Ominaisuus:Teksti

Teksti is a predefined property (also known as special property). It is a built-in property that comes with additional administrative privileges but can be used just like any other user-defined property.

Ominaisuutta ”Teksti” käyttävät sivut

Tämä on erikoisominaisuus. Näytetään 25 tätä ominaisuutta käyttävää sivua.

(← 25 edellistä) (25 seuraavaa →)

A
Askovis +	<P align="justify"> <i>Askovis</i> on saamelaisen kertomusperinteen eräänlainen tricster-hahmo; pahantapainen vintiö, joka välttelee työntekoa ja enimmäkseen vain istuu toimettomana tulen äärellä, mutta joka toisaalta esiintyy esim. [[Stállu|<i>stállu</i>]]-tarinoissa sankarina, joka nokkeluutensa ansiosta voittaa hirviön. <i>Askovis</i>-nimellä on selvä yhteys Kuun eteläsaamelaiseen nimitykseen <i>aske</i>. </P> <P align="justify"> Askovis mainitaan Anders [[Fjellner, Anders (suom. ver.)|Fjellnerin]] julkaisemassa eeppisessä joiussa Kuun ([[Kuu|Kuu, Mánnu]]) tyttärenä ja Áhcešeatnin poikana ([[Áhčešeátne-Njávešeátne|<i>Áhcešeatni-Njávešeatni</i>]]). <i>Áhcešeatni</i> ja Auringon ([[Aurinko|Beaivi]]) tytär <i>Njávešeatni</i> ovat maailman alkuaikojen myyttisiä olentoja. Edellinen sai pojan, jälkimmäinen tyttären. Kerran marjametsässä ollessaan naiset löivät vedon, jonka mukaan astiansa ensiksi täyteen saanut voittaisi pojan itselleen. Hävinnyt saisi tytön. <i>Áhcešeatni</i> huijasi panemalla sammalia astiaansa, voitti vedon ja lähti sitten kasvattipoikineen omille teilleen. Tämän jälkeen hänen pahuutensa yhä lisääntyi. Hän tuli Pohjatuulesta raskaaksi ja synnytti pojan nimeltä <i>Atsits</i>. Myös tämä teki kaikenlaista pahuutta, hoiti huonosti poroja, mutta sai lopulta rangaistuksensa herjattuaan Kuuta, äitiänsä, isää Aurinkoa kalpeammaksi. Tämän johdosta vetäisi Kuu hänet luokseen, ja Kuussa hänet tänä päivänäkin nähdään. On ilmeistä, että myöhemmän tarinaperinteen saamaton, mutta omallatavallaan neuvokas kiusanhenki <i>Askovis</i> on <i>Atsits</i>in myöhäinen perillinen ja kuuluu samaan traditioon. Kun <i>stállu</i> mainitaan joko Kuun pojaksi tai <i>Áhcešeatni</i>n puolisoksi, tarinoiden päähenkilöt <i>stállu</i> ja <i>Askovis</i> heijastavat kumpikin Kuun yleismaailmallisesti demonista tai ainakin ambivalenttia luonnetta. </P> <P align="justify"> Tyypillisessä <i>stállu</i> ja <i>Askovis</i> -kertomuksessa <i>stállu</i> saa vangikseen <i>Askovis</i>-pojan, jota ryhtyy ensin lihottamaan. Askovis kuitenkin saa luulotelluksi <i>stállu</i>lle tietävänsä hyvän keinon saada näkö ainutlaatuisen teräväksi: silmiin on valettava lyijyä. <i>Stállu</i> pyytää nyt <i>Askovis</i>ia tekemään hänelle tämän palveluksen, mihin <i>Askovis</i> ensin muka vastusteltuaan suostuukin. <i>Stállu</i> sokaistuu, ja <i>Askovis</i>in on helppo paeta tämän luota pois tehtyään ensin vielä kaikenlaista kiusaa sokaistuneelle <i>stállu</i>lle. </P><BR> [[Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore| Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore]]<BR><BR>  +
Assimilaatio +	<P align="justify">Assimilaatio tarkoittaa oman [[Kulttuuri|kulttuurin]] hylkäämistä ja enemmistökulttuurin omaksumista sen tilalle. Vähemmistö lakkaa olemasta omaksuttuaan enemmistön tavat ja arvostukset. Assimilaatiossa on kyse yksisuuntaisesta kulttuurin siirtymisestä enemmistöltä vähemmistölle. Sen seurauksena edellytetään arvojen muuttumista. Seurauksena voi olla osittain tai kokonaan oman [[Äidinkieli|äidinkielen]] menettäminen. Myös vanhemmat voivat edesauttaa oman kielen unohtamisessa, kun he siirtyvät käyttämään vain vierasta kieltä.</P> [[Akkulturaatio|Akkulturaatio]]<BR><BR> [[Sisällysluettelo: Tutkimus ja tutkimushistoria sekä tutkimuslaitokset ja museot|Sisällysluettelo: Tutkimus ja tutkimushistoria sekä tutkimuslaitokset ja museot]]<BR><BR>  +
Assimilation +	Look the Finnish tab.  +
Assimilation policy +	<P align="justify"> Assimilation was a new policy which began to be imposed in the Nordic countries and elsewhere in Europe in the nineteenth century. Its aim was integrate minorities into the dominant culture. Behind the policy lay emergent nationalism and the building of nation-states. One manifestation of it was an intense policy of Norwegianization that began in the 1930s. The Saami and the Kvens (the Finnish-speaking people of the Norwegian province of Finnmark) were considered to be a major security risk for Norway, living as they did in the north beside the vulnerable frontier with Russia. In these northern tracts, Russian seafarers and the north Norwegians traded together, and this caused grave concern and a fear of Russia. At that time, the minorities had not yet become particularly well integrated into Norwegian society; for example, the use of the Norwegian language among them was not very widespread. Consequently, the new policy on minorities initially focused on education, language and identity. First, a local government act was passed which permitted posts in municipal organs in the coastal parishes to be filled only with Norwegian-speakers. This assimilationist policy further intensified in the second half of the century. In 1862, a regulation was issued stipulating that the language of instruction in educational districts with Norwegian-speaking majorities must be Norwegian. In 1889, an Elementary Education Act was passed imposing Norwegian as the language of teaching in schools. In regions where more than one language was spoken, the act allowed for the use of Saami and Finnish as auxiliary languages. The primary task of the schools and dormitories was defined as Norwegianization. The policy of Norwegianization continued up to the late 1940s, when the educational system began to be reformed. However, various forms of assimilation were imposed on the Saami even up to the1970s, and they continued to be highly marginalized and discriminated against as a people both socially and politically. The policy of assimilation meant for the Saami above all the fact that they did not have the right to study and learn their own mother tongue in school. Behind the policy often lay the good intention of integrating minorities quickly and efficiently into the dominant society, but the consequences were sometimes rootlessness and a lack of a full command of any language as a mother tongue. In the case of the Saami, the result was that many of them began to feel ashamed of their language, their culture and their background. </P>  +
Astraalimytologia +	<P align="justify"> Tähtitaivaalla on ollut sekä käytännöllinen että myyttinen merkityksensä. Pimeällä talviajalla tähdet toimivat kellona ja kompassina ([[Aikakäsitys|aikakäsitys]]). Päivän ja yön vaihtelua pimeänä kaamosaikana seurattiin Otavasta, Seulasista ja erityisesti Kointähdestä eli Venuksesta (<i>Guovssonásti</i> <guovssu> 'aamunkoi, koite, sarastus'). Kointähdellä on kaksi nimeä riippuen vuoden- ja vuorokaudenajasta, jolloin se on näkyvissä: <i>Iđđedisguovssonásti</i> näkyy aamunkoin aikaan, <i>Eahkedisguovssonásti</i> ilta-aikaan. Aikaa on mitattu tähtitaivaan mukaan osin ylimalkaisesti, osin tiettyinä yön hetkinä tarkemmin. Porosaamelaiset, jotka talven aikana paimentavat porotokkiaan kahdessa vuorossa ympäri vuorokauden, näkevät tähtikuvioista, milloin toisen paimenen vuoro loppuu ja toisen vuoro alkaa. </P> <P align="justify"> Tähtikuvioiden asema muuttuu vuorokauden ajan mukaan. Kuviot tulevat näkyviin idästä ja siirtyvät ajan myötä samaan suuntaan kuin Aurinko. Jotkut pohjoiset tähdet ja tähtikuviot ovat näkyvissä ympäri vuorokauden, jotkut vain tietyn ajan vuorokaudesta, jotkut taas voivat olla näkymättä vuosia, esimerkiksi <i>Guovssonásti</i> (planeetta Venus), joka pyörii Auringon ympäri maanpalloa hitaammin eikä sen takia näy pohjoistaivaalla joka vuosi. Pohjantähti eli <i>Boahji</i>, <i>Boahjenásti</i> 'pohjantähti', <i>Boahjenávli</i> 'pohjannaula', koltansaamessa <i>Ââˊlmexuõldd</i> 'taivaan patsas' on liikkumaton. Sitä on kautta Saamenmaan pidetty maailman keskuksena, johon maa tukeutuu. </P> <P align="justify"> Pohjoissaamelaiset tuntevat myytin tähtihirvaasta (<i>Sarvvis</i> 'hirvas', etelä- ja merisaamelaisilla <i>Sarvva</i>, 'hirvi'), jota erilaiset tähdet ja tähtikuviot ajavat takaa. Metsästäjien joukossa ovat <i>Gállábártnit</i>, 'Kallan pojat' ([[Aurinko|aurinko]]; [[Fjellner, Anders (suom. ver.)