Teatteri

From Saamelaiskulttuurin ensyklopedia
Revision as of 13:02, 19 August 2014 by Olli (Talk | contribs)

(diff) ← Older revision | Latest revision (diff) | Newer revision → (diff)
Jump to: navigation, search

Teatteri

Teatteri on uusin saamelaistaiteen tulokas. Teatterin ohjelmapolitiikan tarkoituksena on luoda omaperäisiä työskentelytapoja saamelaisperinteen, myyttien, kirjallisuuden ja musiikin pohjalta. Teatterilla on oma vahva kielensä, jonka avulla se voi helposti muistaa, säilyttää ja rakentaa omaa kulttuuriaan ja identiteettiään. Teatterilla on tärkeä rooli poliittisen ja kulttuurisen tietoisuuden herättäjänä. Saamelaisen teatterin synty ajoittuu 1970-luvun alkupuolelle. 1971 perustettiin Ruotsin Jokkmokkiin ensimmäinen saamelaisteatteriryhmä, Dálvadis-teatteri. Kymmenen vuotta myöhemmin perustettiin Norjan Koutokeinoon Beaivváš, Suomen Outakoskelle Rávgoš ja Norjan Snåsaan eteläsaamelainen teatteriryhmä. Saamelaisteattereista Beaivváš ja Dálvadis ovat vakiinnuttaneet asemansa.

Dálvadis-eatteri perustettiin saamelaisnäyttelijä Harriet Nordlundin ja tekstiilitaiteilija Maj Doris Rimpin aloitteesta. Dálvadis-teatteri sijaitsee luulajansaamen alueella, mutta koska suurin osa teatterin jäsenistä ja yleisöstäkin edustaa pohjois- ja eteläsaamelaisia, teatterin on ollut välttämätön hakea muitakin ilmaisukeinoja kuin puhuttua kieltä. Monissa esityksissään, kuten Rajden går (Raito kulkee) -esityksessä (1979), ilmaistaan joiun ja teatterin keinoin saamelaiskulttuuriin kohdistuvia ulkoisia uhkia. Alusta pitäen teatterissa on asetettu suuri paino ulkoilmanäytöksiin ja liikkumiseen luonnossa sekä arktisille kansoille tyypillisiin rituaaleihin, kuten sen ensimmäisissä produktioissa, Min Duoddarat (Meidän tunturit), Čuovga Čiehka (Kahdeksan minuuttia auringosta) 1987 ja Dálveniehku (Talviunia). Dálveniehku esitettiin 1982 ja 1983 Talvadis-järven jäällä. Näytelmässä näyttelijä-laulaja Åsa Simma kertoo persoonallisella ääni- ja liikekielellään Alkuäidin kolmesta tyttärestä. Norman Charlesin kautta Dálvadis on saanut vaikutteita pohjoisamerikkalaisesta intiaanikulttuurista, kuten rummut, tanssin ja luonnonhahmoja erilaisine intiaaninaamioineen. Dálvadis-ryhmä on aktiivisesti osallistunut maailmanlaajuiseen alkuperäiskansojen kulttuuriyhteistyöhön, muun muassa inuiittiteatteri Tukakin kanssa tehdyn yhteistyön kautta. Saamelaisteatteri on myös elävöittänyt perinteistä länsimaista ilmaisua esityksillään. 1992 luotiin uusi organisaatio ja Dálvadis-teatteri muutettiin Samiska Teatern -nimiseksi. Vuosina 1992-93 teatteri Lama-Hado toteutti saamelaisen teatteritapahtuman, jota johtivat Harriet Nordlund, Maj-Doris Rimpi ja Christer Helander. 1990-luvun lopulla luotiin vakituinen saamelainen teatteri saamelaiskäräjien avustuksella.

Beaivváš-teatteri on saanut kansallisteatterin aseman vuodesta 1995. Teatteri toimii Norjan Koutokeinossa, mutta kiertää ahkerasti Pohjoismaissa, erityisesti saamelaisalueella. Beaivváš on tuottanut kolmisenkymmentä näytelmää. Teemoina teatterilla ovat kieleen ja saamelaiselämään liittyvät asiat. Beaivváš-teatterin yksi mielenkiintoinen produktio on Rauni Magga Lukkarin käsikirjoitukseen pohjautuva monologi Dearvvuođat (Terveisiä), jonka teemana on saamelaisyhteisöäkin läheltä koskettava aihe, nimittäin nuorten itsemurhat. Kirjailija Johan Turin elämästä kertoo Gumpegoddi (Suden tappaja), jonka John Gustavsen on kirjoittanut. Eteläsaamelainen teatteri, Åarjelhsaemien teatere, Sydsamisk teater, koostuu harrastelijanäyttelijöistä Norjan ja Ruotsin puolelta eteläsaamelaisten alueelta. Teatteri on 1985-1996 tuottanut 10 eri produktiota. Näytelmä saamelaisliikkeen äidin, eteläsaamelaisen Elsa Laula-Renbergin elämästä esitettiin 1997 ensin TV:ssä ja sitten saamelaisliikkeen 80-vuotisessa juhlakokouksessa Trondheimissa. Teatterityössä on mukana kaikenikäisiä lapsista vanhuksiin asti. Rávgoš-teatteri toimii Suomen Utsjoella. Rávgoš-teatterin näytelmät perustuvat suurimmaksi osaksi kirjailija Eino Guttormin tuotantoon, jossa keskitytään oman seudun ihmisten traumaattistenkin asioiden, kuten kiihkouskonnollisuuden ja ihmissuhdeongelmien käsittelyyn. Sámi Teáhtersearvi, Saamelaisen teatteriyhdistys perustettiin 1980. Yhdistys toimii saamelaisteatterin työntekijöiden ja näyttelijöiden etuja ajavana järjestönä yli valtakuntien rajojen.


