| TekstiTämä on erikoisominaisuus.
|
<P align="justify"> Kielilainsäädänn … <P align="justify"> Kielilainsäädännöllä tarkoitetaan kielen käyttämistä määrääviä säännöksiä erityisesti valtiossa, jonka asukkaat puhuvat useaa kieltä. Kielilainsäädännössä määrätään viranomaisten puoleen käännyttäessä käytettävä kieli ja se kieli, jolla viranomaisten on annettava toimituskirjansa (ulkoinen virkakieli), sekä viranomaisten sisäisissä asiakirjoissa ja niiden keskeisessä kirjeenvaihdossa käytössä oleva kieli (sisäinen virkakieli). Kielilainsäädännön alaan luetaan myös mm. virkamiehiltä vaadittavaa kielitaitoa sekä valtion oppilaitosten opetuskieltä koskevat säännökset (Facta 2001). </P>
<P align="justify"> 1980-luvulla perustettiin useita toimikuntia ja työryhmiä selvittämään saamelaiskulttuurin ja saamen kielen asemaa sekä tekemään ehdotuksia kulttuurin ja kielen säilymiseksi ja edistämiseksi. Norjassa asetettiin 1980 saamelaiskulttuurilautakunta, jonka ensimmäinen mietintö <i>Samisk kultur og utdanning</i> valmistui 1985 (NOU 1985:14). Mietinnössä ehdotettiin perusteet kulttuuri- ja opetuspolitiikaksi sekä saamen kielilain säätämiseksi. 1987 tuli voimaan saamelaislaki (Lov om sametinget og andre samiske retthold). Saamelaislain tarkoituksena on järjestää olosuhteet, joissa saamelainen kansanryhmä voi turvata ja kehittää omaa kieltään, kulttuuriaan ja yhteiskuntaelämäänsä. Lain kolmanteen lukuun lisättiin 1990 säännökset saamen kielestä. Kolmannen luvun säännöksiä on sovellettava alueella, jota kutsutaan saamen kielen hallintoalueeksi (Forvaltningsområde for samisk språk). Siihen kuuluvat Karasjoen, Koutokeinon, Porsangerin, Tanan ja Uuniemen kunnat Finnmarkin läänissä sekä Kåfjordin kunta Tromssan läänissä. Näissä kunnissa saamelaislain säännöksiä saamen kielestä sovelletaan paikallisiin ja alueellisiin julkisiin viranomaisiin. Saamenkieliset ovat enemmistönä neljässä hallintoalueen kunnassa. Hallintoalueen ulkopuolella lain tiettyjä pykäliä on sovellettava mm. Finnmarkin ja Tromssan läänien vankiloissa. Norjan valtionkirkon hallintoalueella sijaitsevia seurakuntia koskee lisäksi säännös, jonka mukaan jokaisella on näissä seurakunnissa oikeus saada yksilöllisiä palveluja saamen kielellä. Säännökset koskevat kaikkia kolmea saamen kieltä, pohjois-, luulajan- ja eteläsaamea, huolimatta siitä että hallintoalueella asuu suurimmaksi osaksi pohjoissaamenkielisiä. Lain mukaan norja ja saame ovat yhdenvertaisia kieliä hallintoalueella. Lain mukaan jokaisella on oikeus käyttää saamen kieltä laissa määritellyissä paikallisissa ja alueellisissa viranomaisissa. Lait ja määräykset, joilla on suuri merkitys saamelaisille sekä erilaiset ilmoitukset ja tiedotukset on käännettävä ja annettava saameksi. Lakiin sisältyy myös säännös oikeudesta käyttää saamen kieltä oikeuslaitoksessa. Jokaisella on oikeus saada viranomaisilta palvelua omalla kielellään sekä opetusta omasta kielestään ja omalla kielellään. Virkamiehiltä ei kuitenkaan vaadita saamen kielen taitoa. Kaarasjoen, Koutokeinon, Nessebyn ja Tanan kunnissa yhä suuremmalla osalla viranomaisista on saamen kielen taito. Norjan valtio on velvollinen vastaamaan kielilaista aiheutuvat kustannukset. Varojen jakamisesta vastaa saamelaiskäräjät. Kaksikielisyyden tukemiseksi hallintoalueen kuudelle