Ero sivun Dajahus versioiden välillä
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
|kieli=suomi | |kieli=suomi | ||
|id=0435 | |id=0435 | ||
| − | |artikkeliteksti=<P align="justify">Pohjoissaamelaisilla on joikujen sanalliselle tekstille nimitys "<i>dajahus</i>" (pl. "<i>dajahusat</i>"). <i>Dajahus</i> voi puuttua {{Artikkelilinkki| | + | |artikkeliteksti=<P align="justify">Pohjoissaamelaisilla on joikujen sanalliselle tekstille nimitys "<i>dajahus</i>" (pl. "<i>dajahusat</i>"). <i>Dajahus</i> voi puuttua {{Artikkelilinkki|0432|joiusta}}, jos tekstin koetaan kahlitsevan ajatuksen lentoa. Joiku voi siis olla musiikillinen kokonaisuus, jossa muoto, rytmiikka, melodia ja muut ominaisuudet kantavat merkityksiä. Joiuissa, joista <i>dajahus</i> puuttuu, sävelmää viedään eteenpäin semanttisesti merkityksettömin tavuin, kuten lul-la, lui-lu, nu). Joskus myös merkityksellisiä sanoja voidaan käyttää tavujen tapaan. Tavuja käytetään myös joiuissa, joissa on <i>dajahus</i>. Tavut sijoittuvat tuolloin yleensä säkeen tai säkeistön loppuun. Tavujen tehtävänä on vapauttaa sävel paremmin kuvaamaan joiun kohdetta. <i>Dajahus</i> koostuu usein vain joiun kohteen nimestä. Tätäkään ei aina tarvittu joiussa, koska kaikki tiesivät mitä tai ketä joikattiin. Joiku voitiin nimetä vain silloin, jos paikalla oli joku, joka ei tuntenut joikua. </P><BR> |
{{Artikkelilinkki|20140806122610|Sisällysluettelo: Taiteet}}<BR><BR> | {{Artikkelilinkki|20140806122610|Sisällysluettelo: Taiteet}}<BR><BR> | ||
|kirjoittaja=Minna-Riikka Järvinen | |kirjoittaja=Minna-Riikka Järvinen | ||
|luokat=Taiteet | |luokat=Taiteet | ||
}} | }} | ||
Nykyinen versio 19. elokuuta 2014 kello 10.28
Dajahus
Pohjoissaamelaisilla on joikujen sanalliselle tekstille nimitys "dajahus" (pl. "dajahusat"). Dajahus voi puuttua joiusta, jos tekstin koetaan kahlitsevan ajatuksen lentoa. Joiku voi siis olla musiikillinen kokonaisuus, jossa muoto, rytmiikka, melodia ja muut ominaisuudet kantavat merkityksiä. Joiuissa, joista dajahus puuttuu, sävelmää viedään eteenpäin semanttisesti merkityksettömin tavuin, kuten lul-la, lui-lu, nu). Joskus myös merkityksellisiä sanoja voidaan käyttää tavujen tapaan. Tavuja käytetään myös joiuissa, joissa on dajahus. Tavut sijoittuvat tuolloin yleensä säkeen tai säkeistön loppuun. Tavujen tehtävänä on vapauttaa sävel paremmin kuvaamaan joiun kohdetta. Dajahus koostuu usein vain joiun kohteen nimestä. Tätäkään ei aina tarvittu joiussa, koska kaikki tiesivät mitä tai ketä joikattiin. Joiku voitiin nimetä vain silloin, jos paikalla oli joku, joka ei tuntenut joikua.
Sisällysluettelo: Taiteet
