| TekstiTämä on erikoisominaisuus.
|
<P align="justify"> Poro (tieteellin … <P align="justify"> Poro (tieteellinen nimi <i>Rangifer tarandus tarandus</i> L.) Poro on pitkäraajainen, nelivarpainen hirvieläin (<i>Cervidae</i>), kasvissyöjä ja märehtijä. Sen raajat päättyvät sorkkiin eli koparoihin. Koparan etuvarpaiden kynnet ovat pitkät, leveät ja kärjestään puolikuun muotoiset. Poron jälkikuvioissa erottuvat usein vain suurten etuvarpaiden kaviokynsien jäljet. Kulku lumessa on yleensä helppoa. Pehmeässä lumessa ja märillä soilla vaeltaessaan poro levittää lihasten avulla myös lisävarpaansa, jolloin jalkojen ns. pintapaine (paino/jalkapohjien pinta-ala) on porolla erittäin pieni, seistessä vain 85-102 g/cm<sup>2</sup>. Esimerkiksi ahmalla se on noin 50 g/cm<sup>2</sup> ja sudella 90-110 g/cm<sup>2</sup>. Juostessa porollakin pintapaine voi olla 350-400 g/cm<sup>2</sup>. [[Tiedosto:55_mies_ja_poro.jpg|thumb|600px|Mies ja poro]]</P>
<P align="justify"> Vaikka poro on alkujaan tuntureiden asukas, elää suurin osa Suomen poroista koko vuoden oudassa eli metsäalueella. Poro on varsin kinofiilinen eli hyvin lumeensopeutunut eläin. Metsä- ja tunturialueen rajamailla se kaivaa jäkälää vielä 70-90 cm paksussa ja pehmeässä lumessa.
[[Tiedosto:Poro-hangessa.jpg|thumb|600px|<b>Poro hangessa</b><BR>Poro löytää jäkälän paksun lumen alta hyvän hajuaistinsa avulla.]]</p>
<P align="justify"> Kevättalvella auringon kovettaessa hankia jäkälän kaivu käy talvilaitumilla vaikeaksi. Porot aloittavat tuolloin kevätvaelluksensa ja siirtyvät puilla kasvavien jäkälien,luppojen, syöntiin tai nousevat tuntureille. Laidunten kunnon huononnuttua poroja on jouduttu viime vuosina yhä enemmän myös ruokkimaan. Kesällä poron vaelluksia säätelee pyrkimys välttää kuumuutta ja sääskiä sekä löytää tuoreita, vasta kasvunsa alkuvaiheessa olevia ravintokasveja. Pohjoisessa porot nousevat kesäksi tuntureille. Metsä-Lapissa, missä tunturit ovat pieniä, porot hakeutuvat kesällä reheville avosoille.</P>
<P align="justify"> Poro on hirvieläimistä sosiaalisimpia. Molemmilla sukupuolilla on normaalisti vuosittain vaihtuvat täyteissarvet. Sarvetonta poroa sanotaan nulpoksi. Poron sarvet kasvavat vuosittain pääkallossa olevien sarvianturoiden jatkeena. Vasoilla sarvet alkavat kasvaa jo ensimmäisten elinviikkojen aikana, ja syksyllä niillä on tavallisesti 10-20 cm pitkät, lähes haarattomat sarvipiikit. Ensimmäisenä syksynä voi vasoilla olla silti joskus jopa nelihaaraiset sarvet.</p> <BR>
[[Tiedosto:Kesaporo.jpg|thumb|600px|<b>Kesäporo</b><BR>Poro kesäkarvassaan]]
<P align="justify"> Täysikasvuisilla yksilöillä sarvet ovat yleensä haaroittuneet ja niiden otsahaarat ovat kaksi- tai useampihaaraiset ja latvaosastaan usein litteät. Iän myötä sarvien koko ja piikkien lukumäärä aluksi kasvaa, mutta silti sarvipiikkien lukumäärän perusteella poron ikä voidaan määrittää vain karkeasti. Saman yksilön sarvet muistuttavat kuitenkin vuosi vuoden jälkeen toisiaan. Vanhoilla ja huonokuntoisilla poroilla sarvien koko pienenee. Tunturialueella porojen sarvet ovat leveät ja yleensä väriltään vaaleat. Metsäalueella elävän poron sarvet ovat tavallisesti ruskeat. </P>