kunnalle ja kahdelle läänille myönnetään vuosittain avustuksia runsaat 16,5 milj. kruunua. Sen lisäksi saamelaiskäräjät saa valtiolta määrärahoja kielenkäyttöä ja -huoltoa koskeviin ym. tehtäviin. Saamen kielineuvosto <i>Sámi giellaráđđi</i> perustettiin, kun saamelaislain säännökset saamen kielestä vahvistettiin vuoden 1992 alussa, jolloin virallisesti ns. kielilaki tuli voimaan. Saamen kielineuvosto julkaisi 1997 selvityksen virkamiesten suullisesta ja kirjallisesta kielitaidosta. Kielitaito vaihtelee alueittain 9 ja 52 prosentin välillä. Vaikuttaa siltä, että norjan kielen käyttö viranomaisissa on yleisempää kuin saamen kielen. </P>
<P align="justify"> Suomessa saamelaisvaltuuskunnan 1984 asettama kielilakityöryhmä jätti mietintönsä 1987. Mietinnön pohjalta laki saamen kielen käyttämisestä viranomaisissa (516/1991) tuli voimaan vuoden 1992 alussa. Lakia sovellettiin saamelaisten kotiseutualueella. Kielilaissa ei vaadittu viranomaisilta saamen kielitaitoa, joten koko lain toteuttaminen tapahtui käännös- ja tulkkaustoiminnan avulla. Valtion myöntämä määräraha kunnille oli vuosittain 200 000 markkaa. Lakia kritisoitiin siitä, että se ei edistänyt saamen kielen käyttöä viranomaisissa. Saamea käytettiin lähinnä lehti- ja muissa ilmoituksissa. Saamenkielisiä palveluja ei pystytty tarjoamaan eri viranomaisten puutteellisen kielitaidon tai kielteisten asenteiden vuoksi. Saamelaiskäräjillä on saamen kielen toimisto, jossa toimii kolme päätoimista pohjoissaamenkielistä kääntäjää. Toimisto suorittaa käännöksiä viranomaisille ja yksityisille maksusta.</P>
<P align="justify">Saamelaiskäräjät asetti kielilakityöryhmän 1997 selvittämään, miten saamelaisten kielellisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen turvattaisiin entistä paremmin. Joulukuussa 2001 kielilakityöryhmä jätti lakiesityksensä käräjille. Esitys luovutettiin oikeusministerille helmikuussa 2002. Uusi saamen kielilaki (n:o1086/2003) tuli voimaan vuoden 2004 alussa yhtä aikaa uuden suomen kielilain kanssa. Laki korvaa aikaisemmassa saamen kielen käyttämisestä viranomaisissa annetussa laissa ilmenevät sisällölliset puutteet ja sovittaa lainsäädännön vastaamaan perustuslain uudistuneita säännöksiä (2000) ja uusia kansainvälisiä sopimuksia (Euroopan neuvoston vähemmistösopimukset).</P>
<P align="justify">Suomen perustuslain 17 § 3 momentin mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Suomen perustuslain 121 §: 4 momentin mukaisesti saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualuella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto, jota toteuttaa pääasiassa saamelaiskäräjät. Lain keskeisenä tavoitteena on, että saamelaisten oikeus käyttää omaa kieltään virallisissa yhteyksissä toteutuu myös käytännössä. Saamelaisten kotiseutualueella sijaitsevien valtion ja kunnallisten viranomaisten tulee oma-aloitteisesti käyttää saamen kieltä ja huolehtia siitä, että saamenkieliset saavat palvelunsa omalla kielellään. Näillä viranomaisilla on velvollisuus edistää toiminnassaan saamen kielen käyttämistä. Niiden tulee käyttää myös saamen kieltä kirjallisissa yhteydenotoissa, jotka lähetetään asianosaiselle tai sille, jolle lain mukaan on ilmoitettava vireillä olevasta tai vireille tulevasta asiasta. Saamen kieltä tulee lisäksi käyttää vastattaessa saamen