|Fjellner]]), kolme tähteä Orionin vyössä. He ovat saamelaisten esivanhemmat, jotka keksivät sukset ja ajavat hiihtäen takaa tähtihirvasta. Pyyntiin osallistuvat mm. <i>Gállá</i> (Sirius), <i>Čuoiggaheaddjit</i> ('hiihtäjät', s.o. Kaksoset, <i>Castor</i> ja <i>Pollux</i> -tähdet), <i>Boahji</i>, jonka jousena on <i>Ursa Minoris</i> -tähtikuvio, ja <i>Fávdna</i> (Arkturus), jonka jousena on Otava, <i>Fávdnadávgi</i>, '<i>Fávdna</i>n jousi'. Otavan nimi vaihtelee saamenkielestä toiseen: Koutokeinon ja Kaarasjoen alueella se on <i>Dávggát</i>, 'jouset' tai <i>Fávdnadávgi</i>, Tiitisvuonossa (Divttasvuotna, nor. Tysfjord) <i>Juovsaõ</i>, koltansaamelaisilla <i>Juuse</i>, 'jousi', kildininsaamessa <i>Juukks-taa'st</i>, 'jousitähdet' jne. Merisaamelaisilla Otava on <i>vanca</i>, 'vene' ja kolme tähteä Orionin vyössä ovat <i>oaggut</i>, 'kalastajat'. <i>Sarvvis</i>in tähtikuvioon kuuluvat Kassiopeian, Perseuksen, Ajomiehen (Auriga) ja Seulasten (Plejadit) tähdet. Seulasten nimityksistä tunnetaan <i>Sarvágalba</i>, 'hirvaan kilpi', <i>Miessečora</i>, 'vasalauma', <i>Roavggut</i>, 'vällyt', <i>Nieidagearregat</i>, 'tyttöjen käräjät' tai <i>Boares áhkku</i>, 'vanha akka', joka ajaa hirvasta takaa koirineen. </P> <P align="justify"> Taivaallinen metsästys liittyy saamelaiseen eskatologiaan ([[Kosmologia|kosmologia]]). Kun taivaalliset metsästäjät onnistuvat tappamaan hirvaan, tulee maailmanloppu. <i>Sarvvis</i> ohittaa kuitenkin turvallisesti metsästäjät: luonnon tasapaino säilyy ja elämä jatkuu. Toisen pohjoissaamelaisen myytin mukaan <i>Fávdna</i> on metsästämässä sekä hirvasta että Pohjantähteä. Kun <i>Fávdna</i> ampuu Pohjantähteä, taivas putoaa alas, koko maailma syttyy tuleen ja elämä loppuu. Itäsaamelaisten eskatologisten käsitysten mukaan ukkosenjumala ajaa takaa taivaallista peuraa. Kun metsästäjä ampuu tulisella nuolellaan (salamalla) peuran kuoliaaksi, maailma vaipuu kaaokseen, taivas putoaa maahan ja koko maa syttyy palamaan. Metsästäjä ei kuitenkaan koskaan pääse nuolenkantaman päähän peurasta. Saamelaiseen uskontoon ei sisälly ajatus, että elämän loppuminen johtuisi jumalien toiminnasta, vaan kysymys on luonnon tasapainon rikkomisen seurauksista. Nykyperinteen käsityksessä viimeisestä tuomiosta on epäilemättä kristillistä vaikutusta. Käsitykset taivaallisesta peuranpyynnistä, joka tavataan länsi- ja itäsaamelaisessa traditiossa sekä muilla suomalais-ugrilaisilla kansoilla, sointuvat hyvin yhteen ja ilmaisevat samanlaisia käsityksiä maailman tasapainosta. Tämä viittaa mahdollisesti suomalais-ugrilaiseen arkaaiseen perinteeseen. </P> <P align="justify"> Linnunrata (<i>Lodderáidalas</i>, 'lintutikapuut') on muuttolintujen tie lämpimämpään <i>Bárbmu</i>-maahan ([[Bárbmu|Bárbmu]]). Merisaamelaiset kutsuvat linnunrataa lumitieksi, <i>Muohtabálggis</i>. Linnunrataan, tähtien kirkkauteen ja tähdenlentoihin liittyy meteorologisia odotuksia sekä tulevan talven säätä, tulevan vuoden hedelmällisyyttä (erityisesti hillan suhteen), ihmisen ikää ja hänen toivomustensa toteutumista koskevia ennusmerkkejä </P><BR> [[Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore| Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore]]<BR><BR>  +
Astral mythology +	Look the Finnish tab. <BR><BR>  +
Asuminen +	<p align="justify">Katsaus kattaa ajan 700 luvulta 1900-luvun alkupuoliskolle. Kuvauksen painopiste on Suomen Lapissa, mutta mukana on myös eräitä Suomessa esiintymättömiä tai harvinaisia asumusmuotoja. Rakenneratkaisun mukaan asumukset voidaan jakaa neljään luokkaan seuraavasti: </p> (1) siirrettävä kota, <BR> (2) kiinteä kota, <BR> (3) turvetalo, <BR> (4) puutalo. <BR> <p align="justify">Näistä kolme ensimmäistä ja osa neljättä edustavat hävinnyttä tai häviämässä olevaa perinteellistä rakentamista. Luokissa erottuu tyyppejä, joista kaksi ja lisäksi yksi muunnos tunnetaan vain arkeologisesti.</p> <p align="justify"> (1) Siirrettävä kota on (1.1) pistekota tai (1.2) korvakota.</p> <p align="justify"> (1.1) <em>Pistekodan</em> (kartiokodan) eli (umpi)laavun runkona on kolme haarapäistä 2,5 m pitkää seivästä ja yksi haaraton, jotka latvastaan toisiinsa nojaten muodostavat pyramidin muotoisen rakennelman. Runkoruoteiden yhtymäkohtaan nojaa kaksi lisäruodetta joka välissä siten, että muodostuu halkaisijaltaan lähes 4-metrinen, hieman soikea lattia-ala. Katteena on aluksi tuohi tai kuusen kuori, jotka purjekangas ja säkki 1800-luvun loppuun mennessä syrjäyttävät. Kodan yläosassa on savuaukko, reppänä. Lattia-alan keskellä on kivillä reunustettu suorakaiteinen tulisija, jonka etukulmista lähtee ovensuuhun ulottuvat rangat siten, että niiden väliin muodostuu suunnilleen kolmiomainen eteisalue. Lapin läänissä, Ruijassa ja Norrbottenissa tavataan kiinteinä muinaisjäännöksinä ns. suorakaiteisia, keskimäärin 90 x 150 cm laajoja, kivistä umpeen ladottuja latomuksia, jotka ajoittuvat aikavälille 750-1600 jKr. Monen latomuksen muodostamat rivit eivät ole harvinaisia. Laajalti esiintyvän perimätiedon mukaan latomukset olisivat hautojen katteita. Arkeologisissa tutkimuksissa on kuitenkin voitu todeta, että kyseiset latomukset ovat tulisijoja, jotka sijaitsevat hävinneen rakennuksen pyöreähkön lattia-alan keskellä. Lattia-alan kattava rakennelma on ollut kevyt, nähtävästi siirrettävä pistekota, joita siis on ollut sekä yksittäin että ryhminä. Suorakaiteisten liesilatomusten edustamat, todennäköisesti kuori- tai nahkakatteiset pistekodat olivat saamelaisten pääasiallinen asumustyyppi mainittuna aikana, jota voi nimittää liesilatomusajaksi. Myöhemmin pistekota säilyi metsäsaamelaisilla pitkään kesäpaikan asumuksena. Muutoin siitä tuli tilapäisasumus, joka pystytettiin tarvittaessa metsästykseen, kalastukseen, paimennukseen jne. liittyen. Puolilaavu/laavupuoli, joka sananmukaisesti tarkoittaa pistekodan eli laavunpuolikasta, siis puolipyöreää viistoa katosta, on vielä tilapäisempään tarpeeseen tarkoitettu tuulen- ja sateensuoja.</p> <p align="justify"> (1.2) <em>Korvakodan</em> eli pielipuukodan runkona on neljä 3,5 4 m pitkää, toisesta päästään kaartuvaa kotakorvaa eli pielipuuta, jotka muodostavat kaksi paria siten, että kummankin parin kaartuvat päät liitetään toisiinsa. Kaksi miehen rinnan korkeudella oleviin reikiin sovitettua poikkipuuta yhdistää parit toisiinsa. Yläliitoksen kohdalla kumpaankin pieliparin nojaa viistosti ruode, joiden yläpään haaran varassa on kolmas poikittainen poikkipuu, ns. savupuu, josta patakoukku riippuu. Kotakorvien muodostamaa runkoa vasten nojaa lisäksi viistosti 15-17 ruodetta siten, että muodostuu halkaisijaltaan noin 5-metrinen, hieman soikea lattia-ala. Lattia-alan keskellä on litteillä kivillä reunustettusuorakaiteinen tulisija, jonka etukulmista lähtee ovensuuhun ulottuvat rangat siten, että niiden väliin muodostuu eteisalue, joka on polttopuun säilytyspaikka. Tulisijan takana oleva alue, posio, jota usein rajoittaa kaksi peräseinään ulottuvaa rankaa, on astioden ym. kotitaloustarvikkeiden sekä useiden ravintoaineiden säilytyspaikka. Ihmisten oleskelualueet, loidot, ovat tulisijan molemmin puolin. Täten kodan lattia jakautuu vain viiteen osaan eikä yhdeksään, kuten Schefferuksen mallissa 1600-luvun jälkipuoliskolla on laita. Muutokseen on todennäköisesti johtanut yhtäältä pakanallisesti metsästykselle pyhitetyn takaosan ja takaoven funktion vaihtaminen kotitalousosastoksi ja toisaalta täyspaimentolaiseksi kehittyneen elämänmuodon käytäntö. Kodan katteena koostuu talvella villaraanuista valmistetuista ja kesällä hurstista tai säkkikankaasta valmistetuista louteista. Kodan huippuun jää halkaisijaltaan noin metrinen savuaukko, reppänä. Kotapuut ovat huolellisesti valmistettuja ja siksi ne kuljetetaan mukana vuotuismuutossa kuten katteitakin. Korvakota on ollut porotaloudessa eläneiden saamelaisten asumus. Sitä koskevat vanhimmat kuvaukset lienevät Schefferuksen 1673 julkaisemat, mutta todennäköistä on, että korvakota sai alkunsa ja syrjäytti pistekodan jo 1600-luvun vaihteessa, jolloin laajamittainen poronhoito kehittyi Skandinavian tunturisaamelaisten keskuudessa.