Indoeurooppalainen kantakieli

From Saamelaiskulttuurin ensyklopedia
Jump to: navigation, search

Indoeurooppalainen kantakieli

Indoeurooppalainen kantakieli on vanhin rekonstruoitavissa oleva kantakieli, joka on yhteinen nykyisille indoeurooppalaisille kielille. Indoeurooppalainen kielikunta on varsin suuri: siihen kuuluu suuri osa Intian ja eteläisen Aasian kielistä (mm. hindi, urdu, persia), jotka kuuluvat kielikunnan arjalaiseen eli indoiranilaiseen haaraan, slaavilaiset ja balttilaiset kielet, skandinaaviset kielet ja niiden kanssa kantagermaaniin palautuvat saksa, hollanti ja englanti, edelleen ja romaaniset kielet (latina ranska, italia, espanja ja niiden pienemmät lähisukukielet) sekä kelttiläiset kielet, albania, armenia ja kreikka sekä lukuisia sammuneita muinaiskieliä, esim. heetti ja tokaari. Luotettavin selitys indoeurooppalaisen kantakielen puhuma-alueesta liittää sen Ukrainan alueella vallinneeseen kuparikautiseen Srednyi Stog -kulttuuriin n. 4500-3350 eKr. Tähän viittaa mm. kantakielen kuparikauteen liittyvä yhteissanasto. Srednyi Stog -kulttuurin jatkaja eteläisen Itä-Euroopan aroalueella, kuoppahautakulttuuri (3600-2200 eKr) puolestaan edustaa indoeurooppalaisen kantakielen hajoamis- ja levittäytymisvaihetta. Suomalais-ugrilaisissa kielissä, siis myös saamen kielissä on runsaasti lainasanastoa eri indoeuroppalaisista kielimuodoista (ks. edellä mainittuja viitteitä). Kaikkein vanhimpien indoeurooppalaisperäisten sanojen oletetaan tulleen jo uralilaiseen kantakieleen sillä perusteella, että sanoilla on molemmissa kielikunnissa laaja levikki. Saamessa esiintyviä vanhimpia indoeurooppalaisia lainasanoja, jotka esiintyvät laajasti myös saamen sukukielissä ovat

  • bodnat 'to twin',
  • goahti 'tent' (suomen kota id. ja unkarin ház 'house'),
  • golgat 'kulkea' ja
  • namma 'name'.



Sisällysluettelo: Kielet ja nimistö

Ulla-Maija Kulonen



Muokkaa tätä sivua

Suomenkieliset artikkelit

Dát ii leat vel davvisámegillii

Čále dan

Proto-Indo-European

Proto-Indo-European is the oldest proto-language that can be reconstructed for the modern Indo-European languages. The Indo-European language family is very extensive: it includes a large number of the languages of India and southern Asia (e.g. Hindi, Urdu, Persian), which belong to the Aryan, or Indo-Persian, branch, the Slavic languages, the Baltic languages, the Scandinavian languages, which together with the other Germanic languages like German, Dutch and English are descended from Proto-Germanic, the Romance languages (French, Italian,Portuguese, Spanish and some smaller related languages, which are all descended from Latin), the Celtic language as well as s Albanian, Armenian, Greek and some extinct ancient languages like Hittite and Tocharian. The most reliable estimation of the area where Proto-Indo-European was spoken links it to the Srednyi Stog culture which flourished in the Ukraine c. 4500-3350 B.C. This is evidenced by a common vocabulary referring to a Bronze Age culture. The successor of the Srednyi Stog culture, the Kurgan (Barrow) culture, which flourished on the southern steppes of eastern Europe between 3600 and 2200 B.C., represents the stage at which Proto-Indo-European began to split up and disperse. In the Finno-Ugric languages, including the Saami languages, there are numerous loan words borrowed from different members of the Indo-European family (see the above-mentioned list). The oldest borrowings are thought to have come into Proto-Uralic because the words are widely distributed in both language families. Some of the oldest Indo-European loan words in Saami which are also widely distributed in related languages are:

  • bodnat to twin,
  • goahti tent (cf. Finnish kota id. and Hungarian ház house),
  • golgat to go, travel (cf. Finnish kulkea) and
  • namma name .

    Bibliography:

Ulla-Maija Kulonen



Muokkaa tätä sivua

Articles in English

Denna språkversion existerar inte ännu

Skriv den