Kuolan saamelaisten saamenpuku

From Saamelaiskulttuurin ensyklopedia
Jump to: navigation, search

Kuolan saamelaisten saamenpuku

Perinteinen takkimalli jupa, Ojjar ja lapsiryhmä esiintyvät Luujärven museossa Voitonpäivän juhlassa 10.5.1995

Venäjänsaamelaisten pukuparsi on erinomainen esimerkki saamenpuvussa tapahtuneisiin muutoksiin johtaneista vaikutteista. Myös Venäjän alueella alkuperäinen pukujen raaka-aine oli nahka, sekä peuran- ja poron- että lampaannahka (duodji). Vähitellen rikkaimmilla oli varaa ostaa tuontikankaita, verkaa ja sarkaa, takkeja varten. Toisaalta nahkapukimien hylkäämiseen on ollut myös käytännöllisiä syitä, kuten nopeasti romahtanut villipeurakanta, jonka vuoksi nahkojen saanti oli hankalaa. Perinteinen takkimalli jupa muistuttaa leikkaukseltaan vastaavia Suomen saamelaisten verka- ja sarkatakkeja. 1800-luvun jälkipuoliskolla venäjänsaamelaiset luopuivat vähitellen tästä kangastakista, ja naiset rupesivat pukeutumaan karjalaisten ja pohjoisvenäläisten sarafaniin eli olkainhameeseen, röijyyn ja esiliinaan. Pukuun kuuluu myös helmikoristeinen vyö. Jo aiemmin naiset olivat hylänneet perinteisen päähineensä ja siirtyneet käyttämään sorokka-tyyppistä päähinettä, šaamšik'ia, jonka otsamus imitoi sorokan koristeluja, mutta oli tehty helmikirjonnalla.

Sorokka-tyyppisiä päähineitä, šaamšik'eja, Ojjarin jäseniä Luujärvellä
Suvulla tai perheellä saattoi olla "omat" helmikirjontamallinsa, joten päähineestä näki, mihin perheeseen tai siidaan nainen kuului. Monet näistä helmikirjontamalleista ovat saaneet vaikutteita ortodoksisista kirkkotekstiileistä ja ikoneista. Miehet luopuivat perinteisistä vaatteistaan jo aikaisemmin ja ottivat nopeasti käyttöön venäläistyyppiset vaatteet; ainoastaan poronhoitajat käyttivät poronnahkaisia vaatteita työssä. Myöhemmin venäjänsaamelaiset omaksuivat sinne 1880-luvulla muuttaneilta komeilta ja nenetseiltä turkispukimet. Saamelaisten oma avonainen poronnahkainen takki vaihdettiin umpinaiseen maalitsaan, jalkineiksi ja säärystimiksi otettiin myös burkit ja pimit, jotka koristeltiin aplikoimalla.
Jalkineita, Entinen kotaemäntä Valentina Kobeleva (vas.) ja Maria Zaharova myymässä käsitöitä saamelaisten kesäjuhlilla Luujärvellä heinäkuussa 1996.

Etninen identiteetti on voimakkaasti elpynyt venäjänsaamelaisilla, ja saamenpukujen käyttö on lisääntynyt huomattavasti 1990-luvun aikana. Monet venäjänsaamelaiset ovat hylänneet sarafaanit ja šaamšikit

Perinteinen verkatakki, jupa, Afanassija Danilova perinteisessä saamenasussa
ja pukeutuneet perinteiseen verkatakkiinsa, jupaan, joka on usein koristeltu myös helmiompeluilla. Puvun koristelulla voi olla yksilöllinen tai mytologinen merkitys. Puvun koriseluihin voidaan sisällyttää esimerkiksi erilaisia kiviä, jotka symboloivat parantavia voimia. Sekä naiset että miehet käyttävät jupaa. Myös Luujärven saamelaisten esiintymisryhmät, kuten Ojjar, käyttävät saamenpukuja esiintymisasuina
Saamenpuvut esiintymisasuina, Ojjar esiintymässä Kansallisessa kulttuurikeskuksessa Luujärvellä heinäkuussa 1996.
.



Sisällysluettelo: Asuminen, työkalut, vaatetus yms.

Helena Ruotsala



Muokkaa tätä sivua

Suomenkieliset artikkelit

Dát ii leat vel davvisámegillii

Čále dan

Kola Saami traditional costume

Helena Ruotsala



Muokkaa tätä sivua

Articles in English

Denna språkversion existerar inte ännu

Skriv den

,,