Enne-eläimet

From Saamelaiskulttuurin ensyklopedia
Revision as of 11:49, 9 November 2021 by Anu (Talk | contribs)

(diff) ← Older revision | Latest revision (diff) | Newer revision → (diff)
Jump to: navigation, search

Enne-eläimet

Saamelaiset ovat ottaneet enteitä monista eläimistä ja niiden käyttäytymisestä, varsinkin kuoleman suhteen, mutta myös enteiden otossa ylipäätään (kuolema ja vainajat).

Mieđus, suomeksi marras oli varma kuoleman enne. Se oli oudolla tai odottamattomalla, useimmiten liian helpolla, tavalla saatu saalis tai saalis, joka oli kohtuuttoman hyvä. Elämän ei kuulunut olla liian helppoa. Ylenpalttinen onni merkitsee normaalin maailmanjärjestyksen murtumista, josta ei voinut olla viime kädessä hyviä seurauksia.

Monista linnuista otettiin enteitä. Sanottiin, että jos tikka lentää ja ääntelee kulkijan edellä, kuolee tämän omainen. Jos se lentelee jäljessä, kuolee itse kulkija. Käkeä pidettiin erityisen ilkeänä ja kuolemaa ennakoivana lintuna, Peräpohjolan suomenkielellä "korttolintuna": uskottiin, että tiesi varmaa kuolemaa kuluvan vuoden aikana, jos käki pääsi keväällä ensi kerran kukkumaan ihmiselle siten, ettei tämä aamulla ollut ehtinyt vielä syödä mitään. Uskomus oli vahva ja siinä määrin vakavasti otettu, että monet saamelaiset pitivät tämän vuoksi jatkuvasti jotakin pientä suuhunpantavaa tyynyn alla. Sama uskomus liittyi kuikkaan, korppiin, joutseneen, hanheen, talitiaiseen ja eräisiin muihinkin lintuihin. Käen kukunnasta taas laskettiin elinvuosien määrää. Ajatus "korttolinnuista" kantanee muistumaa noidan linnunhahmoisesta apuhengestä. Kun noitalaitos (samanismi) ja siihen liittyvät uskomukset kriminalisoitiin, nämä siirtyivät myöhäisperinteeseen demonisoituina. Myöhäisperinteen noitalinnun katsottiin ilman muuta olevan pahantahtoisen noidan asialla, ja näin ollen ennustavan ja tuottavan kuolemaa. Sen sijaan kuukkelia pidettiin onnen lintuna, jonka tuleminen lähelle kulkijaa tai yöpyjää tiesi menestystä. Sen pesän löytämistä pidettiin kuitenkin taas kuoleman enteenä.

Eräiden eläinuskomusten taustaa on vaikea enää jäljittää. Inarissa uskottiin, että jos hirvas "rykimän" (kiiman) alkaessa seisahtaessaan sattuu ojentamaan "suoronsa" (siittimensä) paimenta kohti, niin tämä vuoden kuluessa kuolee. Joillekin taas on mahdollista hahmottaa esim. siisteyskasvatusta tai hyvää taloudenpitoa sanktioiva funktio. Inarissa sanottiin myös, että jos hiiri nakertaa miehen vaatekappaletta, kuolee tämän vaimo, jos pojan vaatteita, kuolee poikaa nuorempi tytär, jos tytön vaatetta, niin tyttöä vanhempi poika, jos lapsen vaatteita, kuolee lapsi itse.

Sopulien massaesiintyminen merkitsi sotia ja levottomuuksia, mutta kohtuullisissa määrin kesäisin esiintyessään ne merkitsivät hyviä poro- ja riistavuosia. Samoin jos ne talvella kaivelivat lunta porojen tapaan, seurasi hyviä porovuosia.


Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore

Risto Pulkkinen



Muokkaa tätä sivua

Suomenkieliset artikkelit

Dát ii leat vel davvisámegillii

Čále dan

Animals to take omens with

The Saami have used many animals and their behaviour as omens, mainly presaging death. This is generally a common use of omens (Death and the dead).

Mieðus, which meant a prey that was caught in an unusual or unexpected way, often too easily, or one that was too good, was a certain sign of death. The idea behind the mieðus image can be taken to mean that life should not be too easy; excessive good fortune meant a change in the normal order of things, which in the end could not have favourable consequences.

Many birds were used as omens. It was said that if a woodpecker flew and called out in front of a person, a relative of the latter would die, and if it flew behind the person, he or she would die. The cuckoo was considered as a particularly evil bird and a harbinger of death. In the Finnish dialect of Lapland it was called korttolintu, which means the bird of ill omen . People believed that if a person heard a cuckoo call for the first time in the spring before he or she had had anything to eat in the morning, it augured certain death during that year. This belief was a strong one, and it was taken so seriously that many Saamis always kept a snack under their pillows. There was a similar belief about the arctic loon, the raven, the swan, the goose, the great tit and some other birds. The cuckoo s call was also used for calculating the years of life a person had left. The idea of a bird of ill omen recalls the birds that were believed to be the assistants of the shaman. When shamanism and beliefs associated with it were criminalized, these came down into the later tradition in a demonised form. The shaman s bird was inevitably interpreted as working for an evil witch and thus as auguring and causing death. On the other hand, the Siberian jay was regarded as a lucky bird, which if it approached a person who was outside or asleep was a sign of good fortune; finding its nest, on the other hand, once again meant death.

It is difficult to discover the background behind some former animal beliefs: for example, in Inari it was thought that if a bull reindeer in the rutting season should stop and point its erect penis at a herder, the later would die within a year. In others, on the other hand, it is possible to discern a sanctioning function related to hygiene or good housekeeping: for instance, in Inari it was said that if a mouse chewed a man s item of clothing, his wife would die; if it was a boy s garment, his younger sister would die, if a girl s then her elder brother, and if a child s then the child itself was doomed.

The mass migration of lemmings meant war and unrest, but when they appeared in reasonable numbers in summer, they portended good years for reindeer herding and hunting. Similarly if they dug into the snow in winter like reindeer, it also meant good years for reindeer herding.

Risto Pulkkinen



Muokkaa tätä sivua

Articles in English

Denna språkversion existerar inte ännu

Skriv den

,