<P align="justify"> Porolla sarvien kasvu on poikkeavaa ja erittäin nopeaa luun kasvua. Parhaimmillaan kesällä sarvet kasvavat samettimaisen nahan suojassa jopa 1-2 cm vuorokaudessa. Sarvien kasvua säätelevät monet hormonit, lähinnä sukupuolihormonit. Kuohituilla porohärillä lähinnä testosteronin puutteesta johtuen sarvien luutuminen hidastuukin ja pudottaminen viivästyy. Sarvet liittyvät porohirvailla urosten väliseen kilpailuun, ja ne toimivat tunnistamismerkkeinä ja "statussymboleina" syksyn kiima-aikana. Sarvet vaikuttavat myös lisääntymisen onnistumiseen, ja ne ovat kehittyneet täydentämään eläinten sukupuolitoimintoja. Hirvaiden välisillä tappeluilla ja sarvien "kalisteluilla" syksyllä on tärkeä poronaaraiden eli vaadinten kiimaa, ja samalla myös keväistä vasontaa, yhdenaikaistava ja lyhentävä vaikutus. Pohjoisissa oloissa on tärkeää, että vasat syntyvät parhaana mahdollisena ajankohtana keväällä. </P>
<P align="justify"> Porolla sarvekkuus on talven vaikeissa lumioloissa myös naaraita, ja varsinkin kantavia vaatimia suosiva ominaisuus. Porohirvaat pudottavat sarvensa jo talvella ja ei-kantavat vaatimet eli runot varhain keväällä. Vasoilla ja aikuisista poroista vain kantavilla vaatimilla on sarvet vuoden kriittisimpänä ajankohtana huhti-toukokuussa. Ne ovat tällöin korkeimmalla arvoasteikossa ja pystyvät turvaamaan itselleen ja nopeasti painoaan lisäävälle sikiölle riittävän ravinnon. Kantavat vaatimet pudottavat sarvensa tavallisesti vasta vasonnan jälkeen ja aloittavat uusien kasvattamisen alkukesän hyvissä ravinto-oloissa. Tarharuokinnassa voi hyväkuntoinen kantava vaadin pudottaa sarvensa tosin joskus myös ennen vasontaa. Vaadinten sarvekkuus liittyy siten myös kuntoon ja ravinnon saantiin. Sarvien katkaisu pudottaa vaatimen ja myös hirvaan alemmaksi lauman yksilöiden välisessä arvoasteikossa. </P>
[[Tiedosto:Vaadin.jpg|thumb|600px|<b>Vaadin</b><BR>Vaadin eli aikuinen naarasporo ja vasa]] [[Tiedosto:Kelosarvivaadin.jpg|thumb|600px|<b>Kelosarvivaadin</b><BR>Vaatimet poistavat eli kelovat sarvia peittävän nahan syyskuulla paria viikkoa ennen kiiman alkua]]
<P align="justify"> Poron pää on suhteellisen pieni, ja sierainten välinen alue on kokonaan karvan peitossa. Silmät ja korvat ovat suuret, huulet melko liikkuvat. Poron koko vaihtelee hieman eri puolilla poronhoitoaluetta. Aikuisten vaadinten elopaino ontavallisesti 60-100 kilon, hirvaiden ja kuohittujen härkien 90-180 kilon välillä. Ruumiin pituus hännästä (saparosta) turvan kärkeen on porolla 150-210 cm, selän pituus 85-100 cm, hartia- eli säkäkorkeus 90-120 cm ja etujalan pituus 55-65 cm. </P>
[[Tiedosto:Vastasyntynyt.jpg|thumb|600px|<b>Vastasyntynyt</b><BR>Vastasyntynyt poronvasa on hyvin kehittynyt ja kestää kovaakin pakkasta, jos turkki on kuiva.]] [[Tiedosto:87vasa.jpg|thumb|600px|Vasa]]
<P align="justify"> Vastasyntynyt poronvasa painaa touko-kesäkuussa keskimäärin 4-6 kiloa. Sen, kuten myös aikuisen poron, turkin väri voi vaihdella valkoisesta lähes mustaan. Noin puolet poroista on "tavallisen" värisiä, kolmannes näistä hieman vaaleampia tai tummempia. Hyvin vaaleita tai tummia poroja on usein vain 7-8 % laumasta. Kesällä aikuinen poro on väriltään tumman harmaanruskea. Kaulan sivut sekä varsinkin hirvailla selvästi erottuva kurkkuparta ja pitkin molempia kylkiä kulkevat lautumat ovat talvella vaaleahkot. Poron vatsa, reiden sisä- ja takasivut sekä suurinosa häntää ovat valkeat ja muodostavat selvästi erottuvan "peräpeilin". </P>
