Therman, E.
Therman, E.
Erik Therman (1906-1948) oli suomenruotsalainen kirjailija, kirjastonhoitaja ja etnografi.
Erik Thermanin merkitys saamelaisen etnografian historiassa perustuu yhteen kirjaan Bland noider och nomader (1940, suom. nimellä Noitien ja paimentolaisten parissa 1990). Varhaisesta kuolemastaan huolimatta Erik Therman ehti tehdä mittavan uran romanttisena lyyrikkona ja muinaispohjoismaisen kirjallisuuden tuntijana. Saadessaan "lapinherätyksen" 1930-luvulla hän oli jo tunnustettu kirjailija. Hän teki tuolloin ensin muutamia muotiin tulleita kesävaelluksia lähinnä Länsi-Lapin tuntureilla kirjoittaen näistä tavanomaisia matkakertomuksia. Etnografi hänestä tuli vasta 1939, kun hän vietti talvikauden Enontekiön porosaamelaisten parissa kuunnellen heidän tarinoitaan ja vahvasti eläytyen heidän perinteeseensä. Tuloksena oli dokumentaarisesti uskottava ja paljon aitoa myöhäisperinnettä tallentava teos Bland noider och nomader, joka luultavasti ilmestymisajankohtansa ja kielensä johdosta kuitenkin pitkään jäi miltei täysin huomiotta. Myöhemmin Therman kirjoitti kokemuksistaan vielä romaanin Renhandlarne, joka kuitenkin sai kehnon arvostelun. Romaani ei ollutkaan Thermanin laji, mutta Enontekiön etnografisessa kuvauksessaan hän onnistui harvinaisella tavalla yhdistämään dokumentaarisen intressin ja kuvattavansa positiivisesti arvottavan periferiaromanttisen (vrt. Paulaharju Samuli) otteen. Kuten Samuli Paularjun kohdalla myös Thermanin suhteen etnografista uskottavuutta lisää se seikka, ettei Thermanilla ollut tieteellisiä ennakkokäsityksiä kahleenaan valikoidessaan talletettavaa aineistoa.
Thermanin kirjan arvokkainta antia ovat kuvaukset saamelaisen noitaperinteen (samanismi) jäänteistä, ruumiinmultien juottamisesta, seitapalvonnan (sieidi) viimeisistä merkeistä ja ylipäätään saamelaisten etnisen uskontoperinteen myöhäisistä kaiuista juuri ennen sotien ja niiden jälkeisen modernin ajan aiheuttamaa murrosta.
Sisällysluettelo: Biografiset artikkelit
