| TekstiTämä on erikoisominaisuus.
|
<P align="justify"> Etymologialtaan … <P align="justify"> Etymologialtaan tuntematonta <i>Ruto</i>a (ruotsinsaamelaisten parissa myös <i>Ruotta</i>) on luonnehdittu saamelaisten tautidemoniksi. Sitä on pidetty lainattuna elementtinä saamelaisessa maailmankuvassa. <i>Ruto</i>n symboli noitarummuilla on saamelaiskulttuureille vieras hevonen, jonka on ajateltu viittaavan kulkutautien nopeaan leviämistapaan. Vanhempi kirjallisuus yhdistää <i>Ruto</i>n skandinaavien kuolemanjumala <i>Odin</i>iin. Sitä on pidetty myös kristillisten vaikutteitten tuottamana paholaishahmona. Tähän rooliin on saamelaisilla kuitenkin ollut tarjolla myöhäisiä hahmoja, kuten <i>Mubben Olmai</i> (eufemismi; 'Toinen Mies'), <i>Paha Engel</i> jne. </P>
<P align="justify"> <i>Ruto</i> oli mahtava vastustaja ihmisille, jopa noidille ja myös jumalille, ja niinpä hyvin vaikean epidemian sattuessa suoritettiin kallis hevosuhri, jossa kokonainen hevonen haudattiin maahan. Uhria on tulkittu siten, että <i>Ruto</i>n toivottiin ratsastavan kotiinsa <i>Rotáibmu</i>un saamallaan hevosella. Kysymyksessä ei kuitenkaan ehkä ollut varsinainen uhri <i>Ruto</i>lle, vaan transitioriitti, jossa tauti siirrettiin hevoseen ja sen mukana haudattiin ([[Uhraaminen|uhraaminen]]). Tällaiselle riitille löytyy siperialaisia vastineita suomensukuisten kansojen (mm. samojedien) parista. </P>
<P align="justify"> <i>Ruto</i>n kultti ei ole rajoittunut hevosuhriin, vaan häntä on yleisemminkin palveltu sairauksien ja muiden vastoinkäymisten välttämiseksi. Monissa yhteyksissä <i>Ruto</i> näyttää asettuvan taivaanjumalan vastapariksi. Esim. Hans Skanken tietojen mukaan saamelaiset katsoivat aamuruskon kuuluvan [[Radien|<i>Radien</i>ille]], "hyvälle jumalalle" ja iltaruskon <i>Ruto</i>lle, "pahalle jumalalle". Ylipäätään aurinkokeskisen rummun kehälle sijoitetut kuviot muodostavat vastapäivään lukien jatkumon taivaanjumalasta maanpiirin ilmiöitten kautta vainajalaan ja viimeksi <i>Ruto</i>on. Jos hevosuhri luetaan pois, <i>Ruto</i>n kultissa uhrattiin mustia eläimiä sairauksien ja muiden vastoinkäymisien välttämiseksi. Tämä tapahtui "alaspäin" ([[Uhraaminen|uhraaminen]]) ja havupuun, aliseen maailmaan yhteyden luovan uhripuun luona. Ruton yleisempi kultti saattaa edustaa kristillisen paholaisuskon tuottamaa vaikutusta, mutta vertailu siperialaisiin aineistoihin antaa viitteitä siihen, että <i>Ruto</i>lla on saattanut alun perin olla ollut tautidemonia yleisempi luonne koko saamelaisen kosmoksen pimeän puolen hallitsijana. Tällöin hän olisi alkuaikojen luomistapahtumissa luojajumalaa vastustaneen hahmon perillinen. Tämän perusajatuksen ympärille on sittemmin voinut kiertyä piirteitä niin <i>Odin</i>ista kuin kristittyjen tuntemasta paholaisesta ym. <i>Ruto</i> helvetinkaltaisen vainajalan <i>Rotáibmu</i>n hallitsijana saattaa niin ikään olla joko myöhäinen, kristillispohjainen kehityspiirre, tai varhaisempi, saamelaiskulttuurin kannalta sisäsyntyisen vainajalan jakautumisen tulos ([[Kuolema ja vainajat|kuolema ja vainajat]]). </P><BR>
[[Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore| Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore]]<BR><BR>ytologia ja folklore]]<BR><BR> +
|