kielellä toimitettuihin kirjallisiin yhteydenottoihin. Kunnallisten viranomaisten tulee käyttää suomen kielen ohella harkitsemassaan laajuudessa saamen kieltä sellaisissa pöytäkirjoissa ja muissa asiakirjoissa, joita ei ole annettava yksityiselle asianosaiselle ja joilla on yleistä merkitystä. Jos saamenkielisten osuus on suurempi kuin yksi kolmasosa kunnan väestöstä, saamen kieltä on aina käytettävä tällaisissa asiakirjoissa. Viranomaisten kielitaitovaatimuksista säädetään erikseen. </P> <P align="justify">Jokainen viranomainen valvoo omalla toimialallaan tämän lain noudattamista. Saamelaiskäräjien tulee seurata lain soveltamista ja tarvittaessa antaa suosituksia sekä tehdä aloitteita. Saamen kielen toimiston tulee vaalikausittain antaa yhdessä saamen kielineuvoston kanssa saamelaiskäräjille kertomus saamen kieltä koskevan lainsäädännön soveltamisesta sekä saamelaisten kielellisten oikeuksien toteutumisesta.</P> <P align="justify">Opetukseen liittyvistä asioista ei säädetä kielilaissa, vaan erillisellä lailla (Perusopetuslaki 628/1998, Lukiolaki 629/1998, Aikuislukiolaki 439/1994, Ylioppilastutkintoasetus 1192/1998, Ammatillisesta koulutuksesta annettu laki 630/1998). </P>
<P align="justify"> Kielilaki koskee kaikkia Suomessa puhuttavia saamen kieliä, inarin-, koltan- ja pohjoissaamen kieliä. Inarin- ja koltansaame ovat vähemmistökieliä vähemmistökielten sisällä. Ne ovat suuressa vaarassa hävitä kokonaan kielten puhujien vähenevän määrän vuoksi. Lain turva on tullut ehkä vuosikymmeniä liian myöhään, huolimatta nykyisistä elvyttämistoimenpiteistä.</P>
<P align="justify">Saamen kielilain toteuttaminen käytännössä vaatii suuria ponnistuksia sekä saamelaisilta että muilta viranomaisilta ja päättäjiltä. Saamelaiskäräjien asettama kielilain uudistamistyöryhmä teki 2000 selvitystyön saamenkielentaitoisten virkamiesten lukumäärästä. Kyselyyn osallistui yhteensä 817 työntekijää, joista noin 75 % ei ymmärtänyt saamen kieltä, kun taas 12 % ilmoitti pystyvänsä tarvittaessa käyttämään saamen kieltä omassa työssään. Viimeksi mainituista noin 10 % oli äidinkieleltään saamenkielisiä. Saamen kieltä osasi kirjoittaa vielä harvempi, noin 5 %. Selvityksen perusteella voidaan todeta, että saamenkielentaitoista henkilöstöä on niin vähän, ettei saamen kielellä asioiminen ole mahdollista ilman suuria käytännön vaikeuksia ja asian käsittelyn viivästymistä. Ja mikä pahinta, saameksi asioiminen ei usein ole lainkaan mahdollista ilman tulkkia. Tulkkauksen mukanaantuomien käytännön hankaluuksien ja ongelmien lisäksi, kuten kielilakimietinnöstä ilmenee, myös tulkin vaatiminen sinänsä voi olla joskus vaikea tehtävä. Tähän on usein syynä lain piiriin kuuluvissa viranomaisissa työskentelevien kielteinen asenne saamenkielisiä asiakkaita kohtaan. Saamen kielellä tapahtuva suullinen viranomaisissa asioiminen todetaan kaiken kaikkiaan ongelmalliseksi. Lisäksi lähes puolet Suomen saamelaisväestöstä asuu saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla asuu nykyisin yli 500 saamelaista. Myös Pohjois-Suomen keskuksissa, Oulussa ja Rovaniemellä, on paljon saamelaisia. Suuri osa näistä kaupunkisaamelaisista on säilyttänyt kielensä ja saamelaisen identiteettinsä. Heille saamen kielellä asioiminen omalla asuinseudulla on mahdollista vain hyvin rajoitetusti.</P>
