| TekstiTämä on erikoisominaisuus.
|
<P align="justify"> Äidinkieli on ki … <P align="justify"> Äidinkieli on kieli tai kielet, jo(t)ka on ensin opittu (edellyttäen, että kyseessä on kieli, jolla henkilö pystyy ilmaisemaan itseään täydellisesti; esim. kuuron henkilön äidinkieli voi ainoastaan olla jokin viittomakieli, ei mikään suullinen kieli) ja/tai johon henkilö (vapaaehtoisesti) samastuu. </P> <P align="justify"> Äidinkielen voi määritellä usealla tavalla. Tärkeimmät määritelmätyypit on taulukoitu alla. »Kieli» tulee lukea »kieli tai kielet»: </P>
<P align="justify"> <b>Äidinkielen määritelmiä</b> <TABLE border="1" cellspacing="0" cellpadding="4"> <TR> <TD width="175"> <b>KRITEERI </b> </TD> <TD> <b>MÄÄRITELMÄ</b> </TD> </TR> <TR> <TD valign="top"> <b>1. Alkuperä</b> </TD> <TD> kieli, jonka on ensin oppinut (kieli, jolla ensimmäiset kestävät kielelliset yhteydet on solmittu) </TD> </TR> <TR> <TD valign="top"> <b>2. Samastuminen</b><BR>a. oma (sisäinen)<BR>b. muiden (ulkoinen) </TD> <TD> a. kieli, johon samastuu / kieli, jonka syntyperäisenä puhujana henkilö pitää itseään<BR>b. kieli, johon muut samastavat henkilön / kieli, jonka syntyperäisenä puhujana muut pitävät henkilöä </TD> </TR> <TR> <TD valign="top"> <b>3. Taito</b> </TD> <TD> Kieli, jonka osaa parhaiten </TD> </TR> <TR> <TD valign="top"> <b>4. Käyttö</b> </TD> <TD> Kieli, jota käyttää eniten </TD> </TR> </TABLE> </P> <P align="justify"> Näiden lisäksi on käytetty kansanomaisia määritelmiä: kieli jolla näkee unta, kieli jolla laskee, kieli jolla kirjoittaa päiväkirjaa tai runoja, jne. Nämä viittaavat automatiikkaan, tunteisiin jne., ja kaikkia voi tehdä vieraillakin kielillä; uneksia voi jopa kielellä, jota ei lainkaan osaa, jos on sen ympäröimänä. </P>
<P align="justify"> <OL> <li>Saman henkilön äidinkieli voi vaihdella, riippuen siitä mitä määritelmää käytetään. <li>Äidinkieli voi muuttua elämän aikana, kun elinolosuhteet muuttuvat, jopa useampaan kertaan, kaikkien muiden paitsi alkuperämääritelmän mukaan. <li>Henkilöllä saattaa olla kaksi tai jopa useampia äidinkieliä, erityisesti alkuperä- ja samastumiskriteerien mukaan (vanhemmat puhuvat eri kieliä; henkilö sulautuu tai pakkosulautetaan toiseen ryhmään ja sen kieleen; henkilö valitsee uuden identiteetin, esim. esivanhempien identiteetin, ja samastuu kieleenkin, vaikka ei ehkä osaa sitä hyvin tai jopa ei ollenkaan). Myös muiden kriteerien mukaan äidinkieli voi vaihtua, jos valitsee tai pakotetaan vieraan kielen jatkuvaan käyttöön (esim. koulussa, työssä tai virallisissa tilanteissa), mikä usein myös johtaa siihen, että uudesta kielestä tulee parhaiten hallittu kieli. <li>Äidinkielen määritelmät voidaan asettaa arvojärjestykseen sen mukaan, minkälaista kielellisten ihmisoikeuksien tietoisuutta ne osoittavat. Koko yhteiskunnan kielellisten ihmisoikeuksien kunnioittaminen näkyy myös siinä, mitä äidinkielen määritelmiä yhteiskunta käyttää (virallisesti tai peitetysti) eri laitoksissa, esim. kouluissa tai laeissa. </OL> </P>
<P align="justify"> Määritelmä, joka osoittaa korkeinta kielellisten ihmisoikeuksien tietoisuuden tasoa, on alkuperämääritelmän ja sisäisen samastumisenmääritelmän yhdistelmä, jota artikkelin alussa käytetään: kieli tai kielet, jo(t)ka on ensin opittu ja/tai johon henkilö (vapaaehtoisesti) samastuu. </P>
<P align="justify"> Käyttömääritelmä on määritelmistä alkeellisin. Monet alistetussa asemassa olevat henkilöt (alkuperäiskansojen tai vähemmistöryhmien tai lukumääräisesti pienten kielten käyttäjät) eivät useinkaan voi valita, mitä kieltä tai kieliä eniten käyttää esim. päivähoidossa, koulussa, työpaikalla ja virallisissa tilanteissa. Käytön puute johtaa myös huonompaan hallintaan, ja siksi kielen hallintaan perustuva äidinkielen määritelmä ei myöskään osoita tietoisuutta kielellisistä ihmisoikeuksista. </P>
