Dance: eastern Saami

Saamelaiskulttuurin ensyklopedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tanssi: itäsaamelainen

Itäsaamelaisesta perinnetanssista ei ole säilynyt minkäänlaisia tietoja, joten myös omaehtoinen tanssimista kuvaava sanasto puuttuu täysin. Vanha liikuntaperinne on todennäköisesti kadonnut kristinuskon tulon myötä, koska muilla arktisilla sukulaiskansoilla ilmenevät tanssimisen muodot liittyvät karhunpeijaisriitteihin. Vain hajanaisissa vanhojen ihmisten muisteluksissa 1900-luvun alusta on hämäriä muistikuvia obinugrilaisille tunnusomaisista tavoista tanssia. Sanat kuten 'käveleminen peräkkäin', 'pyöriminen (ympäri)' voivat kuvata tanssimista samoin kuin sanat 'polkeminen', 'huitominen' ja 'hyppiminen' samanistisissa (samanismi) yhteyksissä. Nykyiset arvelumme perustuvatkin kuvauksiin noidan työskentelystä. Näissä yhteyksissä käytetty terminologia viittaa luonnon eläinten liikkeiden jäljittelyyn. Noidan liikehdintään liittyy termi kikki, kigkad, jonka assosiaatiot liittyvät metson soidinmenojen kyykyssäoloon ja kiihkoisaan ääntelyyn. Venäjässä noita-sanalle onkin käännöksinä kikimora tai koldun.

Ainoa perinnetanssi viimeisen sadan vuoden ajan on ollut katrilli, joka Venäjän kautta tulleena on täyttänyt riittitanssien jättämän tyhjiön. Suonikylän koltilla se on säilynyt elävässä käytössä näihin päiviin saakka kuten kildininsaamelaisillakin. Suonikylän koltat osasivat yleisesti tanssia 1930-luvulla kuutta katrillitanssin 12 osasta. Nykyisin ovat Sevettijärven ja Nellimin tanssiryhmillä käytössä osin venäjästä muuntuneet nimitykset: Obtsikruug, Karabuska, Oira, Krakoviac, Kuu loistaa (läpytystanssi), Kerenski (Kamarski), Pas d'espagne, Vintjorka (Wengerka), Okkoldona, Ainamulaadu, Sestjorka ja Vosmjorka. Kuolansaamelaista uudempaa tanssi- ja lauluperinnettä on pisimpään edustanut Ojar-ryhmä (

Ojjar esiintymässä Kansallisessa kulttuurikeskuksessa Luujärvellä heinäkuussa 1996.
Nuori mies on pukeutunut jupaan, naiset ovat pukeutuneet sarafaaneihin.
), jossa on huomioitu erityisesti nuoren sukupolven kasvattaminen perinnemusiikkiin (
Ojjar ja lapsiryhmä esiintyvät Luujärven museossa Voitonpäivän juhlassa 10.5.1995
)


Sisällysluettelo: Taiteet

Ilpo Saastamoinen



Muokkaa tätä sivua

Suomenkieliset artikkelit

Dát ii leat vel davvisámegillii

Čále dan

Dance: eastern Saami

No information of any kind has been preserved about East Saami traditional dance, so there is a complete lack of any independent vocabulary related to dancing. The ancient tradition of bodily movement probably disappeared with the advent of Christianity because the forms of dance that are found among other related Arctic peoples are connected with feasts celebrating the killing of a bear. There are only sporadic echoes of the characteristic Ob-Ugric movements in the reminiscences of old people in the early twentieth century. Words meaning walking in file or whirling could have been used to describe dancing, as could some meaning stamping , waving and jumping used in connection with the shaman. In fact, our present conjectures are based on descriptions of the behaviour of the shamans. The terminology used for this indicates imitation of the movements of wild animals.A term used to describe the shaman s movements, kikki, kigkad, has associations with the squatting and passionate calls of the courtship displays of the wood grouse. In Russian, the word used for the shaman in translations is kikimora or koldun.

The only traditional dance over the last century has been the quadrille, which came via Russia to fill the gap left by the ritual dances. It has been danced up to the present day among the Skolts of Suonikylä and the Kildin Saami. The Suonikylä Skolts could still generally dance six of the twelve figures of the quadrille in the 1930s. The names used by the present-day folk dance groups in Sevettijärvi and Nellim for these figures are partly adaptations from Russian: Obtsikruug, Karabuska, Oira, Krakoviak, Kuu loistaa [The Moon Shines] (a clapping dance), Kerenski (Kamarski), Pas d espagne, Vintjorka (Wengerka), Okkoldona, Ainamulaadu, Sestjorka and Vosmjorka. The longest lasting representative of the more recent tradition of song and dance among the Kola Saami has been the Ojar group (

The Ojjar group performing in the National Cultural Centre in Lovozero in July 1966.
The young man is wearing a jupa, the women are dressed in sarafaanis.
) Hruotsala 2 teksti: Ojar with children dancing in the museum of Lovozero 1995), who have particularly emphasized the importance of educating young people in traditional music (
Ojar with children dancing in the museum of Lovozero 1995
).

Itäsaamelainen musiikki

Ilpo Saastamoinen



Muokkaa tätä sivua

Articles in English

Denna språkversion existerar inte ännu

Skriv den