</p> <p align="justify"> (2) Kiinteä kota on (2.1) pistekota, (2.2) korvakota, (2.3) hirsikehäkota tai (2.4) salvoskota.</p> <p align="justify"> (2.1) <em>Kiinteä pistekota</em> (kartiokota) on perusrakenteeltaan samanlainen kuin siirrettävä pistekota. Sama koskee tulisijaa ja lattian aluejakoa. Myös kuorikate on vastaava, mutta sitä peittää turvelevyistä koostuva kerros, jota tukevat ulkoisesti sen varaan nojaamaan asetetut painopuut. Raskas kate tekee kodasta kiinteän.</p> <p align="justify"> (2.2) <em>Kiinteä korvakota</em> on perusrakenteeltaan samanlainen kuin siirrettävä korvakota, ja sama koskee tulisijaa ja lattian aluejakoa; lattia on kuitenkin usein jossakin määrin kuusikulmainen. Kate on usein samanlainen kuin kiinteässä pistekodassa, mutta sen tilalla turvepeiton alustana esiintyy myös usein samanlainen laudoitus kuin hirsikehä- ja salvoskodassa. Kiinteää korvakotaa ovat käyttäneet ennen kaikkea porosaamelaiset sekä heidän vaikutuspiirissään asuvat muut saamelaiset pääasiassa kesäasumuksena mutta jossakin määrin myös talviasumuksena. Leem on 1767 kuvannut Ruijasta hieman poikkeavan kiinteän korvakodan runkoratkaisun, jossa kumpaakin kaarevaa kotakorvaparia tukee ulkoa päin kaksi samallatapaa kaarevaa puuta niin, että muodostuu kaksi neljän tukipuun ryhmää. Tukipuita yhdistää suunnilleen miehen rinnan korkeudella kodan kiertävä kaarevien puiden muodostama vaakasuora kehä. On esitetty, että varsinainen korvakota olisi kehitetty tältä pohjalta. Tämän mukaisesti kaareviin kotakorviin perustuva rakenne olisi lainattu kiinteästä kodasta siirrettävään. Kysymys on toistaiseksi avoin samoin, kuin kysymys kiinteän korvakodan käytäntöön tulon ajankohdasta. Leemin kuvaaman kaaripuurakenteen malli on voinut saada alkunsa jäämeren rannikon saamelaisyhteisöissä jo 1500-luvulla mutta mahdollisesti paljon aikaisemmin. Tähän viittaavat yhtäältä van Linschotenin kuvat Kildinin kesäpaikalta vuodelta 1594 ja toisaalta Varanginvuonolta saadut kaivaustulokset. On esitetty oletus, että muinoin olisi kiinteiden asumusten runkorakentaissa käytetty suurten valaiden kaarevia kylkiluita, mikä olisi ollut mallina myöhemmälle kaarevien puiden käytölle. Tätä ei ole voitu empiirisesti todentaa.</p> <p align="justify"> (2.3) <em>Hirsikehäkota</em> on ainoastaan arkeologisesti tunnettu asumustyyppi. Kodan lattian rajaa 6-kulmainen, harvoin 8-kulmainen hirsikehikko, jota vasten kodan ylärakenteet on tuettu. Kehähirsiä ei ole liitetty toisiinsa salvoksella tai muulla tavoin. Kehikko on ulkopuolisesti tuettu hiekkavallilla (kodansijaa kiertääkin kaivanto, josta hiekka on otettu). Lattia-ala on noin 5 x 5 m laaja. Keskellä on noin 0,7 x 1,2 m laaja suorakaiteinen, mukulakivistä yhteen kerrokseen hiekkapatjalle ladottu liesi, jonka pituusakseli yhtyy ovikulmasta peräkulmaan käyvään pituusakseliin. Schefferus on 1673 kuvannut tuohikatteisen hirsikehäkodan, jonka lattian hirret jakavat yhdeksäänosastoon, mutta kaivauksissa ei ole havaittu vastaavia hirsiä. Sen sijaan kaivauksissa on voitu havaita, että neljä kotakorvaa muodostavat kodan ylärakenteen rungon, mutta koska tutkittujen kotien ylin osa on kokonaan tuhoutunut, ei tiedetä, ovatko niiden kotakorvat olleet kaarevat. Toisaalta kaivauksissa on havaittu, että seinä on ollut laudoitettu, ja päällä on ollut turvepeitto. Käytettävissä olevat ajoitukset viittaavat siihen, että hirsikehäkota on tullut käyttöön 1500-luvun lopulla ja talviasumuksena syrjäyttänyt suorakaiteisten liesilatomusten edustaman pistekodan. Koska Schefferuksen kuvaaman kodan yläosa vastaa ulkoisesti korvakodan yläosaa (ja poikkeaa pistekodan yläosasta), voi olettaa että jonkinlainen kotakorvarakenne kuuluu hirsikehäkodan alkuperäisiin piirteisiin. Ehkä kiinteän kodan ilmaantuminen toi muassaan kotakorvarakenteen, jota hirsikehäkota ilmensi omalla tavallaan havumetsävyöhykkeessä ja Leemin kuvaama kaaripuukota omalla tavallaan koivuvyöhykkeessä. Tältä pohjalta poropaimentolaiset olisivat sitten omana sovelluksenaan kehittäneet siirrettävän korvakodan pistekodan tilalle. Joka tapauksessa hirsikehäkodan syrjäyttää 1700-luvulla käytäntöön tuleva salvoskota, jonka ylärakenteen rungoksi on lainattu tavallinen korvakodan rakenne.</p> <p align="justify"> (2.4) <em>Salvoskota</em> vastaa ylärakenteeltaan seinälaudoitettua kiinteää korvakotaa (ja samalla periaatteessa hirsikehäkotaa). Alarakenteen muodostaa 2 5 -kertainen hirsisalvos, mistä seuraa, että lattia on neliömäinen, noin 5 x 5 m laaja. Poikkeuksellisesti hirsikehä on ollut 6- ja 8-kulmainen, mikä kertoo hirsikehäkotaan palautuvasta perinteestä. Salvoskodassa lattia-alan jako on lähtökohtaisesti 9-osainen, kuten Schefferuksen mallissa 1600-luvun jälkipuoliskolta, mutta myös 7- ja 5-osaisia ratkaisuja on kuvattu. Hirret erottavat osastot toisistaan. Suorakaiteinen, laakakivistä ladottu liesi sijoittuu luonnollisesti keskiosastoon. </p> <p> (3) Turvetalo on (3.1) stallotomt tai (3.2) kammi.</p> <p align="justify"> (3.1) <em>Stallotomt</em> on ainoastaan arkeologisesti tunnettu asumustyyppi, jota esiintyy tunturialueella Ruotsissa Jämtlannin pohjoisosasta Tornionjärvelle sekä vastaavalla vyöhykkeellä Norjan puolella. Nimitys, joka tarkoittaa myyttisen taruolennon, Stallon, asumuksenpohjaa, on omaksuttu oppisanaksi kansanperinteestä. Stallotomt-asumuksenpohjat erottuvat maastossa suunnilleen televisioruudun muotoisina, noin 5-6 m pitkinä tasapohjaisina painanteina, joita ympäröi 1-1,5 m leveä, tasalakinen maavalli. Valli on ollut turvelaatoista rakennetun seinänalusta. Kattorakenteesta ei ole säilynyt jälkiä. Keskellä lattiaa on tulisija, joka muodostuu litteistä kivistä laaditusta suorakulmaisesta, lattian poikkiakselin suuntaisesta kehästä. Stallotomtit esiintyvät tavallisesti muutaman kappaleen jonoina koivuvyöhykkeen ylärajan tuntumassa. Tutkimuksen valtavirrassa stalotomtit liitetään saamelaisiin, mutta on myös perusteltu väitettä, että nuo rakennukset kuvastaisivat norjalaisten elinkeinotoimintaa tunturialueella. Asumuksen tunnusomaiset piirteet viittaavatkin lähinnä norjalaiseen turvetalojen rakennusperinteeseen. Toinen kysymys on, mihin käyttöön stalotomtit on rakennettu tunturiin. Vaikka tämä kysymys on toistaiseksi avoin, on tunnettuun ns. Ottarin kertomukseen viitaten mahdollista olettaa, että ne liittyisivät varhaiseen poronhoitoon, ja siinä tapauksessa niissä on todennäköisesti asunut sekä norjalaisia että saamelaisia. Stallotomtien käyttö sijoittuu aikavälille 750-1300.</p> [[Tiedosto:545_9_Kammi.jpg|thumb|600px|Kammi, moreenimaas, koivuja, kammi. Kiilopäällä. 28.6.1986]] <p align="justify"> (3.2) <em>Kammi</em> on yleistynyt kaikkien turvekatteisten rakennusten yleisnimiksi. Silti on Ruijan rannikolla perinteisesti olemassa asumus, jonka erityinen tyyppinimi voisi olla juuri kammi. Kyseessä on suorakaiteinen rakennus, jonka rungon muodostavat neljä runsaan metrin korkuista nurkkapatsasta ja näiden varaan asetetut yhdistävät parrut. Kattorakenne lepää patsaita yhdistävien parrujen varassa. Rakenneratkaisuja on kuvattu kaksi. Toisessa Leemin kuvaamaa kaaripuukodan runko on nostettu patsaita yhdistävien parrujen varaan vastaten edellä esitettyä salvoskodan kattoratkaisua vastaavasti. Toisessa pitkittäisparrujen varaan on asetettu kattotuolit, joista keskimmäisiä myös paalut voivat kannattaa. Seinät, jotka usein kallistuvatsisäänpäin, on sisäpuolelta paneloitu vierekkäin asetetuilla pystypuilla, samoin katto, joka vaihtoehtoisesti voi olla katettu tuohilevyillä. Ulkopuolisesti seinät muodostuvat päällekkäin asetetuista turvelaatoista ja myös katto onpäällystetty turpeilla, joiden päällä voi olla painokiviä. Kammissa ovat ihmisten lisäksi saaneet sijansa myös kotieläimet (naudat, vuohet, lampaat), joiden pilttuut ovat suorakaiteisen lattia-alan toisessa päässä. Yksihuoneisen kammin lattia-ala on ollut 6-10 x 5 m laaja (myös kaksihuoneisia kammeja on kuvattu). Katossa on savuaukko, jonka alla lattian keskustassa on suorakaiteinen kivetty tulisija. Kammi on ollut Pohjois-Norjan merisaamelaisille ominainen asumusmuoto. Se on myös jossakin määrin omaksuttu käyttöön Tenojokivarressa. Tyypin alkuperä ja sen ajoitus jäävät avoimiksi.