| TekstiTämä on erikoisominaisuus.
|
<P align="justify"> Kielelliset ihmi … <P align="justify"> Kielelliset ihmisoikeudet ovat ne yksilön ja yhteisöjen kielelliset oikeudet, jotka ovat niin perustavaa laatua (eli välttämättömiä, jotta yksilö tai ryhmä voivat elää ihmisarvoista elämää), että niiden on katsottava kuuluvan ihmisoikeuksiin. Sekä YK:n peruskirja että YK:n ihmisoikeuksien julistus lukevat kielen (sukupuolen, 'rodun' ja uskonnon lisäksi) niihin ominaisuuksiin, joiden perusteella yksilöä ei saa syrjiä. Useat YK:n muut sopimukset myös mainitsevat kielen. Syrjimisen kieltävät säädökset kuuluvat ns. kielteisiin oikeuksiin, oikeuksiin jotka määräävät mitä (valtio) EI saa tehdä. Kieleen liittyviä myönteisiä oikeuksia (jotka sanovat mitä valtion tms. tulee tehdä) on sen sijaan vähän, varsinkin sitovissa ihmisoikeussopimuksissa - sen sijaan niitä alkaa olla erilaisissa suosituksissa, jotka eivät sido valtioita. </P>
<P align="justify"> Yksilöllisiä kielellisiä ihmisoikeuksia tulisi olla a) oikeus saada samastua omaan [[Äidinkieli|äidinkieleensä]] ja saada tämä identifikaatio mm. viranomaisten hyväksymäksi; b) saada oppia äidinkieli perusteellisesti, sekä suullisesti (mikäli tämä on fysiologisesti mahdollista - esim. kuurothan eivät voi oppia puhuttua kieltä tällä tavoin, ainoastaan viittomakielen), että kirjallisesti (tämä edellyttää useimmiten sitä, että vähemmistön opetus on suureksi osaksi äidinkielellä ja että opettajat ovat kaksikielisiä); c) oikeus saada käyttää äidinkieltä ainakin tärkeimmissä virallisissa tilanteissa (esim. lastenhoito, peruskoulutus, sairaanhoito, vanhusten hoito, tuomioistuimet ja muut viranomaiset), suoraan tai hätätilanteissa tulkin avulla; d) oikeus siihen, että ei tarvitse pakolla vaihtaa kieltä (tämä edellyttää esim. että vanhemmat lasten koulukieltä valittaessa saavat tarpeeksi luotettavaa tietoa eri vaihtoehdoista ja niiden pitkäaikaisseurauksista, ja että näitä vaihtoehtoja on); ja e) oikeus koulutukseen, riippumasta siitä mikä henkilön äidinkieli on. </P> <P align="justify"> Yhteisön tärkeimmät kielelliset ihmisoikeudet ovat a) että sen kieli hyväksytään kieleksi; b) että se saa tasavertaiset mahdollisuudet muiden ryhmien kanssa oppia, opettaa ja käyttää kieltään (ja siihen liittyvää kulttuuria), julkaista ja levittää julkaisuja ja ylläpitää joukkotiedotusvälineitä omalla kielellään, ja olla yhteydessä muihin samaa kieltä puhuviin; ja c) että sillä on muiden ryhmien kanssa tasaveroiset mahdollisuudet jatkuvuuteen ryhmänä, mahdollisuus siirtää kielensä edelleen seuraaville sukupolville, sekä yhteisön sisäisissä kanssakäymisissä että koulutuksessa ja muualla yhteiskunnassa. </P> <P align="justify"> Vain pienellä osalla maailman kielten puhujista on nämä oikeudet. Suurin osa maailman maista polkee ainakin joidenkin väestönsä osien kielellisiä ihmisoikeuksia. Kansainvälisesti kaikkein suurinta vastustusta herättää jatkuvasti oikeus omakieliseen opetukseen. </P>
[[Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot|Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot]]<BR><BR>nen ja organisaatiot]]<BR><BR> +
|
