| TekstiTämä on erikoisominaisuus.
|
<P align="justify"> Alattion- ja Kau … <P align="justify"> Alattion- ja Kautokeinonjoen patoamishankkeesta (1979-81) tuli suuri kansainvälistäkin huomiota saanut tapaus norjalaisessa yhteiskunnassa. Tätä ns. Alta-kiistaa on pidetty käännekohtana Norjan saamelaisten politiikassa. Norjan valtion energiayhdistys NVE oli jo 1968 tehnyt ehdotuksen Finnmarkin vesistön säännöstelemiseksi. Alkuperäisessä suunnitelmassa, josta kuitenkin Norjan valtio luopui 1973, oli pienen Masin saamelaiskylän upottaminen tekojärven alle. 1978 Norjan Suurkäräjät äänesti jälleen Alta-Kautokeinon vesistön rakentamisen puolesta. Samana vuonna syntyi laaja kansanliike vastustamaan rakentamishanketta. Heinäkuussa 1979 kansanliikkeen mielenosoittajat kokoontuivat Stillassa. Syksyllä Oslossa järjestettiin mielenosoituksia, joiden huipennukseksi viisi saamelaisnuorta ryhtyi nälkälakkoon Suurkäräjien edessä. Mielenosoitukset Oslossa ja Stillassa pysäyttivät rakennuskoneet ja keskeyttivät tietyöt kohti Stillaa. Ajatus Nollapisteestä oli syntynyt. Kuumimmat hetket koettiin Stillassa 1981, kun 600 poliisia oli komennettu kantamaan 1100 rauhanomaista mielenosoittajaa pois alueelta. Pato rakennettiin lopulta vuosien 1982 ja 1986 välisenä aikana. Alta-Kautokeino -tapauksen aikaan saamelaisliikettä johti ammattimaisesti toimiva saamelainen koulutettu ryhmä, joka oli kyvykäs työskentelemään julkisen sanan ja suuren yleisön kanssa. Saamelaiskysymyksestä tuli ihmisoikeuskysymys. Saamelaisliikkeessä alettiin esittää voimakkaita vaatimuksia omien elinkeino- ja kulttuurioikeuksien tunnustamiseksi sekä saamelaisten alkuperäiskansa-aseman eli erityisen aseman tunnustamista. Siihen asti saamelaisten vaatimukset oli yleisesti nähty hyvinvointivaltion näkökulmasta joko syrjäseutujen tai luontaistalouden ongelmina. Alta-kiistassa kulki kaksi virtausta rinnakkain: toisaalta kansainvälisen luonnonsuojelu- ja ympäristöliikkeen ja toisaalta saamelaisten yhteenotto Norjan hallituksen kanssa sekä alkuperäiskansojen ja muiden vähemmistöjen yhä kasvava tietoisuus omista kollektiivisista oikeuksistaan. </P> <P align="justify"> Alta-tapauksen seurauksena syntyi uusi käsite <i>C*SV</i>, joka tarkoitti sanomaa "kollektiivisten elämänkokemusten symboleista" ("om tegn <i>pl</i> kollektive livserfaringer"). Tätä seurasi uusi kollektiivisen identiteetin määrittämisen tapa, me ja muut / vähemmistö ja enemmistö -ajattelu. Niinpä prosessissa, joka oli edennyt ensimmäisistä haparoivista pan-saamelaisista liikehdinnöistä 1900-luvun alusta, voidaan havaita saamelaisen järjestäytymisen onnistuneen luoda edellytyksiä uudelleenmäärittelyille, jotka koskivat saamelaisuutta, saamelaisyhteiskuntaa sekä poliittista yhtenäisyyttä. 1980 hyväksyttiin Tromssassa pidetyssä saamelaiskonferenssissa saamelaispoliittinen ohjelma, jonka alkusanoissa puhutaan saamenkansasta omana etnisenä ryhmänä, jolla on "oma alueensa, kulttuurinsa ja sosiaalinen rakenteensa". </P> <P align="justify"> Alta-kiistan tärkeimpänä seurauksena valtio perusti kaksi komiteaa selvittämään saamelaisten kulttuurista, kielellistä ja oikeudellista asemaa. Saamelaisten oikeuksia selvittävä komitea aloitti toimintansa jo 1980, ja saamelaiskulttuurin komitea nimitettiin 1980-luvun lopulla. Komiteoiden tulokset alkavat näkyä 1980-luvun lopulla huomattavina lainsäädännöllisinä muutoksina. Norjassa 1980 nimitetyn saamelaisoikeuksien komitean työn tuloksena julkaistiin 1981 komiteamietintö saamelaisten oikeudellisesta asemasta (NOU 1984:18). Kulttuuri- ja kielikysymyksiä käsittelevä komiteamietintö valmistui seuraavana vuonna (NOU 1985:14). Uuden saamelaislain (1987) perusteella koottiin demokraattisilla vaaleilla valittu saamelaiskäräjät (Sámediggi, Sametinget). Vuonna 1988 saamelaiset tunnustettiin alkuperäiskansaksi Norjan perustuslaissa (110 a § 1988). Perustuslakiin liitetyn saamelaispykälän mukaan valtiolla on velvollisuus pitää huolta siitä, että saamelaiset alkuperäiskansana saavat harjoittaa ja kehittää kieltään, kulttuuriaan ja yhteiskuntaelämäänsä. Norjan saamelaiskäräjät aloitti toimintansa 1989. Norjan valtio on myös Alta-kiistan seurauksena allekirjoittanut joitakin kansainvälisiä sopimuksia ([[ILO:n alkuperäiskansoja ja heimoja itsenäisissä valtioissa koskeva kansainvälinen sopimus (nro 169)|ILO:n alkuperäiskansoja ja heimoja koskeva sopimus, nro 169]]), jotka velvoittavat Norjan valtiota takaamaan saamelaisten tulevaisuuden. Edelleen ovat kuitenkin maa- ja vesioikeusasiat ratkaisematta. Tapauksen seuraukset heijastuivat myös Ruotsin ja Suomen saamelaisten asemaan. </P> <P align="justify"> </P> <P align="justify"> [[Kuolan saamelaisten poliittinen tilanne|Venäjän saamelaisten poliittinen tilanne]] <BR> [[Saamelaisten parlamentaarinen neuvosto|Saamelaisten parlamentaarinen neuvosto]]<BR> [[Alkuperäiskansaliike|Alkuperäiskansaliike]] </P><BR>
[[Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot|Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot]]<BR><BR>nen ja organisaatiot]]<BR><BR> +
|