</p> <p align="justify"> (4) Puutalo on (4.1) tupa tai (4.2) talonpoikaistalo .</p> <p align="justify"> (4.1) <em>Tupa</em> on hirsistä lamasalvostekniikalla rakennettu asumus. Vanhimmat maininnat saamelaisten Suomen Lapissa rakentamista tuvista ovat 1740-luvulta. Arkeologiset tutkimukset viittaavat samaan. Tupien mallin saamelaiset todennäköisesti ovat saaneet Tornion kauppiaiden markkinatuvista, joista on tietoja 1600-luvun lopulta alkaen. Inariin rakennettiin jo 1666 papille tupa asunnoksi ja kouluhuoneeksi. On syytä myös todeta, että Schefferuksen Ruotsin Lapista kuvaama patsasaitta (nili) osoittaa saamelaisten taitaneen lamasalvostekniikan jo 1600-luvulla, vaikka eivät soveltaneetkaan sitä asumuksiinsa kuin vasta 100 vuotta myöhemmin. Perinteisiä tupia ei ole rakennettu 1900-luvun alun jälkeen. Tupa on keskimäärin 4,5 x 4 m laaja ja katon harjan kohdalla 2 m korkea niin, että sisällä mies saattoi sen alla seistä suorana. Sivuseinät ovat vain runsaan metrin korkuiset. Ovinurkassa on hiekalla täytetyn nelikulmaisen pankkosalvoksen päälle muurattu avotakka, joka jatkui savupiipuksi; peltiä ei ollut. Lattia, joka aluksi on vain osaksi laudoitettu, on jaettu kolmeen pitkittäiseen vyöhykkeeseen. Etupäädyssä ovi on kapea ja matala, kynnys yhden tai kahden hirren korkuinen. Peräpäädyssä ikkuna on pieni, yksi- tai kaksiruutuiseksi lasitettu; vielä 1800-luvun alussa ikkuna saattoi puuttuakin. Yksinkertaisimmillaan katto on vielä 1800-luvulla tasainen, tehty halkaistuista puista, jotka on peitetty tuohella tai havupuun kuorella ja sen päälle levitetyllä hiekalla ja soralla. Tavallisesti katto on kuitenkin kaksilappeinen ja muodostui lankuista kootusta vesikatosta ja sen alaisesta laipiosta, joiden välinen tila on täytetty hiekalla ja sammalilla. Tuvassa on kiinteää kalustusta ym. varustusta seuraavasti: sivuseinustalle makuulava (toisinaan kaksikerroksinen), jonka alla on lampaiden olinpaikka; peräpäätyyn penkki ja/tai päytä; toiselle sivuseinustalle astiahylly sekä ripustuskoukkuja, joita on myös oviseinällä; katon alla on ripustusorsia. Tupasijoja on tutkittu arkeologisesti ja havaintojen perusteella päästään täsmälleen esitettyä vastaavaan pohja-alan kuvaukseen.</p> <p align="justify"> (4.2) <em>Talonpoikaistalo</em> tarkoittaa tässä useampihuoneista asuinrakennusta, jonkalaisia yksittäiset saamelaiset ovat rakentaneet Suomen Lappiin jo 1800-luvun jälkipuoliskolla mallinaan Lappiin siirtyneiden uudisasukkaiden rakennukset mutta yleisesti vasta 1900-luvun alkupuoliskolla, jolloinuseimmat ovat rakennuttaneet talonsa suomalaisilla kirvesmiehillä tai käyttäneet heitä apunaan. Rakennus käsittää kaksi tupaa tai tuvan ja kamarin, joiden välissä on porstua. Porstuassa on sisäänkäynti sekä etu- että peräseinässä eikä siinä ole laipiota. Huoneissa laipio on kolmilappeinen tai kokonaan tasainen. Ikkunoita on huoneissa kaksi tai kolme ja lämmityslaitteina esiintyy takan lisäksi kamina, hella ja/tai leivinuuni, joskus jopa kakluuni.</p> <p align="justify"> <em>Loppukatsaus</em>. Saamelaisten perinteisiä asumusmuotoja ja niiden kehityshistoriaa koskevat tietomme on yhä puuttelliset. Aihetta koskeva tutkimus on selvästi keskeneräisessä tilassa. Nyt näyttää siltä, että myöhäisellä postkeraamisella rautakaudella pohjoisen Fennoskandian sisämaan saamelaisyhteisöissä pääasiallisena ympärivuotisena asumuksena olisi ollut siirrettävä pistekota mutta Jäämeren rannikolla kiinteä, luultavasti kaaripuurakenteinen turvekatteinen kota. Pistekota näyttää syrjäytyneen talviasumuksena 1600-luvun vaihteessa ainakin Suomen Lapissa, jossa hirsikehäkota tuli käyttöön talviasumuksena. Suurimittakaavaiseen poronhoitoon siirtyneissä yhteisöissä kehitettiin mahdollisesti tuolloin siirrettävä korvakota pistekodan tilalle. Nämä asumuksiin sovelletut rakenteelliset muutosten mallina näyttäisi voivan olla rannikon yhteisöjen kiinteiden asumusten kaaripuurakenne. Seuraava merkittävä muutos sijoittuu 1700-luvun keskivaiheille ja jälkipuoliskolle, jolloin saamelaiset ainakin Suomen Lapissa saamelaiset alkoivat omaksua lamasalvosrakenteeseen perustuvan asumuksen, tuvan. Myös harjakattoinen turvetalo, kammi, on ehkä saanut alkunsa tuohon aikaan merisaamelaisten keskuudessa. </p> <p align="justify"> [[Rakennukset ym. rakennelmat|Rakennukset ym. rakennelmat]] </p> <BR><BR> [[Sisällysluettelo: Asuminen, työkalut, vaatetus yms.|Sisällysluettelo: Asuminen, työkalut, vaatetus yms.]]<BR><BR>  +
Asutushistoria +	<P align="justify"> Suomen Lapin asutushistoriaa 1555-1900. Pohjoista Fennoskandiaa asuttaneet saamelaiset astuivat historiallisten lähteiden piiriin jo ensimmäisellä vuosisadalla ajanlaskumme alun jälkeen. Varhaisimmat saamelaisia koskevat historialliset lähteet ovat kuitenkin satunnaisia ja usein toisen käden tietoon perustuvia kuvauksia Pohjolan perillä asuvasta oudosta metsästäjäkansasta. [[Tacitus|Tacituksen]] vuonna 98 jaa. julkaiseman Germanian fenni-kuvauksen jälkeen kului vuosisatoja, ennen kuin asiakirjoihin sisältyvät lähdetiedot saamelaisista eli lappalaisista yleistyivät keskiajalla. Varhaisen historiallisen lähdeaineiston niukkuuden vuoksi kuvaa saamelaisen asutuksen laajuudesta ja luonteesta on rakennettava melko pitkälle arkeologien tutkimuksen pohjalta. Erityisen ongelmallista tutkimukselle on ollut saamelaisasutuksen vaiheiden hahmottaminen Suomen eteläisemmissä osissa. Paikannimien ja perimätiedon perusteella on voitu päätellä, että saamelaista asutusta löytyi vielä keskiajan loppuun saakka Hämeen ja Satakunnan erämaa-alueilla. Savon veroluetteloista voidaan löytää mainintoja lappalaisista vielä 1500-luvulla. Suomen pohjoisten alueiden saamelaisasutusta koskeva historiallinen lähdeaineisto lisääntyi keskiajan lopulta lähtien Ruotsin, Norjan ja Venäjän ulottaessa hallintoaan ja kirkollista toimintaansa yhä pohjoisemmaksi. </P> <P align="justify"> Saamelaisasutuksen tarkempi seuraaminen historiallisten lähteiden varassa käy mahdolliseksi 1500-luvun puolivälistä lähtien, jolloin kruunu ryhtyi verottamaan lapinkylien asukkaita. Tästä ajankohdasta lukien tutkimusmateriaaliksi on tarjolla lapinvoutien kirjureitten vuosittain kustakin lapinkylästä tekemät veroluettelot. Veroluetteloiden pohjalta voidaan seurata asutuksen yleistä kehitystä lapinkylissä 1500- ja 1600 -luvuilla. Asutuksen kokonaiskuvaa ja väestön määrää niiden pohjalta on kuitenkin vaikea arvioida, sillä veroluettelot sisältävät tiedot vain veronmaksuvelvollisten täysi-ikäisten miesten määrästä. Lisäksi etenkin 1500-luvulla luetteloista usein puuttuvat veronmaksukyvyttömät verovelvolliset. Väestömäärän arviointia vaikeuttaa myös se, ettei tuon ajan saamelaisten keskimääräisestä perhekoosta ole varmaa tietoa. Yleisimmin tutkimuksessa on käytetty arviona 5,5 henkeä perhettä kohti. Tulos perustuu Gunnar Hoppen laskelmiin Uumajan ja Ångermanlannin Lappien vuoden 1603 veroluetteloista, jotka poikkeuksellisesti sisälsivät tiedot kaikista perheiden jäsenistä. Varsinaisen väestöhistorian tutkimuksen mahdollistava kirkollinen väestökirjanpito aloitettiin Ruotsin lapinmaissa 1700-luvun kuluessa. </P> <P align="justify"> 1500-luvun puolivälissä Ruotsin saamelaiset asuttivat kuutta hallinnollista kokonaisuutta eli lapinmaata, jotka levittäytyivät nykyisen Ruotsin ja Suomen pohjoisille sisämaa-alueille. Näitä olivat nykyisen Ruotsin alueella Ångermanlannin, Uumajan, Piitimen ja Luulajan lapinmaat sekä nykyisen Suomen pohjoisille alueille asettuneet Tornion ja Kemin lapinmaat. Lapinmaat puolestaan jakaantuivat pienempiin yhteisöihin, lapinkyliin eli siitoihin. Tornion Lapissa näitä olivat Siggevaaran (Siggevárri), Tingevaaran (Diggevárri), Suonttavaaran (Suovditvárri), Rounalan (Ruovdnal), Peltojärven (Bealdovuopmi; 1642 saakka Kemin Lapissa), Kautokeinon (Guovdageaidnu), Lappojärven (Láhpojávri), Aviovaaran (Avjovárri), ja Utsjoen (Ohcejohka) lapinkylät (nykyisen Suomen alueelle näistä sijoittuivat Peltojärven (Bealdovuopmi), Rounalan (Ruovdnal), Suonttavaaran (Suovditvárri) ja Tenon (Deatnu) kylät). Itäisimmässä Kemin Lapissa sijaitsivat vielä Inarin (Anár), Sompion (Soabbat), Kemikylän (Giemagilli), Kuolajärven (Guollejávri), Kitkan (Giggajávri), Maanselän (Másealgi), Sodankylän (Soađegilli) ja Kittilän (Gihttel) lapinkylät. Useimmat lapinmaat erotti rannikon talonpoikaisista pitäjistä viimeistään 1500-luvun alussa muodostunut à lapinraja. Tämä ei kuitenkaan ollut ehdoton saamelaisasutuksen raja. Useat lapinrajan eteläpuolisista saamelaisista omaksuivat talonpoikaiset elinkeinot, ja esimerkiksi Rovaniemen ja Keminjärven talollisista, Matti Enbusken arvion mukaan, oli 1600-luvulla noin kymmenen prosenttia saamelaisperäisten omistajien hallussa. </P> <P align="justify"> Suomen Lappia sekä Ruotsin lapinmaiden metsäalueita asuttivat niin kutsutut metsäsaamelaiset, jotka saivat elantonsa luontoa monipuolisesti hyödyntävästä vuotuiskierrosta. Kierron aikana metsästettiin, kalastettiin, linnustettiin ja keräiltiin. Elinkeinojen painopisteet vaihtelivat luonnonolojen mukaan, ja esimerkiksi Tenon, Inarin ja nykyistä Kuusamon aluetta asuttaneet Maanselän ja Kitkan saamelaiset saivat elantonsa hyvin pitkälle kalastuksesta. Kesyjä poroja metsäsaamelaisilla oli vain muutamia, ja niitä pidettiin kantoeläiminä ja houkutuseläiminä villipeuran pyynnissä, sekä lihan vuoksi. Poronhoitoon keskittynyt täyspaimentolainen elämäntapa aloitti ekspansionsa 1600-luvulla, jolloin se ensin levisi Norjan ja Ruotsin Lapin tunturiseuduille. Pohjoisimpaan Lappiin täysimittainen poronhoito levisi vasta aivan 1600-luvun lopulla ja 1700-luvulla. Poropaimentolaisuuteen kuului jutaminen porokarjan kanssa havumetsävyöhykkeellä sijaitsevista talvipaikoista kesälaitumille, jotka sijaitsivat joko Jäämeren rannikolla tai Kölillä. Kemin Lapin alueelle ekspansio ei kuitenkaan edennyt, vaan siellä saamelaiset säilyttivät metsäsaamelaisen elämäntapansa. Sekä metsäsaamelaisten että porosaamelaisten vuotuiset asuinpaikat olivat hyvin vakiintuneita, ja vanhemman tutkimuksen kuvaa ympäriinsä vaeltavista lappalaisista voidaan pitää harhaanjohtavana. Kuitenkin muuttoliikettä tapahtui myös lapinkylien sisällä ja naapurivaltioihin saakka. Etenkin vaikeiden vuosien aikana saamelaiset saattoivat suunnata kulkunsa Jäämeren rannikolle paremman elannon perässä. Olosuhteiden parannuttua muutettiin takaisin sisämaahan. Muuttoliikettä tapahtui myös Venäjän ja Kemin Lapin itäisten lapinkylien välillä. </P> <P align="justify"> Kemin Lapista varhaisimmat tiedot veronmaksajien määrästä ajoittuvat vuoteen 1555, jolloin veroluetteloihin kirjattiin 78 maksajaa. Näiden pohjalta Kemin Lapin väestön kokonaismääräksi saadaan 5,5:llä kertoen 429 henkilöä. Vuonna 1553 verotettiin Piitimen, Luulajan ja Tornion Lapeissa yhteensä 385:ttä verovelvollista miestä, minkä pohjalta arvioksi kokonaisväestöstä saadaan 2100 henkilöä. Nykyisen Suomen alueille asettuneissa Tornion Lapin kylissä, Rounalassa ja Suonttavaarassa, oli tuolloin 16 veronmaksajaa eli noin 88 henkeä. Esitettyjä lukuja voidaan pitää lähinnä arvioina lapinmaiden väestön vähimmäismäärästä, sillä veroluetteloista puuttuivat usein poissaolleet sekä veronmaksukyvyttömät miehet. Vuosisadan loppu oli suotuisaa aikaa läntisten lapinmaiden asutukselle. Tornion Lapissa veronmaksajien määrä oli jopa kaksinkertaistunut 1600-luvulle tultaessa. Kasvu ei ollut pelkästään sisäistä, vaan johtui osittain muuttoliikkeestä lapinmaiden välillä: osa Tornion Lapin veroluetteloihin merkityistä uusista veronmaksajista olivat muuttaneet alueelle Piitimen tai Luulajan Lapeista. Myös Kemin Lapissa verovelvollisten määrä nousi 1570-luvulle asti, joskin nousu ainakin osittain johtui kruununverotuksen vakiintumisesta. Vuosisadan lopulla käynnissä ollut Venäjän-sota (1570-1595) vaikeutti Kemin Lapin saamelaisten asemaa.</P><P align="justify"> Suomen alueen lapinkylien veronmaksajat 1558-1598</P> <TABLE align="center" border="1" cellspacing="0" cellpadding="4"> <TR><TD> </TD> <TD>1558</TD><TD>1568</TD><TD> 1578</TD><TD> 1588</TD><TD> 1598</TD></TR> <TR> <TD>Suonttavaara</TD><TD> 7</TD><TD> 11</TD><TD> 10</TD><TD> 14</TD><TD> 14</TD></TR> <TR> <TD>Rounala</TD><TD> 14</TD><TD> 10</TD><TD> 15</TD><TD> 10</TD><TD> 19</TD></TR> <TR> <TD>Peltojärvi</TD><TD> 5</TD><TD> 5</TD><TD> 7</TD><TD> 6</TD><TD> 6</TD></TR> <TR> <TD>Inari</TD><TD> 31</TD><TD> 23</TD><TD> 31</TD><TD> 28</TD><TD> 26</TD></TR> <TR> <TD>Sompio</TD><TD> 7</TD><TD> 10</TD><TD> 8</TD><TD> 5</TD><TD> 6</TD></TR> <TR> <TD>Kemikylä</TD><TD> -</TD><TD> 5</TD><TD> -</TD><TD> 5</TD><TD> 6</TD></TR> <TR> <TD>Kuolajärvi</TD><TD> 15</TD><TD> 15</TD><TD> 18</TD><TD> 17</TD><TD> 21</TD></TR> <TR> <TD>Kitka</TD><TD> 6</TD><TD> 14</TD><TD> 8</TD><TD> 5</TD><TD> 14</TD></TR> <TR> <TD>Maanselkä</TD><TD> 4</TD><TD> 10</TD><TD> 10</TD><TD> 7</TD><TD> 11</TD></TR> <TR> <TD>Sodankylä</TD><TD> 5</TD><TD> 9</TD><TD> 10</TD><TD> 14</TD><TD> 15</TD></TR> <TR> <TD>Kittilä</TD><TD> 4</TD><TD> 6</TD><TD> 8</TD><TD> 7</TD><TD> 9</TD></TR></TABLE> <P align="justify"> 1600-luku oli saamelaisen asutuksen kannalta huomattavasti vaihtelevampi. Vuonna 1601 Kemin Lapin veroluetteloihin merkittiin 113 veronmaksajaa. Tornion Lapissa heitä oli kaikkiaan 187, ja Rounalan, Suonttavaaran sekä Peltojärven alueella 41. Seuraavina vuosina veronmaksajien määrässä ei tapahtunut huomattavia muutoksia. Kemin Lapissa veronmaksajien määrä pikemminkin laski vuoteen 1620 mennessä. Etenkin 1610-luvun tiedetään olleen vaikeaa aikaa lapinmaiden asukkaille, ja veroluetteloissa sekä poissaolevien että veronmaksukyvyttömien osuus kasvoi. Ongelmien syitä olivat muun muassa vaihteleva ja sateinen ilmasto,riista- ja turkiseläinten vähäisyys sekä Ruotsin kruunun käyttöön ottama uusi kalaverotusjärjestelmä. Myös Ruotsin kruunun turkiskauppa väheni 1600-luvun alussa. Osa tutkijoista on tulkinnut Ruotsin kruunun turkiskaupan laskun merkiksi turkiseläinkannan lopullisesta vähentymisestä lapinmaissa, mikä olisi vaikuttanut saamelaisen asutuksen elinolosuhteisiin pysyvästi. Yksimielisyyttä tässä kysymyksessä ei kuitenkaan ole saavutettu, sillä saamelaiset saattoivat Ruotsin kruunun edustajien lisäksi käydä kauppaa talonpoikien, pirkkalaisten, papiston sekä norjalaisten ja venäläisten kauppiaiden kanssa. Etenkin itäisimmän Kemin Lapin osalta monet tutkijat pitävät riistakannan laskua vain väliaikaisena. </P> <P align="justify"> Vuosina 1621-1637 lapinmaiden verotus oli lähes kahden vuosikymmenen ajan vuokrattuna rannikkokaupunkien porvareille, mistä johtuen veroluetteloita ei kyseiseltä ajalta ole säilynyt lainkaan. Etenkin Kemin Lapissa veronvuokrauskausi oli ilmeisen suotuisaa aikaa, sillä veronmaksajien määrä kaksinkertaistui hyvin lyhyessä ajassa 94:stä 180:neen. Nousu oli voimakasta kaikissa kylissä lukuun ottamatta Kitkaa ja Maanselkää. Myös Tornion Lapin puolella huomattavaa nousua tapahtui Suonttavaaran ja Peltojärven kylissä. Syitä Kemin Lapin asutuksen kehitykseen on vaikea määritellä, koska verotuslähteet puuttuvat juuri nousuajan vuosilta. Kyseessä oleva aikaväli on kuitenkin niin lyhyt, ettei pelkästä luonnollisesta kasvusta voinut olla kyse. Todennäköisesti nousu johtui osittain saamelaisten parantuneesta veronmaksukyvystä sekä alueelle suuntautuneesta muuttoliikkeestä. Kemin Lapin suotuisan asutuskehityksen katkaisi 1600-luvun puolivälissä kriisi, joka laski veronmaksajien määrää myös muissa lapinmaissa. Vuosisadan lopulla verosaamelaisten määrät lähtivät kuitenkin uudelleen kasvuun. </P> <P align="justify"> Suomen alueen lapinkylien veronmaksajat 1600-1671</P> <TABLE align="center" border="1" cellspacing="0" cellpadding="4"> <TR> <TD> </TD><TD>1600 </TD><TD> 1610</TD><TD> 1620</TD><TD> 1642</TD><TD> 1655</TD><TD> 1671</TD></TR> <TR><TD>Suonttavaara</TD><TD> 