<P align="justify"> Poron vanha talvikarva irtoaa kesällä ja alkaa kasvaa hyvin lämpöäeristäväksi talviturkiksi elokuussa. Täysikasvuisen poron karvapeite koostuu peitin- ja aluskarvoista. Peitinkarvat ovat tanakoita ja suoria ja ne sisältävät runsaasti lämpöä eristäviä ilmalokeroita. Aluskarva muodostaa talviturkissa tiheän pohjavillan ja estää ilman liikkumisen turkin sisällä. Karvapeitteen paksuus on 3-4 cm, ja selässä on keskimäärin 1 700 karvaa/cm<sup>2</sup>. Karvojen kohottaminen lisää, mutta tuuli ja sade heikentävät turkin lämmöneristystä. Kovassa tuulessa poro asettuu usein selin tuuleen suojatakseen päänsä, jossa on ohut karvapeite ja heikko lämmöneristys. Kylmyys ei ole kuitenkaan hyväkuntoiselle porolle ongelma, sillä se selviytyy yli 50<sup>o</sup>C:n pakkasessa kohottamatta lämmöntuottoaan. Poron jalkojen kylmänkestävyys on myös hyvä, ja verenkiertoa parantaa erikoistunut laskimo-valtimojärjestelmä ja jalkojen alaosan luuytimissä oleva öljyhappo (sulamispiste +15<sup>o</sup>C), joka toimii "pakkasnesteenä" pitäen jalat sulina kovillakin pakkasilla. </P> <BR>
<P align="justify"> Poronvasa voi joutua syntymähetkellä alttiiksi suurille lämpötilan muutoksille, sillä esimerkiksi Siperiassa vasat syntyvät jopa 40<sup>o</sup>C:n pakkasiin. Vasonta-aika alkaa meillä huhtikuun lopulla ("vappuna vasa hangella") jatkuen normaalisti kesäkuun alkuun. Vasonnan huippu on Erkinpäivän tienoilla (18.5.), ja pääosa vasoista syntyy toukokuun aikana. Vasonta on yleensä porolla helppo ja kestää vain 20-30 minuuttia. Poronvasat ovatkin ns. pesäjättöisiä, sillä ne ovat hyvin kehittyneitä ja kykenevät pian seuraamaan emäänsä. Niiden turkki on kuivuttuaan hyvä lämmöneriste kovassakin pakkasessa. Tiheän turkin (keskimäärin 3 200 karvaa/cm<sup>2</sup>) kaikki karvat ovat onttoja. Vasan karvapeite alkaa uusiintua ja muuttua ns. purkakarvaksi noin kuukauden iässä kesäkuun lopulla. Loppusyksyllä vasan turkki vastaa rakenteeltaan aikuisen poron turkkia. </P>
<P align="justify"> Poronvasan hyvä kylmänkestävyys vasonta-aikana johtuu turkin lisäksi myös ns. ruskeasta rasvasta, jota on runsaasti tärkeimpien sisäelinten, kuten munuaisten ja sydämen ympärillä, lapaluiden välissä, rintalastan alueella ja selkärangan molemmilla puolilla. Vasalla sitä on 1-2 % ruumiinpainosta, ja sen tehtävänä on tehokas lämmöntuotto. Ruskea rasva häviää 3-4 ensimmäisen viikon aikana. Kesällä kuumuus ja vertaimevät hyönteiset eli räkkä aiheuttavat poroille verenvähyyttä eli anemiaa ja vasakuolemia. Talviturkin säilyminen kesä-heinäkuulle ja toimivien hikirauhasten puuttuminen aiheuttaa kuumina päivinä stressiä myös aikuisille poroille. Rauhallisissa oloissa poro hengittää 8-14 kertaa minuutissa, mutta kuumuus ja rasitus lisäävät sydämen sykettä ja hengitysliikkeiden määrän jopa kymmenkertaiseksi. Poro laskee aivojen lämpötilaa pitäen "päänsä kylmänä" kesällä, mutta silti se kestää paremmin kylmää kuin kovin kuumaa säätä. </P>