Sisällysluettelo: Taiteet

Irja Seurujärvi-Kari



Muokkaa tätä sivua

Suomenkieliset artikkelit

Dát ii leat vel davvisámegillii

Čále dan

Theatre

Theatre is a newcomer among the Saami arts. The intention of programming policy in the theatre is to create original methods of working based on Saami traditions, language, literature and music. The theatre has a strong idiom of its own, which enables it to evoke, maintain and build its own culture and identity. It has an important role in raising political and cultural awareness. The origins of the Saami theatre date back to the early 1970s. In 1971 the first Saami dramatic company called Dálvadis was founded in Jokkmokk in Sweden. Ten years later the Beaivváš company was founded in Kautokeino in Norway, the Rágvoš group in Outakoski in Finland, and a South Saami theatre company in Snåsa in Norway. Beaivváš and Dálvadis have become established amateur theatres.

The Dálvadis theatre was founded on the initiative of the Saami actress Harriet Nordlund and the textile designer Maj Doris Rimpi. It is based in an area where Lule Saami is spoken, but because most of the members of the theatre and of its audience are North or South Saami speakers the theatre has been obliged to resort to other means of expression than the spoken word. In many of the works it has presented, like Rajden går (1979), it has used juoiggus chanting and other theatrical effects to set itself in opposition to the threats presented to the Saami culture by the majority society. From the outset, it attached great importance to outdoor performances, movement in the natural environment and the rituals that are characteristic of Arctic peoples. This was manifested in its first productions, Min Duoddara Our Extents, Čuovga čiehka Eight Minutes from the Sun (1987) and Dálveniehku Winter Dreams. In the last mentioned play, which was performed outdoors on the ice of Lake Talvadis in 1982 and 1983, the actress and singer Åsa Simma used her distinctive voice and gestures to tell the story of the Ur-Mother and her daughters. Through Norman Charles the Dálvadis theatre has adopted influences from the culture of the North American Indians, such as the use of drums, dances and the portrayal of characters from nature with different Indian masks. The Dálvadis group has taken an active role in worldwide cooperation in the field of culture between indigenous peoples, for example in its collaboration with the Tukak Inuit Theatre. In its performances, this Saami theatre has vitalized traditional Western theatrical expression. In 1992 the company was reorganized, and it changed its name to Samiska Teatern. In 1992 and 1993 the Lama-Hado theatre realised a Saami theatrical event under the direction of Harriet Nordlund, Mai Doris Rimpi and Christer Helander. At the end of the 1990s, a permanent Saami theatre was established with assistance from the Saami Parliament.

The Beaivváš company was accorded the status of a national theatre in 1995. It is based in Kautokeino in Norway, but it tours frequently throughout the Nordic countries, particularly to Saami areas. Beaivváš has produced about thirty play, focusing on the themes of language and Saami life. The most recent productions are Dearvvuođat (Regards, 1992), a monologue based on a script by Rauni Magga Lukkari dealt with suicide among young people, a subject that is very relevant to the Saami community, and John Gustavsen's Gumpegoddi (The Bear Slayer), which is about the life of the writer Johan Turi. Åajelhsaemien teatere/Sydsamisk teater (South Saami Theatre) is a group composed of theatre enthusiasts from the South Saami areas of Norway and Sweden. It staged ten productions between 1985 and 1996. A play about the life of the mother of the Saami Movement, Elsa Laula-Renberg, herself a South Saami, was first shown on television in 1997 and then performed at the 80th anniversary meeting of the Saami Movement in Trondheim. People of all ages, from children to the elderly, take part in the activities of this theatre. Most of the plays performed by the Rávgoš theatre in Finland have been written by Eino Guttorm, whose workfocuses on traumascaused to the people of his region by phenomena like religious fanaticism and human relations. The operational scope of the theatre is very local. Sámi Teahtersearvi (The Saami Theatre Association) was founded in 1980. It is an organization that represents the interests of Saami actors and other people working in Saami theatre across national frontiers.

Irja Seurujärvi-Kari



Muokkaa tätä sivua

Articles in English

Denna språkversion existerar inte ännu

Skriv den