| TekstiTämä on erikoisominaisuus.
|
<P align="justify"> Ensimmäinen saam … <P align="justify"> Ensimmäinen saamelaisnaisten yhdistys, <I>Brurskanken Samiske Kvindeforening</I>, perustettiin 1910 [[Laula-Renberg, Elsa|Elsa Laula Renbergin]] (1877-1931) aloitteesta. Kätilö Elsa Laula Renberg julkaisi 1904 myös 30-sivuisen kirjasen <I>Inför Lif eller Död? Sanningsord i de Lappska förhlållandena</I>, jossa hän pohti saamelaisten asemaa ja selviytymismahdollisuuksia ruotsalaistamispolitiikan paineessa. Aika tärkeää oli hänen mielestään saamelaisten ja saamelaisnaisten yhteistyö. Elsa Laulan perustaman naisyhdistyksen toimesta pidettiin Norjassa saamelaisten yleiskokous 1917, jota voi pitää koko saamelaisliikkeen ensimmäisenä askeleena. Kokouskutsun yhteydessä oli saamelaisnaisille erillinen kehoitus tulla kokoukseen. </P>
<P align="justify"> Laula Renbergin perintö on saanut jatkoa 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin saamelaisnaiset heräsivät miettimään oman tilanteensa muuttumista uudenaikaisessa saamelaisyhteiskunnassa. Saamelaisnaiset alkoivat pitää suuria seminaareja. Kiirunassa 1975 pidetyn seminaarin teemana oli saamelaisnaisen asema saamelaisyhteiskunnassa. Seminaarit jatkuivat, seuraava pidettiin Kaarasjoella vuonna 1978. Tämän seminaarin teemana oli saamelaisnaisen tilanne ennen ja nyt. Vuonna 1982 järjestivät eteläsaamelaiset naiset seminaarin, jonka asialistalla olivat kaksikielisyyteen ja mytologiaan kuuluvat kysymykset. Vuonna 1985 pidetyn seminaarin tavoitteena oli puolestaan edistää saamelaisnaisen asemaa perinteisissä elinkeinoissa ja niiden eri toimielinten töissä. Muuna teemana oli kielen ja kulttuurin siirtäminen tuleville polville. Seminaarin järjesti [[Saamelaisneuvosto|Saamelaisneuvosto]]. Silloin Saamelaisneuvoston pääsihteerinä toimi saamelaisnaisasioiden aktivisti Máret Sárá. Sárá oli seminaaria varten dokumentoinut tietoja siitä, kuinka paljon saamelaisnaisia todella on johtavissa asemissa saamelaisissa organisaatioissa. Selvityksellä, jossa tuli esiin naisten näkymättömyys, hän avasi naisten silmät. </P>
<P align="justify"> Máret Sárá oli myös perustamassa Sámi Nissonorganisasuvnna (Samisk Kvinneorganisasjon, Saamelainen naisyhdistys) Sáráhkkaa 1988. Yhdistyksen perustamiskokoukseen naisten mobilisointi onnistui hyvin; mukana oli yhteensä 120 naista. Yhdistyksen päämääräksi tuli keskittyä saamelaisnaisten asemaan ja rooliin yhteiskunnassa, edistää naisten tietoisuutta omasta asemastaan ja roolistaan tänään ja tulevaisuudessa, muuttaa olosuhteita yhteiskunnassa niin, että lainsäädännöllä asetetaan naisille samanlainen tasa-arvo ja samat oikeudet miesten kanssa. Naisten näkyvyyttä haluttiin lisätä. Tärkeää oli myös edistää yhteistyötä muiden alkuperäiskansojen ja naisorganisaatioiden kanssa. </P>
<P align="justify"> Sámi Nisson Forum (Saamelainen Naisfoorumi, SNF) perustettiin 1993 Kaarasjoen saamelaisten naislistassa (Kárásjoga Sámiid nissonlista). Naislista perustettiin keväällä 1989 [[Saamelaiskäräjät|Saamelaiskäräjien]] ensimmäiseen vaaliin Norjan puolelle, koska naiset eivät enää tyytyneet toimimaanvain sihteereinä ja kahvinkeittäjinä miehille politiikan yhteydessä. Gudrun Eliissa Eriksen Lindi, joka on myös ollut Naisfoorumin hallinnon johtajana sen perustamisesta lähtien, oli ensimmäinen ehdokas Kaarasjoen saamelaislistojen ja -yhdistysten yhteisessä listassa saamelaiskäräjien vaaleihin vuonna 1989. Keskeiset saamelaiset miespoliitikot eivät halunneet tätä hyväksyä ja vaativat uutta nimittämistä. Naisfoorumin mielestä tämä tapaus osoitti, että naisten vastainen syrjintä on tosiasia saamelaisessa yhteiskunnassa. Tätä syrjintää naiset eivät hyväksyneet, ja niin he perustivat erillisen naislistan. Vaaleissa ei puuttunut kuin kuusi ääntä sisäänpääsyyn. </P>