<P align="justify"> Alkuperän ja sisäisen samastumisen yhdistävä määritelmään sisältyy olettamus, että kieli tai kielet, joihin yksilö samastuu on/ovat sama(t) kuin ensin opittu/opitut kieli/kielet. Se myös edellyttää, että muut hyväksyvät henkilön sisäisen samastumisen. Siksi joudutaan ottamaan huomioon useita poikkeuksia, jos tätä määritelmää halutaan pitää parhaana mahdollisena. Tarvitsemme kaksi lisäystä: </P>
<OL start="5"> <li>On mahdollista pitää äidinkielenään kieltä, jota osaa melko huonosti, toisinaan jopa ei ollenkaan, ja myöskin vaikka kielen syntyperäiset puhujat eivät pidä henkilöä syntyperäisenä puhujana, ja jopa tilanteissa, missä kielellä ei enää ole syntyperäisiä puhujia vaan ainoastaan tätä kieltä toisena tai vieraana kielenä puhuvia. Tämä saattaa olla tilanne useilla alkuperäiskansoilla. Äidinkielen määritelmiä tulee laajentaa ottamaan huomioon mm. seuraavat tilanteet: a) vanhempien ja lasten alkuperäiskriteerin mukainen äidinkieli ei ole sama; b) ensin opittua kieltä ei ole opittu varhaislapsuudessa, ja se on ehkä opittu muilta kuin vanhemmilta tai muilta lähihuoltajilta. Esimerkkinä on monien kuurojen lasten tilanne: suurin osa kuuroista lapsista (90-95%) syntyy kuuleville vanhemmille, jotka useimmiten eivät hallitse viittomakieltä lapsen syntyessä. Lapsi ei ehkä opi viittomakieltä ainakaan hyvin varhaislapsuudessa, ja näin jotkut eivät pidä sitä lapsen alkuperäkriteerin mukaisena äidinkielenä. Tässä on otettava huomioon se, oppiiko lapsi hallitsemaan mitään muuta kieltä, vai onko viittomakieli, vaikkakin lapsi oppii sen vasta myöhemmin, ensimmäinen luonnollinen kieli, jonka hän oppii hallitsemaan. Joka tapauksessa viittomakielet ovat ainoat kielet, joilla kuurot lapset ja aikuiset pystyvät ilmaisemaan itseään täydellisesti; c) jo kadotettu kieli herätetään uudelleen henkiin ja ihmiset haluavat samastua siihen äidinkielenään. Usein uhattujen alkuperäiskansojen jäsenet eivät ole oppineet vanhempiensa, isovanhempiensa tai esi-isiensä ja esiäitiensä kieltä tai kieliä. Nämä eivät ole puhuneet sitä lapsillleen esim. koska heidät on saatu uskomaan, että he auttavat lapsiaan parhaiten puhumalla näille valtakieltä. Kielen syntyperäisiä puhujia tai sen täysin taitavia henkilöitä ei jopa ehkä enää ole. Yksityinen henkilö saattaa herättää kielen uudelleen henkiin omalta kohdaltaan (hän haluaa oppia sen alusta alkaen tai uudelleen, tai oppia kieltä enemmän ja/tai käyttää sitä enemmän). Kokonainen ryhmä voi myös haluta herättää henkiin jo hävinneen kielen (»ei se ollut kuollut se vain nukkui ja odotti että herätämme sen», sanoivat Kaurnan kielen uudelleenluojat Australiassa - viimeinen puhuja kuoli 1920-luvulla ja kieli on juuri luotu uudelleen lähetyssaarnaajien muistiinpanoista). Tällaisissa tapauksissa henkilö tai ryhmä voi haluta samastua kieleen, jota ei osaa ollenkaan tai osaa vain hieman; ja d) monikielisten maiden tilanne, missä monikielisyys on äidinkieli, ei mikään tai mitkään tietyt kielet (yleistä monissa Afrikan ja Aasian maissa). <li>Se, mikä kieli (tai mitkä kielet) hyväksytään jonkun äidinkieleksi, riippuu ratkaisevasti siitä, kenellä on oikeus määritellä äidinkieli. Äidinkielet ovat suhteita, joista voi neuvotella, eivät pelkästään ihmisten ominaisuuksia. Ja suhteet riippuvat siitä, kenellä on eniten valtaa. </OL>
