoelta. Oik. Ragnhild Nystad, Norjan Karasjoelta yhdessä Maya-naisten kanssa]] <P align="justify"> Konferenssissa hyväksyttiin toimintasuunnitelma, jonka tavoitteena oli parantaa naisten osallistumismahdollisuuksia yhteiskunnalliseen toimintaan eri tasoilla. Naisten konferenssin saavutuksena voidaan pitää sitä, että järjestön historiassa ensimmäistä kertaa valittiin maailmanneuvoston puheenjohtajistoon nainen, Noeli Pocaterra Venezuelasta, wayuu-kansan edustaja. WCIP:n naiskonferenssi kuului maailmanlaajuiseen konferenssisarjaan ennen maailman neljättä naiskonferenssia Pekingissä. Naisverkoston on toiminut lähinnä konferenssien yhteydessä, ja vastuu siitä on ollut hallituksen naisjäsenillä. </P> <P align="justify"> Alkuperäiskansaliikkeen huippuhetkiä koettiin alkuperäiskansojen vuoden juhlaistunnossa YK:n yleiskokouksessa New Yorkissa joulukuun 10. päivänä 1992 sekä alkuperäiskansojen vuosikymmenenen avajaisissa 1994. Alkuperäiskansojen vuoden juhlallisuudet järjestettiin New Yorkissa, jossa alkuperäiskansojen edustajat pääsivät pitämään puheensa YK:n yleiskokouksessa. Juhlallisuuksista on ilmestynyt YK:n julkaisu <i>A Seeds of a New partnership. Indigenous Peoples and the United Nation</i> 1994, jonka esipuheen on kirjoittanut Rigoberta Menchú Tum, Nobelin rauhanpalkinnon saaja ja YK:n alkuperäiskansojen vuoden rauhanlähettiläs ja johdannon toinen alkuperäiskansojen asioiden suhteen tärkeä henkilö, Erica-Irene Daes, pitkäaikainen alkuperäiskansojen työryhmän puheenjohtaja. </p> [[Tiedosto:3.jpg|thumb|600px|YK:n ihmisoikeuskonferenssi Wienissä Austria-keskuksessa 1993, oik. Rigoberta Menchú Tum]] <P align="justify"> Julkaisussa on alkuperäiskansojen järjestöjen edustajien17 puhetta sekä YK-systeemin oma osuus uuden kumppanuuden kunniaksi <i>The United Nations System Responds to Indigenous Peoples' Needs</i> ja <i>Cultivating a New Pertnership: Indigenous Peoples in the International Arena</i>. Loppusanat on kirjoittanut Ibrahima Fall, YK:n Ihmisoikeuskomission pääsihteeri ja vuosikymmenen koordinaattori. Liitteenä on ote Yleiskokouksen resoluutiosta 48/163: Maailman alkuperäiskansojen kansainvälinen vuosikymmen.</P> <P align="justify">Järjestön toiminta on ollut aivan 90-luvun loppupuolelta asti hyvin hiljaista monestakin syystä. Ensiksi Kanada ilmoitti lopettavansa rahoittamasta maailmanneuvoston toimintaa yksinään, toiseksi jäsenjärjestöt alkoivat saada suoraa taloudellista tukea YK:lta kansainväliseen toimintaan, muun muassa osallistumiseen alkuperäiskansojen työryhmän vuosittaisiin kokouksiin. Jäsenjärjestöt olivat saaneet hyviä kokemuksia WCIP:ssä itsenäiseen vaikuttamiseen kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Positiivista on myös se, että monet WCIP:n hallituksessa toimineet ovat 2000-luvulla hakeutuneet valtakunnalliseen politiikkaan ja tulleet jopa valituiksi maittensa kansanedustuslaitoksiin, kuten WCIP:n varapuheenjohtaja Noeli Pocaterra Venezuelassa. Kolmantena pääsyynä toiminnan hiljenemiseen voidaan pitää sitä, että Panaman yleiskokouksessa aloitettu maailmanneuvoston sääntöjen uudistamistyö jäi keskeneräiseksi. Maailmanneuvoston olisi pitänyt pystyä vastaamaan uusiin haasteisiin nopeasti. Taloudellisesti heikko järjestö ei pystynyt uudistustyöhön, erityisesti koska jäsenjärjestöt katsoivat parhaaksi kohottaa vain omaa kansainvälistä profiiliaan. Eräänä syynä järjestön heikkenemiseen voidaan pitää saamelaisten poliittista epäonnistumista Tromssan yleiskokouksessa 1990. Saamelaisten tavoitteena oli ko. konferenssissa saada oma ehdokkaansa WCIP:n presidentiksi juuri heikentyneen tilanteen vuoksi, mutta saamelaisneuvosto epäonnistui pahasti hankkeessa muun muassa siinä, että nosti viime hetkellä esille kaksi ehdokasta yhden sijasta. Saamelaiset nähtiin ja edelleenkin nähdään alkuperäismaailmassa tarpeellisina jäseninä ja johtajina. Saamelaisten alkuperäinen syy liittyä järjestöön olikin osoittaa solidaarisuutta köyhimpien maiden alkuperäiskansoille ja pyrkiä saamaan resursseja järjestön toimintaan. Tromssan konferenssin saamelaisen valmistelukomitean puheenjohtajana toiminut Aslak Nils Sara sai yllättäen vastaehdokkaan saamelaisneuvostossa, ja siten hänen alunperin hyvät mahdollisuutensa nousta presidentiksi pilattiin. </P> [[Tiedosto:Sara-Morales.jpg|thumb|600px|<b>Jose Carlos Morales Costa Ricasta ja Aslak Nils Sara Norjasta.