<P align="justify"> [[Saamelaiskäräjät|Saamelaiskäräjät]] ovat saamelaisten parlamentaarisia, vaaleilla valittuja instituutioita Suomessa (1996-), Norjassa (1989-) ja Ruotsissa (1993-). Kun pohditaan tasa-arvon institutionalisoitumista, saamelaiset yhdistivät ja yhdistävät vieläkin tasa-arvo -käsitteen kansojen, vähemmistö- ja enemmistökansojen väliseksi tasa-arvoksi enemmän kuin sukupuolten välisen tasa-arvon kuvaajaksi. Tasa-arvon institutionalisoitumisessa ja virallisessa sukupuolten tasa-arvon edistämistyössä Norjan Saamelaiskäräjät on ainoa Saamelaiskäräjistä, joka on tehnyt asiasta määräyksiä. Norjan Saamelaiskäräjät perusti aluksi määräaikaisen kolmen vuoden projektiviran ja päätti vuonna 1999 vakinaistaa naiskonsulentin viran koordinoimaan naisten asioita ja edistämään naisten asemaa Saamelaiskäräjillä. Saamelaiskäräjiä huolestutti naisten vähenevä määrä Saamelaiskäräjien edustajistossa vaali vaalilta. </P>
<P align="justify"> Helmikuussa 1999 Norjan Saamelaiskäräjät julkaisi kolmevuotisen naisprojektiraporttinsa ja siihen kuuluvan toimintakertomuksen. SNF oli ainoa toimielin, joka toi omat huomautuksensa raporttiin. SNF näki, että ensimmäiseksi tasa-arvosuunnitelman ehdotuksien tarkoituksena oli pääasiassa vahvistaa Saamelaiskäräjien sisäistä järjestelmää ja Saamelaiskäräjien naispoliitikkojen välistä yhteistyötä. SNF:n ehdotuksen mukaan Saamelaiskäräjätpäätti kartoittaa naisten taloudellisia, taidollisia ja kulttuurisia resursseja, saada naiset näkyviin ja vaikuttaa siihen, että päiväkodeissa ja peruskouluissa toteutettaisiin tyttöjen ja poikien integroidumpaa opetusta. </P>
<P align="justify"> Seuraavaksi SNF nosti esille sen, että on vahvistettava saamelaisnaisten arvoa tai asemaa kansallisella ja kansainvälisellä tasolla julkisissa yhteyksissä. Tässä yhteydessä SNF ehdotti, että Saamelaiskäräjien täytyy yhdessä keskeisten viranomaisten kanssa katsoa, miten saamelaisnaisten tasa-arvopoliittista asemaa kansallisesti ja kansainvälisesti voidaan vahvistaa. Saamelaiskäräjät hyväksyi asian omassa täysimääräisessä kokouksessaan. Norjan Saamelaiskäräjät on siten yrittänyt kylvää siemeniä tasa-arvoasioiden edistämiseen, vaikka kasvit eivät vielä viheriöikään. Naisten edustus ja asema on ollut ja on edelleenkin huono. Yhdelläkään Saamelaiskäräjistä ei ole ollut eikä ole tälläkään hetkellä naispresidenttiä tai -puheenjohtajaa. Varapresidenttinä on ollut ja on nainenNorjassa, Ing-Lill Pavval (1993-1997) ja Ragnhild L. Nystad (1997-2001 ja 2002-2006), Suomessa Irja Seurujärvi-Kari (1992-1996 ja 1996-2000) ja Ruotsissa Eva Jejlid (2002-2005). Saamelaiskäräjien edustajina on vähän naisia: Suomen Saamelaiskäräjillä 5/21 (1992-1996) ja 6/21 (1996-2003), Norjassa 12/39 (1989-1993), 13/39 (1993-1997), 12/39 (1997-2001) ja 7/39 (2002-2006), Ruotsissa 8/31 (1993-1997), 9/31 (1997-2001) ja 6/31 (2002-2005). </P>
<P align="justify"> Näiden lukujen pohjalta voidaan arvioida, että saamelaisnaisia vastaan segregaatio-, eristys- tai syrjintäpolitiikka jatkuu edelleen. Siihen on monia syitä. Saamelaiskäräjien työjärjestyksen keskeisenä asiana on saamelaisten itsehallinnon vahvistaminen ja edistäminen ja saamelaisten identiteettiasiat kokonaisuudessaan, kuten kieli, koulutus jne. Saamelaisille on ollut tärkeää ensin rakentaa kansallinen identiteetti ja itsetunto, päättää kansallisista symboleista, hyväksyä yhteiset poliittiset tavoitteet ja saavuttaa näissä asioissa kumppanuus ja tasapaino muiden kansojen kanssa, sekä Pohjoismaissa että koko maailmassa. Saamelaiset on nykyään tunnustettu alkuperäiskansaksi Pohjoismaiden perustuslaeissa. Saamelaiset nähdään edelleen homogeenisenä ryhmänä, ja tämä näkemys tuntuu pysyvän tiukasti myös käräjien omassa työjärjestyksessä. Saamelaiskäräjillä sukupuoliasian nostaminen työjärjestykseen on ollut vaikeaa. Asia koetaan tarpeettomaksi, koska edustajien mielestä saamelaisilla ei ole tasa-arvo-ongelmia. Tasa-arvokeskustelu hylätään myös siksi, koska sitä pidetään hajottavana aspektina saamelaisten itsehallinnon edistämisprosesissa. Silloin viitataan perinteisiin ja sanotaan, että naiset ja miehet ovat olleet perinteisessä yhteisössä tasaveroisia kumppaneita ja toimijoita. Yhtenä esimerkkinä on usein ollut se, että molemmat sukupuolet ovat metsästäneet ja muutenkin toimineet yhdessä perinteisesti. Kuitenkin saamelainen yhteisö on muuttunut sosiaalisesti, taloudellisesti ja sivistyksellisesti. Vaikka saamelaisista on tullut moderni kansa, niin tasa-arvokeskustelu on jäänyt paljon jälkeen verrattuna muihin pohjoismaisiin kansoihin. </P>
[[Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot|Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot]]<BR><BR>nen ja organisaatiot]]<BR><BR> +
|