10</TD><TD> -</TD><TD> 9</TD><TD> 21</TD><TD> 14</TD><TD> 11</TD></TR> <TR> <TD>Rounala</TD><TD> 22</TD><TD> -</TD><TD> 22</TD><TD> 25</TD><TD> 30</TD><TD> 18</TD></TR> <TR> <TD>Peltojärvi</TD><TD> 5</TD><TD> 5</TD><TD> 8</TD><TD> 14</TD><TD> 5</TD><TD> 8</TD></TR> <TR> <TD>Inari</TD><TD> 20</TD><TD> 29</TD><TD> 25</TD><TD> 52</TD><TD> 16</TD><TD> 41</TD></TR> <TR> <TD>Sompio</TD><TD> 7</TD><TD> 6</TD><TD> 7</TD><TD> 17</TD><TD> 12</TD><TD> 15</TD></TR> <TR> <TD>Kemikylä</TD><TD> 6</TD><TD> 8</TD><TD> 8</TD><TD> 21</TD><TD> 6</TD><TD> -</TD></TR> <TR> <TD>Kuolajärvi</TD><TD> 21</TD><TD> 16</TD><TD> 11</TD><TD> 28</TD><TD> 7</TD><TD> 21</TD></TR> <TR> <TD>Kitka</TD><TD> 14</TD><TD> 12</TD><TD> 5</TD><TD> 9</TD><TD> 12</TD><TD> 8</TD></TR> <TR> <TD>Maanselkä</TD><TD> 11</TD><TD> 7</TD><TD> 5</TD><TD> 6</TD><TD> 10</TD><TD> 13</TD></TR> <TR> <TD>Sodankylä</TD><TD> 15</TD><TD> 17</TD><TD> 16</TD><TD> 25</TD><TD> 13</TD><TD> 29</TD></TR> <TR> <TD>Kittilä</TD><TD> 11</TD><TD> 11</TD><TD>8</TD><TD> 22</TD><TD> 11</TD><TD> 14</TD></TR></TABLE> <P align="justify"> Vuosisadan lopulla talonpoikaisesta uudisasutuksesta tuli osa Suomen Lapin asutushistoriaa. Lapinmaiden uudisasutukseen oli kruunun taholta pyritty aktiivisesti jo Kustaa Vaasan ajoilta asti, mutta aikaisemmin tilanne talonpoikaisilla seuduilla ei ollut suotuisa uudisasutuksen syntyä varten. Vuosina 1673 ja 1695 annettiin kuninkaalliset uudisasutusplakaatit, joilla lapinmaihin uudisasukkaiksi asettuville talonpojille myönnettiin 15 vuoden verovapaus sekä pysyvä vapautus sotaväenotoista. Plakaateilla pyrittiin saamaan talonpoikaista asutusta etenkin läntisiin lapinmaihin, joissa 1630-luvulla alkaneen kaivostoiminnan aiheuttama saamelaisten muutto oli laskenut huomattavasti asutuksen määrää ja työvoimaa tarvittiin kaivosten tarpeisiin. Uudisasutuksen tarkoituksena oli lisäksi sitoa saamelaisten asuttamat alueet hallinnollisesti ja kirkollisesti tiiviimmin muun valtion yhteyteen. Plakaatit lähtivät ajatuksesta, että saamelaiset sekä talonpoikaiset uudisasukkaat saattoivat erilaisten elinkeinojensa ansiosta asua rinnakkain samoilla seuduilla ilman, että kummallekaan osapuolelle koituisi tästä haittaa. Lähtökohtana suunnitelmalle toimi Uumajan Lappi, missä poronhoitoon erikoistuneet saamelaiset ja karjanhoidosta pääasiallisesti elantonsa saaneet talonpojat eivät kilpailleet samoista luonnonvaroista. </P> <P align="justify"> Vastoin kruunun suunnitelmia uudisasutus alkoi varsin hitaasti ja kohdistui 1600-luvun lopulla lähinnä vain Kemin Lapin kaakkoisosiin nykyisen Kuusamon alueella. Siellä uudisasutuksella oli sitäkin voimakkaampi vaikutus saamelaiseen asutukseen. Kemin Lapin saamelaiset saivat edelleen elantonsa kalastuksesta sekä metsästyksestä, ja alueelle Kainuusta muuttaneet talonpojat harjoittivat peltoviljelyn sijaan liikkuvaa kaskeamista sekä metsästystä ja kalastusta. Saamelaisten ja uudisasukkaiden edut joutuivat varsin nopeasti vastakkain, etenkin kun Kitkan ja Maanselän kylien alueille maaherran ilmoituksen mukaan olijo 1680-luvun loppuun mennessä saapunut jo 70 uudisasukasperhettä. Vuosisadan loppuun mennessä Kitkan ja Maanselän kylien alueelle muodostui suomalaistunut Kuusamo. Omalta osaltaan tähän kehitykseen vaikuttivat myös vuosina 1696 ja 1697 koko Suomea koetelleet vaikeat nälkävuodet, jotka verottivat raskaasti myös Kemin Lapin itäisten lapinkylien saamelaisia. </P> <P align="justify"> Muualla Kemin Lapissa uudisasutuksen alkuvaihe sujui rauhallisemmin. Kittilään ensimmäiset uudisasukkaat olivat saapuneet jo ennen plakaatteja. Kylän saamelaiset omaksuivat varsin nopeasti talonpoikaiset elinkeinot ja tavat, mikä lienee helpottanut sopeutumista. Vuosisadan loppuun mennessä ensimmäiset uudisasukkaat olivat saapuneet myös Sompion, Kemikylän, Sodankylän ja Enontekiön alueille. Pentti Virrankosken arvion mukaan Suomen Lapissa asui 1600-luvun lopussa 2100-2200 asukasta, joista 600-700 oli suomalaisia uudisasukkaita. Seuraava vuosisata oli Kemin Lapissa jatkuvan uudisasutuksen ja väestönkasvun aikaa. Alueen eteläisissä ja keskisissä osissa tämä kehitys johti 1700-luvun jälkipuoliskolla lapinkyläjärjestelmän hajoamiseen. 1760-luvun jälkeen verovoudit eivät Kemin Lapissa, Inaria lukuun ottamatta, erotelleet lapinveron maksajia, vaan heidät merkittiin maksamaan veroa uudisasukkaiden joukkoon. Vuonna 1761 näitä lapinveron maksajia oli vielä 159, mutta on epäselvää, kuinka moni heistä todella vielä harjoitti perinteisiä metsäsaamelaisia elinkeinoja. Seuraavan vuosisadan alkuun mennessä saamelaisen asutuksen alueiksi nykyisessä Suomessa olivat muodostuneet Inari, Utsjoki ja Enontekiö (Rounalan, Peltojärven ja Suonttavaaran lapinkylät). </P> <P align="justify"> Inariin ensimmäinen suomalainen asukas saapui vuonna 1758, mutta toden teolla lapinkylän uudisasutus käynnistyi vasta 1800-luvun puolella. Tällöin suuri osa uudistilojen perustajista oli saamelaisia. Vuonna 1761 Inarin veroluetteloihin merkittiin 61 veronmaksajaa eli arviolta noin 330 henkeä. Vuoden 1810 tietojen mukaan aluetta asutti yhteensä 412 saamelaista ja 20 suomalaista. Myös Utsjoella uudisasutus sai alkunsa vasta 1800-luvulla. Saamelaisia talouksia Utsjoella oli 1700-luvun puolivälissä 25 ja 1800-luvun alussa 29. Enontekiöllä saamelaisia talouksia oli vuoden 1756 tietojen mukaan 102, mutta vuonna 1780 talouksien määrä oli laskenut 85:een. Pääasiassa talouksien lukumäärän lasku 1700-luvun puolivälin jälkeen johtui porotaloutta kohdanneista ongelmista, jotka aiheuttivat voimakasta muuttoa Norjaan. Vuonna 1803 talouksien lukumäärä oli noussut jälleen 103:een. Uudisasukkaita alueella oli samaan aikaan 41 taloutta.</P> <P align="justify"> 1800-luku oli Suomen Lapissa jatkuvaa väestönkasvun aikaa, ja uudisasutuksen etenemisestä huolimatta myös saamelainen asutus maamme pohjoisimmilla alueilla kasvoi. Porosaamelaisia lukuun ottamatta saamelaiset olivat omaksuneet elinkeinoikseen pienimuotoisen tilanhoidon ja karjanpidon. Etenkin Inarissa myös kalastus säilytti asemansa saamelaisten elinkeinoelämässä. Porosaamelaisuuden ekspansiota Suomen Lapin puolelle aiheuttivat 1800-luvun puolivälin rajasulut, joiden seurauksena Inariin ja Sodankylän pohjoisosiin muutti porosaamelaisia esimerkiksi Utsjoelta. Epäilemättä poronhoidon kehitys Suomen saamelaisalueilla mahdollisti myös saamelaisten väkiluvun nousun vuosisadan aikana. Inarissa saamelaisten määrä nousi vuosisadan alun noin 400 henkilöstä kaksinkertaiseksi, noin 850 henkeen. Suomalaisten uudisasukkaiden määrä nousi Inarissa samaan aikaan vieläkin nopeammin, vuoden 1810 20 hengestä vuosisadan lopun yli 600 henkeen. Utsjoella saamelaisten määrä nousi vuosisadan alun noin 250 hengestä vuosisadan loppuun mennessä noin 470 henkeen. Uudistiloja alueelle oli 1800-luvun loppupuolelle tultaessa perustettu 57 kappaletta. Enontekiöllä saamelaisten lukumäärä ei 1800-luvulla enää noussut, vaan pikemminkin laski. Vuosisadan alussa alueella asui arviolta 130 saamelaista, mutta vuosisadan loppuun mennessä heidän määränsä oli laskenut 95:teen. Seuraavan vuosisadan puolella saamelaisasutuksen enemmistö säilyi vain Utsjoella.</P> <P align="justify"> Ruotsin Lapissa uudisasutusplakaattien vaikutus oli huomattavasti vähäisempi kuin Suomen puolella, ja uudisasutus pääsi alkuun todella vasta 1700-luvulla. Kehitys johti saamelaisten kannalta siihen, että metsäalueiden saamelaiset sulautuivat pääasiassa jo 1700-luvulla maata viljelevään talonpoikaisväestöön. Porosaamelaiset nousivat Ruotsin valtion silmissä erikoisasemaan, ja 1800-luvulla enää poronhoitajat katsottiin viranomaisten silmissä saamelaisiksi. Samoin oikeudet metsästykseen ja kalastukseen lapinkylien alueilla varattiin vain porosaamelaisille. Poronhoitajien erikoisasemasta huolimatta, etenkin kaivostoiminnan ja metsäteollisuuden kehittyessä, lapinmaihin muutti huomattavia määriä ei-saamelaista työvoimaa. Tämän kehityksen johdosta 1800-luvun puolivälissä uudisasutuksen määrä ylitti myös Ruotsin Lapissa saamelaisen asutuksen määrän.</P><BR> [[Sisällysluettelo: Historia|Sisällysluettelo: Historia]]<BR><BR>  +