<P align="justify"> Esimerkkinä voi olla ristiriita sisäisen ja ulkoisen äidinkielen identifikaation välillä. Kuuro henkilö sanoo, että viittomakieli X on hänen äidinkielensä (endo-määritelmä, hänen oma määritelmänsä), kun taas jotkut muut saattavat sanoa, että hänellä ei ole äidinkieltä (exo-määritelmä, ulkopuolisten määritelmä). Vallitsee ristiriita kahden määritelmän välillä. Turkin valtion vuonna 1991 peruutetun lain 2932/3 mukaan »Turkin kansalaisten <b>äidinkieli</b> on turkinkieli». Tanskan hallituspuolueen sosiaalidemokraattien varapuheenjohtaja Leena Jensen sanoi elokuussa 2000: »Jos henkilö on syntynyt Tanskassa ja aikoo jäädä Tanskaan, hänen äidinkielensä on tanska. Piste.» Kurdit Turkissa ja turkkilaiset Tanskassa endo-määrittelevät, että heidän äidinkielensä on kurdin- tai turkinkieli. Kenen määritelmä pitää? Ihmiset, jotka ovat alistetussa asemassa, joutuvat neuvottelemaan sisäisen samastumisensa pätemisestä vahvemman osapuolen kanssa. Monien maiden lait asettavat jatkuvasti kuurojen itse määrittelemän äidinkielen pätevyyden kyseenalaiseksi. Ulkopuoliset, ja joskus jopa kuurojen lasten kuulevat vanhemmat, saattavat väittää, että kuuron lapsen äidinkieli on (tai ainakin siksi pitäisi tulla) vanhempien käyttämä puhuttu kieli tai sen viitottu muoto, eikä varsinainen viittomakieli. </P>
<P align="justify"> Näyttää siltä, että alkuperäkriteeri joudutaan jättämään pois useissa tilanteissa. Jäljelle jää vain itseidentifikaatio, sisäinen samastuminen. Mutta tämäkin saattaa aiheuttaa ongelmia. Ihmisoikeudet hyväksyvä kanta voisi olla, että jokaisella on itse oikeus päättää, mikä hänen äidinkielensä on - vain endo-määritelmä, sisäinen samastuminen, pätisi. Mutta tämä asenne on naiivi, vaikkakin moraalisesti oikeutettu. Verratkaamme tätä valtioon. Palestiinasta ei tule valtiota vain sillä, että palestiinalaiset julistautuvat valtioksi - tämä olisi endo-määritelmä. Muiden yksikköjen, jotka on jo hyväksytty valtioiksi, tulee hyväksyä Palestiina valtiona - ulkopuolelta ekso-määritellä se valtioksi. Ei riitä, että Palestiinalla on valtiolta vaadittavat ominaisuudet. Valtio on tästä neuvottelevien osapuolten suhde. Aivan samoinäidinkielikään ei ole pelkästään henkilön tai ryhmän ominaisuus (esim. että he osaavat sitä täydellisesti). Äidinkieli on myös suhde, ja suhde tulee molempien osapuolien hyväksyä, muuten se ei ole pätevä. Äidinkieli siis tarvitsee ulkoa tulevan hyväksymisen, oman samastumisen lisäksi. Jos ne, joiden omat kielet on jo hyväksytty kieliksi, eivät hyväksy viittomakieliä kieliksi (jotka voivat täyttää kaikki samat tehtävät ihmisille kuin muutkin äidinkielet), viittomakielistä on tehty laittomia, ei-päteviä, ne on invalidoitu. Invalidoitu kieli ei voi toimia äidinkielenä, samanarvoisena muiden äidinkielten kanssa, ja sillä ei ole kansainvälisten sopimusten antamaa turvaa. Monia vähemmistökieliä ja alistettuja kieliä invalidoidaan samalla tavalla kuin viittomakieliäkin. Lapsille ei anneta mahdollisuutta samastua myönteisesti omiin äidinkieliinsä. Monet pakotetaan häpeämään äidinkieltään, vanhempiaan, alkuperäänsä, ryhmäänsä ja kulttuuriaan. Monet sisäistävät tämän suuryhteiskunnan kielteisen näkemyksen vähemmistöryhmästä tai alkuperäiskansasta ja sen kielestä ja kulttuurista. Monet ottavat välimatkaa vanhempiinsa, kieleensä ja kulttuuriinsa, »unohtavat» ne. He yrittävät, useimmiten pakotettuina, »vapaaehtoisesti» vaihtaa identiteettiä, myös kielellistä samastumista, ja pakkosulauttavat itsensä. He »haluavat» olla suomalaisia, norjalaisia, ruotsalaisia tai venäläisiä eivätkä saamelaisia, tai amerikkalaisia eivätkä navajoja tai meksikolaisia, tai turkkilaisia eivätkä kurdeja, tai puhuvia eivätkä viittojia. Kielellisen identiteetin vaihto saattaa myös olla seurausta siitä, että ei hallitse alkuperäistä kieltä ja kulttuuria, koska koulu on laiminlyönyt niitä. </P>
<P align="justify"> Siksi artikkelin alussa oleva äidinkielen määritelmä pyrkii ottamaan huomioon epätasa-arvoiset valtasuhteet. Päämäärä on, että oma määritelmä ja ulkopuolisten määritelmä osuvat yksiin. Tämä on edellytys kielellisten ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. </P><BR>
[[Sisällysluettelo: Koulutus|Sisällysluettelo: Koulutus]]<BR><BR>ysluettelo: Koulutus]]<BR><BR> +
|
