| Id
|
0717 +
|
| Kieli
|
suomi +
|
| Kirjoittaja
|
Petri Halinen +
|
| Otsikko
|
Keräily +
|
| Has queryTämä on erikoisominaisuus.
|
Keräily +
, Keräily +
, Keräily +
, Keräily +
, Keräily +
, Keräily +
, Keräily +
, Keräily +
, Keräily +
, Keräily +
, Keräily +
, Keräily +
|
| Luokat |
Elinkeinot ja liikkuminen +
, Suomenkieliset artikkelit +
|
| MuokkausaikaTämä on erikoisominaisuus.
|
18 joulukuu 2014 10:53:57 +
|
| Has default formTämä on erikoisominaisuus.
|
Artikkeli +
|
| TekstiTämä on erikoisominaisuus.
|
<P align="justify"> Keräilyllä on ka … <P align="justify"> Keräilyllä on kautta aikain hankittu pääasiassa ravintoa ja joissakin tapauksissa myös lääkkeitä varten. Keräily on kuulunut luontaiselinkeinoista elantonsa saaneiden väestöjen keskeisiin ravinnonhankintatapoihin. Mitä pohjoisemmas mennään sitä tärkeämmäksi liharavinto tulee ja kasviravinnon merkitys vähenee. Kuitenkin Lapissa kasviravinnolla on ollut suuri merkitys metsästyksen ja kalastuksen sekä poronhoidon ohella. </P>
<P align="justify"> Saamelaisten keräilytalous on täydentänyt poronhoidon, kalastuksen ja metsästyksen tarjoamaa ravintoa. Kerättävät kasvit ja marjat ovat kypsyneet Lapin lyhyen kesän loppuun mennessä. Maukkaimmat kasvit ja marjat on syöty tuoreena, mutta joitakin kasveja on kuivattu myöhempää käyttöä varten. </P>
<P align="justify"> [[Boska (väinönputki)|Väinönputken]] varsia syötiin vihanneksena alkukesällä ennen kukintaa. Myös niiden juuria syötiin keväällä. Väinönputkea on käytetty myös lääkekasvina, jolloin sitä käytettiin ripulilääkkeenä ja kihomatojen torjuntaan sekä rauhottavana lääkkeenä. Sillä on ollut myös tärkeä tehtävä keripukin torjunnassa. Väinönputkea on myös kuivattu ja käytetty tupakan korvikkeena. Suomen Lapissa sitä ei viljelty tai se oli vähäistä, Ruotsissa sitä on sen sijaan viljelty. Toinen tärkeä saamelaisten ravintokasvi on ollut suolaheinä. Sitä on käytetty vihanneksena ja nautittu maitoon sekoitettuna kaikkialla Lapissa. </P>
[[Tiedosto:Vainonputki.jpg|thumb|600px|Väinonputki]]
<P align="justify"> Pettua on yleensä pidetty hätäravintona, mutta saamelaisille varsinkin Inarissa ja Metsä-Lapissa se on ollut varsin yleinen ravintoaine. Sodankylän Juikentältä on löydetty useita varhaiskeskiajalta peräisin olevian luisia petunvalmistusvälineitä, mikä kertoo petunkäytön pitkästä iästä. Pettua sekoitettiin mm. liha- tai kalakeittoon sekä kalanrasvaiseen puuroon. Petulla torjuttiin nälkää mm. huonojen kalasaaliiden aikaan, mutta sitä syötiin myös keripukkia ja lapamatoja vastaan. </P>
[[Tiedosto:suk117_1.jpg|thumb|600px|Petun ottoa]]
<P align="justify"> Lapin yleisin marja on ollut variksenmarja, jota on kasvanut lähes kaikkialla. Sitä on syöty sellaisenaan ja toisaalta myös piimän tai kalaliemen kanssa. Talveksi säilöttiin keittämätöntä marjaa. Variksenmarja säilyy myös lumen alla talven yli, minkä vuoksi sitä on syöty myös keväällä. Hillaa on syöty sellaisenaan ja maidon tai piimän kanssa. Hillaa on syöty myös velliin tai puuroon sekoitettuna. Myös kalan tai kalanrasvan ja -liemen kanssa sitä on survottu puuroksi. Koltat ovat säilöneet keitettyä hillaa tynnyreissä talven varalle. Hillaa voitiin säilöä omassa mehussaan jäädyttämällä tai lähteeseen upottamalla. Hillan ja variksenmarjan lisäksi mustikka on ollut haluttu marja. </P>
[[Tiedosto:Kaarnikka.jpg|thumb|600px|Kaarnikka]]
<BR><BR>
[[Sisällysluettelo: Elinkeinot ja liikkuminen|Sisällysluettelo: Elinkeinot ja liikkuminen]]<BR><BR>einot ja liikkuminen]]<BR><BR> +
|