Attjis +	<P align="justify"> [[Áhčešeátne-Njávešeátne|Njávešeatne Áhčešeatne]] </P><BR> [[Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore| Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore]]<BR><BR>  +
Aurinko +	<P align="justify"> Aurinkoa, <i>Beaivi</i>, pidetään saamelaismytologian keskeisenä jumaluutena. Eteläsaamelaisaluetta kuvaavissa lähteissä auringonjumaluus esiintyy naishahmoisena, kun taas koltta- ja kuolansaamelaisessa perinteessä Aurinko kuvataan ympäri maailmaa ahkiossaan ajavana miehenä, joka otti vaimokseen saamelaisneidon ja siten solmi sukulaisuussuhteet maanpäällisten ihmisten kanssa. Kautta Saamenmaan aurinko on yhdistetty hedelmällisyyteen. Aurinkojumaluuden merkiksi tulkitaan usein rumpukalvoilla esiintyvä ympyrä (pohjoissaamelaisilla) tai nelikulmio (eteläisissä rummuissa), jonka kärkipisteistä lähtevät Auringon neljään ilmansuuntaan ulottuvaa voimaa merkitsevät viivat. Viivojen nimitys on vanhalla kirjoitustavalla <i>nealja beaiwe labikje</i>, mikä merkitsee neljää auringon hihnaa ([[Meavrresgárri|rumpu]]). Vanhojen lähteiden mukaan Auringolle uhrattiin valkoinen naaraspuolinen poro poronhoidon menestymiseksi tai sairaustapauksissa. Norjansaamelaisia koskevien 1700-luvun lähteiden mukaan Auringolle uhrattiin aurinkopuuroa, jota syötiin rituaalisesti juhannuksen aikaan. Enontekiön saamelaisten tiedetään vielä 1900-luvun alussa leiponeen jauhoista ja poronverestä kakun, joka kevättalvella ripustettiin koivuun uhriksi auringolle ([[Uhraaminen|uhraaminen]]).</P> <P align="justify"> Kertomukset Auringon lapsista ovat tunnettuja kautta Saamenmaan. Myytti, joka selittää saamensuvun polveutuvan Auringon pojasta, tuli tunnetuksi eeppisen joiun <i>Beaivebártni soagŋomátki Jiehtanasaid máilmmis</i> (Auringon pojan kosiomatka jättiläisten maailmassa) kautta. Joiun tallensi saamelainen pappi Anders [[Fjellner, Anders (suom. ver.)|Fjellner]] 1800-luvun lopussa Ruotsin puolella Jukkasjärvellä (Čohkkiras) ja Härjedalenissa. Joiun mukaan Auringon poika kävi kosiomatkalla jättiläisten maailmassa meren takana ja meni naimisiin jättiläisen tyttären kanssa. Liitosta syntyneet pojat, <i>Gállábártnit</i> ([[Astraalimytologia|astraalimytologia]]) keksivät sukset ja panivat alulle ihmisrodun. Tähän myyttiin palautuu saamensuvun epiteetti Auringon lapset. </P> <P align="justify"> Gustav [[Von Düben, Gustav|von Düben]] esittää myytin Njáveš ja Háhčeš nimisistä miehistä, jotka olivat maailman ensimmäiset ihmiset. Njáveš otti Auringon tyttären Njávešeatnen vaimokseen, Háhčeš Kuun tyttären Áhčešeatnen ([[Kuu|kuu]]). Njávešeatne kesytti villipeuroja ihmisten hyväksi ja antoi poronsa ihmisille, Áhčešeatne taas oli ilkeä omille poroilleen, joista tuli villipeuroja. Pohjoissaamelaisalueella tunnetun tarinan mukaan Aurinkoneito opetti saamelaisia paimentamaan poroja. Itäsaamelaisen tradition mukaan Aurinko itse omistaa poroja, ja sen tytär Piejjv niijjd, Aurinkoneiti, sai myötäjäisiksi ison porokarjan mentyään naimisiin poropaimenen kanssa. Sen jälkeen porokarjat maan päällä lisääntyivät ja parantuivat. Sekä läntisessä että itäisessä saamelaisperinteessä poroelinkeinon selitetään alkavan naisesta, Auringon tyttärestä. Myytit heijastavat saamelaisen yhteiskuntaelämän eri vaiheita: Njávešeatne-myytin tapahtumat sijoittuvat peurojen kesyttämisen aikakauteen; itäinen traditio taas kuvailee myöhempää kulttuurivaihetta, porokarjojen lisääntymistä ja poronhoidon edelleenkehittämistä ([[Áhčešeátne-Njávešeátne|Áhčešeatne - Njávešheatne]]). </P><BR> [[Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore| Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore]]<BR><BR>  +
Autumnal moth +	<P align="justify"> Autumnal moth (<i>Epirrita autumnata</i>) is off-white in colour with dark patterning on the wings. It flies in August and September. Autumnal moths winter in the form of eggs, and the larvae hatch in spring. The larvae feed off the leaves of mountain birches in northern Lapland in summer, and they pupate after 4-6 weeks. At approximately ten-year intervals, usually for periods of about 2-3 years, the larvae of the autumnal moth appear in vast numbers. They only occasionally cause damage, however, and the damage is usually local. When they do, they leave only the dead trunks of the mountain birches standing. It may take decades or even centuries before the stands of mountain birches return to their former state. In addition to its limited local nature, it is characteristic of the ruin caused by the autumn moth larvae that it affects mainly older stands of mountain birch and leaves the younger trees untouched. The trees react to being eaten by the larvae after a delay of 2-4 years. The quality of the leaves deteriorates in the following years, and the larvae of the autumn moth no longer thrive.</P> <P align="justify"> Parasites also cause the populations of the autumn moth at its highest to decline. The severity of the winter governs the populations locally. The eggs die if the air temperature falls below -36ºC.</P> <P align="justify"> In order for the autumn moss to increase to plague proportions, a forest of unbroken birch is required. Such woods are only found in the fell regions of Norwegian, Swedish and Finnish Lapland. In southern Finland, no such damage has been done to birch stands although the autumnal moth is very common there.</P>  +
Avveel +	<P align="justify">Avveel ~ Â'vvel ~ Avvil, Ivalo</P><BR> [[Sisällysluettelo: Alueet & paikat|Sisällysluettelo: Alueet & paikat]]<BR><BR>  +
Avvil +	<P align="justify">Avvil ~ Avveel ~ Â'vvel, Ivalo</P><BR> [[Sisällysluettelo: Alueet & paikat|Sisällysluettelo: Alueet & paikat]]<BR><BR>  +
Avvir +	<P align="justify">Avvir, Imandra</P> * [http://fi.wikipedia.org/wiki/Imandraj%C3%A4rvi Wikipedia-linkki] <BR> [[Sisällysluettelo: Alueet & paikat|Sisällysluettelo: Alueet & paikat]]<BR> <BR>  +
Ađadákti +	<P align= justify > <i>Ađadákti</i>, shank the side of an animal.</P><BR><BR> [[Table of contents: Means of livelyhood and transport|Table of contents: Means of livelyhood and transport]]<BR><BR>  +
Ađadákti, konttiluu +	<P align= justify > Konttiluu on poron sääriluu.</P> <BR> Poronhoito- / poro-aiheisia linkkejä: [[Poronhoito - kokoomasivu|poronhoito - kokoomasivu]] <BR><BR> [[Sisällysluettelo: Elinkeinot ja liikkuminen| Sisällysluettelo: Elinkeinot ja liikkuminen]]<BR><BR>  +
Ađavuopmi +	<P align="justify">Ađavuopmi, Idivuoma</P> [http://sv.wikipedia.org/wiki/Idivuoma Wikipedia-linkki]  +
B
Badje-Sohppar +	<P align="justify">Badje-Sohppar, Övre Soppero</P> [http://sv.wikipedia.org/wiki/%C3%96vre_Soppero Wikipedia-linkki]<BR><BR>  +
Badjegeavŋŋis +	<P align="justify">Badjegeavŋŋis, Yläköngäs ~ Ailerstrykene</P> <BR>  +
Badjelánnda +	<P align="justify">Badjelánnda, Padjelanta</P> [http://fi.wikipedia.org/wiki/Padjelanta Wikipedia-linkki]  +
Badjemuorkke +	<P align="justify">Badjemuorkke, Edefors</P> [http://sv.wikipedia.org/wiki/Edefors_landskommun Wikipedia-linkki]  +