<P align="justify">Inarissa toimivan Saamelaisalueen koulutuskeskuksen on tarkoitus käynnistää saamelaisalueella kielitutkintoon valmistava koulutus monimuoto-opiskeluna huhtikuusta 2004. Kohderyhminä ovat erityisesti kuntien ja valtion viranomaiset. Lain mukaan valtion viranhaltijalla, jonka virka-alue on kokonaisuudessaan saamelaisalueella, on mahdollisuus saada palkallista virkavapautta virkatehtäviensä hoitamiseksi tarpeellisen saamen kielen taidon hankkimiseksi. Kustannuksista tulee valtion ottaa vastuu ja siten osoittaa todellinen halu saamen kielen säilyttämiseen ja edistämiseen myös käytännössä. Koulutuksen lisäksi tarvitaan muita käytännön toimia, kuten terminologiatyötä, kielenhuoltoa ja tutkimusta.</P> <P align="justify">Valtion myöntämästä rahoituksesta tulee riippumaan paljolti lain toteutuminen käytännössä. Valtion olisi aika osoittaa todellinen halunsa saamen kielen säilyttämiseen ja edistämiseen myös käytännössä. Lain 31 §:ssa todetaan, että valtion talousarvioon tulee ottaa määräraha valtionavustuksiin kunnille, seurakunnille, saamelaisten kotiseutualueen paliskunnille sekä julkisia tehtäviä hoitaville yksityisille kielilain soveltamisesta aiheutuvien erityisten lisäkustannusten kattamiseksi. </P>
<P align="justify"> Saamen kieltä koskeva perustuslaintasoinen sääntely rajoittuu Ruotsissa hallitusmuodon 1 luvun 2 §:n sisältämään säännökseen (Lag 1976:871), jonka mukaan etnisten, kielellisten ja uskonnollisten vähemmistöjen mahdollisuuksia ylläpitää ja kehittää omaa kulttuuriaan, ja keskinäistä kanssakäymistä tulee edistää. Ruotsissa saamen kielen lainsäädäntöä on vuoteen 2000 ollut vähemmän kuin Norjassa ja Suomessa. Tilanne alkoi muuttua 1997 mietintönsä SOU 1997:192 ja 193 jättäneen vähemmistökielikomitean mietintöehdotusten pohjalta. Tällöin myös Euroopan neuvoston alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan (1992) ratifioiminen oli tullut ajankohtaiseksi. Huhtikuun alussa 2000 astui voimaan laki saamen kielen käyttämisestä hallintoviranomaisissa ja tuomioistuimissa (Lag om rätt att använda samiska hos förvaltningsmyndigheter och domstolar 1999:1175). Lailla on perustettu Norjan kielilain tapaan erityinen saamen kielen hallintoalue, johon kuuluvat Arjeplogin, Jällivaaran, Jokkmokin ja Kiirunan kunnat. Lakia sovelletaan hallintoalueella puhuttuihin saamen kieliin eli eteläsaameen, luulajansaameen ja pohjoissaameen. Lain mukaan yksityishenkilöllä on oikeus käyttää itseään koskevissa asioissa saamen kieltä asioidessaan suullisesti tai kirjallisesti hallintoviranomaisissa. Hallintoviranomaisilla on velvollisuus antaa vastaus saamen kielellä. Jokaisella saamelaisella on oikeus käyttää saamea tuomioistuimissa. Lakiin sisältyvät myös säännökset saamen kielen käyttämisestä esikoulussa ja vanhustenhuollossa. Laissa ei ole asetettu vaatimuksia viranomaisten saamen kielen taidolle eli laki toteutuu käytännössä tulkkauksen ja kääntämisen avulla. Valtio myöntää saamen, suomen ja meän kielen käyttämisestä annettujen lakien aiheuttamiin kustannuksiin kunnille ja maakäräjille 6 miljoonaa kruunua ja tuomioistuimille 1 miljoonaa kruunua. </P>
[[Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot|Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot]]<BR><BR>nen ja organisaatiot]]<BR><BR> +
|
