Keräily

{{Artikkeli |sivun nimi=Keräily |kieli=suomi |id=0717

|artikkeliteksti=

Keräilyllä on kautta aikain hankittu pääasiassa ravintoa ja joissakin tapauksissa myös lääkkeitä varten. Keräily on kuulunut luontaiselinkeinoista elantonsa saaneiden väestöjen keskeisiin ravinnonhankintatapoihin. Mitä pohjoisemmas mennään sitä tärkeämmäksi liharavinto tulee ja kasviravinnon merkitys vähenee. Kuitenkin Lapissa kasviravinnolla on ollut suuri merkitys metsästyksen ja kalastuksen sekä poronhoidon ohella.

Saamelaisten keräilytalous on täydentänyt poronhoidon, kalastuksen ja metsästyksen tarjoamaa ravintoa. Kerättävät kasvit ja marjat ovat kypsyneet Lapin lyhyen kesän loppuun mennessä. Maukkaimmat kasvit ja marjat on syöty tuoreena, mutta joitakin kasveja on kuivattu myöhempää käyttöä varten.

Väinönputken ([[Tiedosto:{{{1}}}|thumb|600px|{{{2}}}]]) on yleensä pidetty hätäravintona, mutta saamelaisille varsinkin Inarissa ja Metsä-Lapissa se on ollut varsin yleinen ravintoaine. Sodankylän Juikentältä on löydetty useita varhaiskeskiajalta peräisin olevian luisia petunvalmistusvälineitä, mikä kertoo petunkäytön pitkästä iästä. Pettua sekoitettiin mm. liha- tai kalakeittoon sekä kalanrasvaiseen puuroon. Petulla torjuttiin nälkää mm. huonojen kalasaaliiden aikaan, mutta sitä syötiin myös keripukkia ja lapamatoja vastaan.

Lapin yleisin marja on ollut variksenmarja ([[Tiedosto:P> |thumb|600px|{{{2}}}]]