Baltic languages +	<P align=”justify”> Today the Baltic languages consist of Lithuanian and Latvian (or Lettish). Closely related to them is Old Prussian, now extinct. Baltic loan words in both the Saami languages and the [[Finnic languages|Baltic-Finnic languages]] were probably borrowed from Proto-Baltic, their common ancestor around 1000 B.C. Proto-Baltic has been linked to the appearance of the battle-axe culture in the Baltic area. The Baltic and partly overlapping [[Proto-Germa|Proto-Germanic]] influence is considered to have been partly responsible for the split between Proto-Finnic and Proto-Saami in the first half of the pre-Christian millennium. There are two different views about the borrowing of Baltic loan words into Saami. According to one, they were borrowed into [[Early proto-finnic|Early Proto-Finnic]] (the ancestor of Baltic-Finnic and Saami) and have thus come down into both the modern languages from a common ancestor. According to the other, only Proto-Finnic was directly influenced by the Baltic languages, and Baltic loan words in Saami have come through Finnish. The latter view is based on the argument that previously Saami was thought to lack Baltic loan words "of its own", i.e. words that do not also exist in Baltic Finnish. However, recently about ten such loan words have been suggested: e.g. * <I>arvi </I> 'rain', * <I>biebmat</I> 'to feed', * <I> buorggos </I>'forbidden', * <I> čiehkat </I>'to hide', * <I> giehpa</I> 'soot', * <I>leaibi </I>'alder' and * South Saami <I>saertie </I>'heart (as food)'. Moreover, in some words of Baltic origin, there are phonetic or semantic features that suggest a separate borrowing, although the words also occur in Baltic Finnish. Such words include * the South Saami <I>daktere </i>'daughter' and * the (mainly) North Saami <I>ráigi </I>'hole' (in Baltic-Finnic languages, the original Baltic vowel quality exists only in Estonian and Livonan; in Finnish the corresponding word is <I>reikä</I>) ja <I>vuoras </I>'old' (the equivalent Finnish word <I>varhain(en)</I> means 'early'). On the basis of such examples it is feasible that there were also direct contacts between Proto-Saami and Proto-Baltic.</P> <P align=”justify”> The best known Baltic borrowings that appear both extensively in Saami and in Baltic-Finnic include * <I>gahpir</I> 'cap', * <I>guoibmi</I> 'companion', * <I>luossa</I> 'salmon', * <I>neahpi</I> 'a man's nephew (or niece)', * <I> sarvva </I>'elk', * <I>suoidni</I> 'hay', * <I>suoldni</I> 'dew; night frost', * <I>suolu </I>'island'. <BR> Bibliography:</P> <BR><BR>[[Table of contents: Languages and naming|Table of contents: Languages and naming]]<BR><BR>  +
Balttilaiset kielet +	<P align="justify"> Nykyisiä balttilaisia kieliä ovat liettua ja latvia. Näiden lähisukulainen on jo sammunut muinaispreussi. Sekä saamen kielten että itämerensuomalaisten kielten ([[Itämerensuomi|itämerensuomi]]) balttilaisperäiset [[Lainasana|lainasanat]] on saatu todennäköisesti näiden yhteisestä kantakielestä kantabaltista vuoden 1000 eKr. tienoilla. Kantabalttilainen kieli on yhdistetty vasarakirveskulttuurin ilmaantumiseen Itämeren ympäristöön. Balttilaisen ja tämän kanssa limittäin tapahtuneen kantagermaanisen vaikutuksen ([[Kantagermaani|kantagermaani]]) katsotaan osaltaan aiheuttaneen kantasuomen ja kantasaamen eriytymisen viimeisen esikristillisen vuosituhannen alkupuoliskolla. </P> <P align="justify"> Saamessa tavattavien balttilaisperäisten lainasanojen omaksumisesta on kaksi erilaista näkökantaa. Toisen mukaan ne on lainattu [[Varhaiskantasuomi|varhaiskantasuomeen]] eli suomalais-saamelaiseen kantakieleen ja ovat siten suoraa kantakielen perintöä niin saamessa kuin itämerensuomessakin. Toisen käsityksen mukaan balttilaisvaikutus on ollut suoraa vain kantasuomeen, ja balttilaisperäiset lainasanat saamessa olisivat kantasuomen välittämiä. Jälkimmäistä käsitystä on perusteltu sillä, että saamessa ei vanhastaan katsottu olevan »omia» balttilaisia lainasanoja, ts. sellaisia, jotka puuttuvat itämerensuomesta. Viime aikoina sellaisia on kuitenkin esitetty kymmenkunta, esim. * <i>arvi</i> 'rain' * <i>biebmat</i> 'to feed' * <i>buorggos</i> 'forbidden' * <i>čiehkat</i> 'to hide' * <i>giehpa</i> 'soot' * <i>leaibi</i> 'alder' * ja eteläsaamen <i>saertie</i> 'heart (as food)'. Osassa balttilaisperäisiä sanoja on äänteellisiä tai merkitykseen liittyviä piirteitä, jotka viittaavat sanan erilliseen lainautumiseen, vaikka se tunnetaankin myös itämerensuomessa. Tällaisia ovat eteläsaamen <i>daktere</i> 'daughter' sekä pohjoissaamen (ja laajemminkin esiintyvät) <i>ráigi</i> 'hole' (itämerensuomessa tätä balttilaisittain alkuperäistä vokaaliasua edustavat vain viro ja liivi, suomessa vastaava sana on <i>reikä</i>) ja <i>vuoras</i> 'old' (vastaavan suomen sanan <i>varhain(en)</i> merkitys on 'early'). Näiden esimerkkien nojalla on siten ajateltavissa, että kantasaamen ja kantabaltin välillä on ollut myös suoria kontakteja. </P> <P align="justify"> Tunnetuimpia laajalti saamessa ja itämerensuomalaisissa kielissä esiintyviä balttilaisia lainoja ovat * <i>gahpir</i> 'cap' * <i>guoibmi</i> 'companion' * <i>luossa</i> 'salmon' * <i>neahpi</i> 'a man's nephew (or niece)' * <i>sarvva</i> 'elk' * <i>suoidni</i> 'hay' * <i>suoldni</i> 'dew; night frost' * <i>suolu</i> 'island'. </P> <BR> <BR> <BR>[[Sisällysluettelo: Kielet ja nimistö|Sisällysluettelo: Kielet ja nimistö]]<BR><BR>  +
Baralváhki +	<P align="justify">Baralváhki, Berlevåg</P> [http://fi.wikipedia.org/wiki/Berlev%C3%A5g Wikipedia-linkki]  +
Barktäkt +	<P align="justify"> Barktäkt innebär att man under savningstiden på försommaren (juni) tar vara på tallens innerbark, som på samiska (här nordsamiska) kallas guolmmas. Det är ett ord med spridning i hela språkområdet. Det yttre skiktet av barken skäres bort och den inre ljusa delen soltorkas, beredes med värme och finfördelas (hackas eller males). Denna naturresurs har troligen brukats av samerna sedan urminnes tid. Ämnets betydelse i kosthållet antyds av att juni månad bl.a. i lulesamiskan heter biehtsemánno tallmånaden [[Months|månader]]. I en 1600-talstext (Samuel Rheen) sägs att samerna lade innerbarken (Sautopetzi) i näver, täckte över den med torv och jord och sedan beredde den under värmen från en eld. Den får då en rödbrun färg och behagligare smak. Den hackade barken brukades med kött- och fiskrätter. Även Olaus Graan, Nikolaus Lundius och Gabriel Tuderus nämner tallens innerbark som kosttillskott bland samerna. Den betraktades som en Confect, dvs. den var begärlig. Samerna tog barken i långa lodräta sjok med ett särskilt redskap och man lämnade större delen av tallens yta oskadad. Foton av detta finns från Enare tagna i början av 1900-talet (T. I. Itkonen). Samiska termer för redskapet som brukas vid barktäkt är saE <i>vyetkim</i>, saN <i>beahcenjaldin</i>. Bönderna fällde däremot träden, tog barken runt hela stammen och beredde den i bakugnar. Hos dem ersatte barkmjölet det mjöl till bröd, som man saknade under nödår. Hos samerna var barken däremot ett kosttillskott, som förekom kontinuerligt. Analyser av innerbarken har visat rikedomen på bl.a.C- och B-vitaminer och en rad mineraler, vilket var ämnen som samerna i äldre tid saknade i sin kost. C-vitaminerna var bl.a. ett skydd mot skörbjugg. Modern medicinsk forskning har även visat att barkens höga värden av antioxidanter är verksamma mot det skadliga kolesterolet. Bark har även blandats med renmjölk eller fett från köttkok. I ett östligare samiskt område, Finland och Kolahalön, är barkvälling omtalad. Där brukades även oberedd bark i mindre mängd eller som avredning i kött- eller fiskkok. Barkvälling lovordades av Jacob Fellman som skrev att Innerbarkens näringsvärde visar sig i att en karl, som ätit en försvarlig portion av denna välling, utan ytterligare föda uthärdar de mest ansträngande resor och färder på skidor . Gamla tallar med märken av barktäkt finns nära samiska boplatser och till och med inne i > Enare tätort, nära Kiruna stad och på ett stort antal samiska boplatser. För ett sekel sedan ansågs en familj i Enare behöva omkring 17 kg bark (T.I. Itkonen). Skogsforskare har undersökt drygt trehundra lokaler med samiska barktäkter i svenska Lappland i området från Vindelälven och norrut. Träden har med dendrokronologisk metod daterats till tiden från mitten av 1400-talet till slutet av 1800-talet. Vissa samiska namnelement i naturnamn som sjön Savddusjávri vid Jukkasjärvi, berget Savdivárri norr om Gällivare och heden Savdduogielas söder om Arvidsjaur etc., kan peka på att samisk barkberedning var orsak till namngivningen. Namnelementet kan jämföras umesamiska <i>savddie</i> eller <i>savđđie</i> tjärdal och dess stamvariant savdduo- i ordet savdduobiehtsie, som hos Rheen kan tolkas som bark beredd i kokgrop. Denna ordstam anses vara ett urnordiskt lån med syftning på beredning av föda med värme och fukt.</P> <P align="justify"> Muddus</P> <P align="justify"> [[Mat och livsmedel|Mathushållning]]</P><BR><BR>  +

(← 25 edellistä) (25 seuraavaa →)