<P align="justify"> Luonnonoloissa poron ravinto koostuu yli 300 ravintokasvista. Poron kesäravinto on hyvin monipuolista ja ravitsevaa. Loppukesällä ja syksyllä porot syövät runsaasti sieniä. Talvella porot kaivavat lumen alta jäkälää, varpuja ja metsälauhaa. Kevättalvella porot syövät puilla kasvavia luppoja. Sopeutuminen ravinnon määrän ja laadun jyrkkiin vuodenaikaisvaihteluihin perustuu porolla koko ruuansulatuselimistön, ennen kaikkea pötsin eli rapamahan, toiminnan muutoksiin. Juuri pötsissä tapahtuvat muutokset ovat mahdollistaneet näinkin suuren kasvissyöjän selviytymisen alueella, jossa ravinnonsaanti on erittäin niukkaa ja ravinnon laatu suuren osan vuotta heikkoa. Vain lyhyen kesän aikana on saatavilla korkealuokkaisia ravintoaineita. Poron aineenvaihdunta vilkastuukin keväällä ja alkukesällä. Kesällä poro lisää nopeasti painoaan, korjaa talviset kudosvauriot ja uusii karvapeitteensä, tuottaa maitoa ja kasvattaa myös uudet sarvensa. </P>
[[Tiedosto:suk529_71.jpg|thumb|600px|Poron lypsämistä]]
<P align="justify"> Poronmaito on erittäin ravitsevaa vasan ravintoa, vaikka maidontuotto alkaa jo varhain keväällä. Poron varsinainen maidontuottovaihe on lyhyt, mutta se vaatii runsaasti energiaa. Vaadin voi menettää imetysaikana viidenneksen painostaan, ja sillä saattaa esiintyä myös anemiaa. Poronmaidossa on rasvaa (yli 20 %), valkuaista (noin 10 %) ja kuiva-ainetta enemmän kuin muiden hirvieläinten maidossa. Maito sisältää runsaasti eri vitamiineja ja vastasyntyneelle vasalle tärkeitä tautien vasta-aineita. Maitosokeria eli laktoosia poronmaidossa on vähän. Poronmaidon rasvoissa voidaan erottaa 19-20 eri rasvahappoa, ja poronmaidossa on runsaasti tyydyttymättömiä rasvahappoja. Poronmaidon energiasisältö on 7-10 MJ litrassa, eli se on noin kolme kertaa korkeampi kuin lehmän maidossa. Vaadin tuottaa noin litran maitoa vuorokaudessa. Kilon suuruiseen painonlisäykseen poronvasa tarvitsee vain noin 3,4 litraa emän maitoa, mutta muilla hirvieläimillä ja kotieläimillä tähän kuluu jo 6-10 litraa. </P>
<P align="justify"> Imetysten kestot vaihtelevat poronvasalla ensimmäisen elinviikon aikana muutamasta sekunnista aina 3-4 minuuttiin. Pidemmät imetykset koostuvat useasta peräkkäisestä jaksosta. Imetykset lyhenevät ja harvenevat nopeasti vasontaa seuraavan kuukauden aikana. </p> [[Tiedosto:Imetys.jpg|thumb|600px|Imetys]]
<P align="justify"> Normaalissa imetysasennossa emä nuolee vasan peräpäätä. Nuoleminen saa vasan virtsaamaan ja ulostamaan. Suurikokoisemmat urosvasat imevät 7-12 % enemmän kuin naarasvasat kolmen ensimmäisen elinviikon aikana. Kesällä vasojen paino lisääntyy jopa puoli kiloa vuorokaudessa. </P>
<P align="justify"> Syksyyn mennessä saavutettu kunto ja ravintovarastot vaikuttavat ratkaisevasti porolla kiiman alkamiseen, tiinehtymiseen, sikiön kasvuun ja myös keväiseen vasontaan. Erittäin suotuisissa oloissa vasat voivat tulla kiimaan jo ensimmäisenä syksynä ja vasoa vuoden ikäisinä seuraavana keväänä. Uros- ja naarasporot ovat kuitenkin sukukypsiä usein vasta 1,5-vuotiaina ns. urakkoina ja vuoneloina. Naarasporo tulee kiimaan ja tavallisesti myös kantavaksi, kun sillä on runsaasti rasvavarastoja ja elopaino ylittää 60 kiloa. Hirvaita on porolaumassa tavallisesti 15-20 %. Syksyllä kiima-aikana hirvas kerää haaremiinsa 10-20 vaadinta. </P>
[[Tiedosto:Hirvas.jpg|thumb|600px|<b>Hirvas</b><BR>Hirvas eli aikuinen urosporo]]
Poron kiima eli rykimä on kiihkeimmillään lokakuun alussa ja se kestää noin kuukauden. Porolla lisääntyvä pimeähormonin eli melatoniinin eritys käpylisäkkeestä syksyllä ilmeisesti kiihdyttää sukupuolirauhasten toimintaa ja saa aikaan kiiman.
