Keskirautakausi

Saamelaiskulttuurin ensyklopedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Keskirautakausi

Itäisen ja pohjoisen Fennoskandian kronologiassa esihistoriallinen periodi, joka sijoittuu varhais- ja myöhäisrautakauden väliin (250...800 jKr). Samalla postkeraamisen rautakauden ensimmäinen periodi. Siirtymä varhaisrautakaudesta keskirautakauteen merkitsee radikaalia muutosta. Luovutaan keramiikan ja vaatimattoman rautametallurgian luonnehtimasta vanhemman metallikauden kulttuuri-ilmaisusta ja omaksutaan aivan toisenlainen.

Alueen keskirautakautta luonnehtii niukka arkeologinen jäämistö. Mikään erityinen tunnistettava muinaisjäännöstyyppi ei näytä luonnehtivan keskirautakautta. Tiedossa ei ole selkeää markkeria, joka kertoisi, miten ihmiset ovat eläneet ja toimineet vanhemman metallikauden päätyttyä. Alue ei kuitenkaan ole autioitunut, sillä lukuisat kulttuurikerrosten tulisijoista ym. hiiliesiintymistä sekä pyyntikuopista saadut radiohiiliajoitukset sijoittuvat keskirautakaudelle. Ne kertovat ihmistoiminnan jatkumisesta alueella, mutta sitä on vaikea tavoittaa, kun varmasti tunnistettavat omaperäiset esinemuodot, kuten keramiikka, puuttuvat. Ymmärrettävästi puusta sarvesta ja luusta valmistettu esineistö on hävinnyt. Metalliesineistöä esiintyy aikaisempaa enemmän, mutta se liittyy vain harvoin muinaisjäännöksiin ja on lisäksi aina tuontitavaraa – pääasiassa Lounais-Suomen ja eteläisen Skandinavian maatalousyhteisöistä. Oletettavasti kyse oli näiden yhteisöjen aloittamasta järjestelmällisestä erämaiden nautinnasta ja hyödykkeiden hankinnasta, ennen kaikkea turkiskaupasta, jossa pyyntitaloudessa elävät paikallisyhteisöt olivat tuottajina, osana eurooppalaista kaupallista verkostoa. Sopeuttaessaan taloutensa erämaahyödykkeiden kaupalliseen hankintaan pohjoisen ja itäisen Fennoskandian pyyntiyhteisöt samalla luopuivat joistakin toiminnoista, jotka niille olivat luonteenomaisia, kun ne elivät omavaraisesti ilman mainittavan ylijäämän tuottamisen tarvetta.

Ruotsalaisten ja norjalaisten maatalousyhteisöjen yhteydet Keski-Eurooppaan välittivät tietoja Pohjois-Skandinaviaa asuttavista 'hiihtofinneistä' (screrefenni, scrithiphinoi, scritobini), siis saamelaisista, jotka saivat paikkansa ajan tietoteoksissa (Jordanes, Procopios, Diaconus ym.). On syytä olettaa, että nämä finnejä koskevat tiedot tarkoittavat nimenomaan Pohjois-Skandinaviassa asuvia varhaisia saamelaisia.


Sisällysluettelo: Arkeologia

Christian Carpelan



Muokkaa tätä sivua

Suomenkieliset artikkelit

Dát ii leat vel davvisámegillii

Čále dan

Middle Iron Age

A prehistoric period in the chronology of eastern and northern Fennoscandia located between the Early and Late Iron Ages (A.D. 250-800), and at the same time the first period of the Post-Ceramic Iron Age. The shift from the Early Iron Age to the Middle Iron Age meant a radical change. The cultural expression of the Early Metal Age characterized by ceramics and modest iron metallurgy was abandoned for a completely different one.

The paucity of archaeological relics characterizes the Middle Iron Age of the region. No particularly recognizable type of prehistoric relic seems to typify the Middle Iron Age. Nor have any clear markers indicating how people lived and functioned after the end of the Early metal Age been found. The area was not, however, deserted because the numerous radiocarbon datings of hearths and other carbon finds and of trapping pits are located in the Middle Iron Age (Dating). They tell of the continuation of human activity, although this is difficult to ascertain as there are no original relics (e.g. ceramics) that have survived. Understandably, objects made of wood, clay or bone have disappeared. There are more metal objects than before, but they are rarely connected with prehistoric remains, and anyway they are always imported, mostly from the agricultural communities of southwestern Finland and southern Scandinavia. Presumably, this is evidence of the beginning of a systematic exploitation by these communities of the hinterlands and their products (above all the furs), with the local hunting communities acting as suppliers. This trade was part of a European-wide network. In adjusting their economy to the commercial provision of the produce of the hinterlands, the hunting communities of northern and eastern Fennoscandia gave up some of the activities that had characterised their self-sufficient way of life in which they had no need to produce any surplus of goods.

Information about the ‘skiing Finns’ (Screrefenni, Skrithiphinoi, Scritobini) of northern Scandinavia was relayed via the contacts between the Swedish and Norwegian agricultural communities and central Europe, and this then found its way into contemporary works (Jordanes, Procopius, Diaconus, etc). One can assume that the information about these ‘Finns’ in fact referred to the early Saami living in northern Scandinavia.



Table of contents: Archaeology

Christian Carpelan



Muokkaa tätä sivua

Articles in English

Denna språkversion existerar inte ännu

Skriv den