| Id
|
0121 +
|
| Kieli
|
suomi +
|
| Kirjoittaja
|
Ulla-Maija Kulonen +
|
| Otsikko
|
Kantakieli +
|
| Has queryTämä on erikoisominaisuus.
|
Kantakieli +
, Kantakieli +
, Kantakieli +
, Kantakieli +
, Kantakieli +
, Kantakieli +
, Kantakieli +
, Kantakieli +
, Kantakieli +
, Kantakieli +
, Kantakieli +
, Kantakieli +
, Kantakieli +
, Kantakieli +
, Kantakieli +
, Kantakieli +
, Kantakieli +
, Kantakieli +
, Kantakieli +
, Kantakieli +
, Kantakieli +
, Kantakieli +
|
| Luokat |
Suomenkieliset artikkelit +
, Kielet ja nimistö +
|
| MuokkausaikaTämä on erikoisominaisuus.
|
17 marraskuu 2021 17:12:04 +
|
| Has default formTämä on erikoisominaisuus.
|
Artikkeli +
|
| TekstiTämä on erikoisominaisuus.
|
<P align="justify"> Kantakieli on ki … <P align="justify"> Kantakieli on kielihistoriallinen käsite. Jos kahdella tai useammalla kielellä on riittävästi yhteisiä piirteitä, joiden voidaan katsoa olevan molemmilla tahoilla samaa alkuperää, voidaan näitä pitää yhteisen kantakielen jatkajina. Kahden kielen yhteiset piirteet voivat olla periaatteessa kahdesta eri syystä johtuvia: ne voivat olla joko pystysuoraa perua kielten aikaisemmista vaiheista eli yhteisistä kantakielistä, tai sitten ne voivat olla horisontaalista perua eli kielten välisiin kontakteihin perustuvaa yhteistä omaisuutta. Pystysuora perintö voidaan erottaa horisontaalisesta vertailemalla keskenään useita kielen tasoja. Sanastoa ([[Sana|sana]]) vertailemalla voidaan paitsi saada selville yhteisten sanojen määrä ja laatu myös samalla johtaa äännehistorialliset säännöt, äännelait. Näitä voidaan sitten soveltaa uusien sanarinnastusten testaamiseen sekä myös kieliopillisten elementtien vertailuun. Kantakieliä määriteltäessä sanastoa tärkeämpi osuus on kieliopilla, eli kieliopin rakenteella ja sen yhteisillä elementeillä. Kielioppi on se osa kielestä, joka harvemmin muuttuu horisontaalista kautta, kielten vaikutuksesta toisiinsa, kun taas sanasto on tyypillisesti lainasanojen muodossa kielestä toiseen siirtyvää. Kieliopin rakenne ja sen peruselementit periytyvät kielessä vertikaalisti, pystysuoraan. [[Kielen historia|Kielen historiaa]] tutkittaessa tukeudutaan hypoteettisiin kantakielivaiheisiin, ja kielen historiaa voi siten tarkastella useilla eri aikatasoilla. </P>
<P align="justify"> Saamen kielten läheisin yhteinen kantakieli on [[Kantasaame|kantasaame]]. Siitä siis johdetaan kaikki nykyiset saamelaiskielet. Kantasaamen eri vaiheita on puhuttu n 3000-1000 vuotta sitten. Kielihistorioitsijat erottavat kantasaamesta neljä eri vaihetta, joissa tietyt äänteelliset ja kielioppiin liittyvät uudennokset ovat tapahtuneet. Saamelaiskielten ja itämerensuomalaisten kielten (ml. suomi) yhteinen kantakieli on [[Varhaiskantasuomi|varhaiskantasuomi]] eli suomalais-saamelainen kantakieli. Tämä ajoitetaan n. 3000 vuoden taakse. Varhaiskantasuomi puolestaan palautuu aiempaan suomalais-ugrilaiseen kantakieleen, kuten esim. kantasamojedi (ja sitä kautta nykyiset samojedikielet) kantaugri (ja sitä kautta hanti, mansi ja unkari) sekä muut suomalais-ugrilaiset kielet ([[Kielisukulaisuus|kielisukulaisuus]]). </P>
<P align="justify"> Varhaiskantasuomi on ns. välikantakieli suomalais-ugrilaisen kantakielen ja [[Kantasaame|(kanta)saamen]] välissä. Välikantakieliä voidaan olettaa olleen vain siinä tapauksessa, että niihin rekonstruoitavat ([[Kielellinen rekonstruktio|kielellinen rekonstruktio]]) ainekset ([[Sana|sanat]] ja kieliopilliset elementit) ovat sellaisia, että ne tavataan mahdollisimman laajalti molemmissa (kaikissa) kantakielen oletetuissa jatkajissa, mutta puuttuvat muista saman kielikunnan kielistä. </P>
<BR><BR>[[Sisällysluettelo: Kielet ja nimistö|Sisällysluettelo: Kielet ja nimistö]]<BR><BR>o: Kielet ja nimistö]]<BR><BR> +
|