<P align="justify"> Hyväkuntoiset ja vanhemmat vaatimet ja hirvaat tulevat kiimaan tavallisesti ensimmäisinä. Porovaatimella voi olla 3-7 kiimaa sama syksynä. Huono kunto viivästyttää kiiman alkua ja estää myös uusintakiimat.Kantoaika porolla on keskimäärin 220 vuorokautta. Hyvässä lisääntymiskunnossa vaadin on tavallisesti 10-12 ikävuoteen ja hirvas 8-9 ikävuoteen saakka. Vaatimen paino nousee viiden vuoden ikään saakka. Tämän jälkeen paino pysyy lähes samana, ja 12-13 vuoden jälkeen se laskee selvästi. Vaatimet tuottavat hyväkuntoisia vasoja aina 9. vasomiskertaan saakka. Tämän jälkeen vasojen syntymäpainot alkavat laskea. Vaadin synnyttää keväisin tavallisesti vain yhden vasan. Vaatimet voivat saavuttaa 18-20 vuoden iän. Luonnonoloissa hirvaatkin voivat elää yli kymmenvuotiaiksi. </P>
<P align="justify"> Talvella porojen kasvu lähes lakkaa, ja aktiivisuus ja ravinnonotto vähenevät hyvissäkin olosuhteissa. Koko aineenvaihdunta siirtyy alemmalle tasolle. Talvella mm. sydämentoiminta ja hengitys hidastuvat. Poronjäkälien (jäkälät)valkuaispitoisuudet ovat alhaiset, ja ne sisältävät myös vähän kivennäis- ja hivenaineita sekä vitamiineja. Jäkälien valkuaisaineet ovat heikosti sulavia,ja poro on talvella usein ns. negatiivisessa typpitaseessa ja laihtuu. Jäkälien kuitupitoisuudet ovat kuitenkin alhaiset, ja niissä on paljon helposti sulavia sokereita ja jäkälille tyypillisiä polysakkarideja. Jäkälistä poro saa talvella runsaasti energiaa. Luppojen valkuaispitoisuudet ovat yleensä korkeammat kuin poronjäkälien, ja ne ovat myös helpommin sulavia. Lupot ovat sopivaa ravintoa nälkiintyneille poroille kevättalvella. </P>
<P align="justify"> Normaalitalvinakin poro menettää 20 % ja erittäin vaikeina talvina jopa 40 % syksyisestä painostaan. Rasvavarastot ovat porolle elintärkeät, sillä valtaosa talvisesta painonmenetyksestä kohdistuu juuri rasvoihin. Pitkä pakkaskausi kuluttaa nopeasti rasvoja ja paino laskee. Kun rasvat on kulutettu lähes loppuun,elimistö joutuu turvautumaan myös lihaksiston valkuaisaineisiin. Kulutus kohdistuu aluksi ruuansulatuskanavan proteiineihin, ja pitkä nälkiintymiskausi koettelee kovimmin vasoja ja nuoria poroja. Pötsin bakteeritoiminnan väheneminen ja vedenvaihdonhidastuminen säästävät energiaa talvella. Poron vuorokautinen vedenkulutus onkin tuolloin vain noin 1/3 kevään ja kesän huipusta. Vedenvaihdon hidastuminen johtuu vähentyneestä aineenvaihduntanopeudesta ja ravinnonotosta. Poro käyttää talvella uudelleen myös lähes 60 % virtsa-aineestaan eli ureasta valkuaisainetuotantoonsa. Jäkälien helposti sulavat sokerit mahdollistavat tämänkin toiminnan. Poron talviravinnon ydinongelmana ei olekaan usein ravinnon määrä, vaan energian saanti. <BR>
[[Paimennus|Paimennus / Herding]] </P><BR>
Poronhoito- / poro-aiheisia linkkejä: [[Poronhoito - kokoomasivu|poronhoito - kokoomasivu]]<BR><BR>
[[Sisällysluettelo: Luonto|Sisällysluettelo: Luonto]]<BR> <BR>lysluettelo: Luonto]]<BR> <BR> +
|