</b><BR>Tromssassa pidetyssä alkuperäiskansojen maailmankonferenssissa 1990.]] <P align="justify">Guatemalan yleiskokouksen jälkeen hallitus piti vielä useita kokouksia Kanadassa ja Pohjoismaissa lähinnä neuvotellakseen eri maiden hallitusten kanssa taloudellisesta tuesta, mutta melko laihoin tuloksin. WCIP:n hallitus teki rakentavan ehdotuksen järjestön uudistamiseksi. Hallituksen tavoitteena oli luoda yhteistyöjärjestö, joka harjoittaisi julkaisu- ja tiedotustoimintaa. WCIP:n luonnetta ja tulevaisuutta ajatellen sen toiminta keskitettäisiin kolmeen osa-alueeseen. Nämä osa-alueet koostuisivat lobbauksesta kansainvälisellä tasolla (hallitukset, yritykset sekä relevantit järjestöt), alkuperäiskansoille tärkeän tiedon levittämisestä, paitsi edellä mainituille tahoille myös alkuperäiskansoille itselleen, ja kolmanneksi koordinoivana elimenä toimimisesta. WCIP:n järjestörakenne voisi tällöin olla esimerkiksi verkostomainen, jolloin päämajasta ei tarvitsisi tehdä rakenteeltaan raskasta ja kustannuksiltaan kallista. WCIP:n päämaja on sijainnut Ottawassa Kanadassa vuoteen 1995. Nykyisin järjestöllä ei ole varsinaista toimistoa, mutta suunnitelmissa on perustaa tiedotustoimisto Geneveen. </P> <P align="justify"> WCIP:n toiminta on vastannut sen perustamisesta asti asetettuja tavoitteita ja on siten vaikuttanut voimakkaasti maailman alkuperäiskansojen yhteisten tavoitteiden ja yhteisymmärryksen vahvistumiseen. Järjestö on toiminut aktiivisena, arvovaltaisena alkuperäiskansojen puolestapuhujana ympäri maailmaa ja vaikuttanut alkuperäiskansojen ja heidän oikeuksiensa myönteiseen kehitykseen. Alkuperäiskansojen maailmanneuvoston vaatima kumppanuusperiaate muun maailmanyhteisön kanssa on nykyään vihdoin konkretisoitunut YK:ssa, sillä YK:iin on perustettu 2002 alkuperäiskansoja varten oma foorumi, ns. [[Pysyvä foorumi|pysyvä foorumi]]. Alkuperäiskansojen järjestöt toimivat nykyään yhä aktiivisemmin alueellisella tasolla. Saamelaiset toimivat saamelaiskäräjien ja saamelaisneuvoston kautta arktisessa neuvostossa (ks. [[Arktinen yhteistyö|arktinen yhteistyö]]), Barentsin euro-arktisessa yhteistyössä ja Euroopan unionissa. Saamelaisilla on oman [[Kulttuuri-itsehallinto|kulttuuri-itsehallintonsa]] myötä mahdollisuus vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa, kieleensä ja kulttuuriinsa, mutta vielä nykyisinkin monet muut maailman alkuperäiskansat taistelevat vielä niiden ihmisoikeuksien puolesta, jotka saamelaisten kohdalla ovat jo toteutuneet. </P><BR><BR> [[Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot|Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot]]<BR><BR>  +
Alkuperäiskansojen oikeuksien julistus +<P align="justify"> YK:ssa valmistelun alainen alkuperäiskansojen oikeuksien julistus. Julistuksen parissa on työskennelty erityisraportoija Martinez Cobon johdolla tehdyn alkuperäiskansatutkimuksen loppuraportin julkaisemisesta lähtien 1984. Työtä on johtanut aluksi YK:n Syrjinnän estämisen ja vähemmistöjen suojelun alatoimikunta. 1994 toimikunta luovutti valmistellun luonnoksen Ihmisoikeustoikunnan käsiteltäväksi. Ihmisoikeustoimikunta on 1995 asettanut työryhmän valmistelemaan julistusluonnosta edelleen tavoitteena saada julistus hyväksytyksi vuoden 2004 kuluessa, jolloin alkuperäiskansojen vuosikymmen päättyy. YK:n yleiskokouksen on määrä hyväksyä lopulta julistus. Suurin osa julistuksen artikloista, joista vaikein on artikla 3 itsemääräämisoikeudesta, on vielä käsiteltävänä työryhmässä. Saamelaiset ovat osallistuneet Genevessä pidettyihin neuvotteluihin aktiivisesti saamelaisneuvoston ja Pohjoismaiden hallitusten edustajina. </P><BR> [[Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot|Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot]]<BR><BR>  +
(previous 25) (next 25)