| TekstiTämä on erikoisominaisuus.
|
<P align="justify">(J. Porsanger &am … <P align="justify">(J. Porsanger & R. Pulkkinen)<BR><BR> Ukkosenjumala oli yksi mahtavimmista ja laajimmalla alueella tunnetuista luonnonjumalista. Se on yleissaamelaisesti, joskin eri nimillä, tunnettu sään ja hyvinvoinnin taivaallinen jumala ([[Esikristilliset jumalat|esikristilliset jumalat]]). Ukkosenjumalan uskottiin puhdistavan ilman taudeista ja antavan sadetta. Noidalla katsottiin olevan erityinen yhteys ukkosen. Sen uskottiin auttavan vapautumaan pahan ihmisen (toisen ihmisen tai porotokan päälle) panemasta lumouksesta (<i>bijahat</i>). Ukkonen suojeli myös poroja petoeläimiltä. Sitä kuitenkin pidettiin ambivalenttina, sekä hyvänä että pahana jumaluutena, ja sille uhrattiin raivon lepyttämiseksi ja myötämielisyyden takaamiseksi.</P>
<P align="justify"> Pohjois- ja itäsaamelaisessa myöhäisperinteessä ukkonen esiintyy jumaluutena, joka tappoi ja tuhosi pahoja henkiä (vrt. muinaisskandinaavisen Thorin rooli peikkojen ahdistajana), mutta joka usein myös kajosi saamelaisiin itseensä ja heidän pyhiin paikkoihinsa. Etelä- ja osittain pohjoissaamelaisaluetta koskevien 1700-luvun lähteiden mukaan noita saattoi ottaa yhteyttä ukkosenjumalaan joikaamalla ja rummuttamalla erityisesti vapauttaakseen loitsitun porotokan lumouksesta tai vihamiestensä vahingoittamiseksi. Itäsaamelaiset yhdistävät ukkosenjumalan maailman alkuun (kosmogonia) ja sen tuhoutumiseen (eskatologia). Kolttasaamelaisessa perinteessä ukkonen opettaa maailman ensimmäisille ihmisille kodan rakentamisen. Turjansaamelaisten maailmansyntymyytissä ukkosenjumala esiintyy ylimpänä taivaanjumalana, joka myös pystyy tuhoamaan maailman ([[Kosmologia|kosmologia]]). Itäsaamelaisessa eskatologiassa Ukkonen piirtyy taivaallisena metsästäjänä, joka ajaa takaa taivaallista peuraa. Kun hän ampuu tulisella nuolellaan peuran kuoliaaksi, maailma painuu kaaokseen, taivas putoaa alas ja koko maa syttyy palamaan. </P>
<P align="justify"> Itäisempien ryhmien parissa jumaluus on tunnettu nimellä <i>Tiermes</i> tai <i>Tiirmes</i>, mikä lienee suomalais-ugrilaista perua ja etymologisesti samaa kantaa kuin hantien <i>Torem</i>. Nykyisessä kildininsaamessa sateenkaaren nimityksenä tiedetään <i>tiirmes-jukks</i>, Tiermesin jousi, ja salaman taas <i>tiirmes-tooll</i>, Tiermesin tuli. Jousi ja tuliset nuolet näyttävät olleen ukkosenjumalan alkuperäisiä aseita. Tiermesiä vastaa pohjoissaamen <i>Dierpmis</i>. Se on nykyään käytöstä poistunut nimitys, joka tunnettiin erityisesti merisaamelaisalueella. Paremmin pohjoissaamelaisten tuntema on <i>Baján</i> tai <i>Bajánalmmái</i>, ukkosenjumala. <i>Baján</i>-sana on etymologisesti yhdistettävissä yläpuoleen viittaaviin sanoihin. Nykyäänkin sitä käytetään pohjoissaamessa ukkossäähän liittyvässä sanastossa. Monin paikoin Ruotsin Lapissa ja inarinsaamelaisten parissa ukkosta kutsuttiin isoisäksi tai vanhaksi mieheksi. <i>Áddjá</i> (eri variaatioin), isoisä, on ollut käytössä Uumajan, Piitimen ja Luulajan Lapinmaissa, kun taas inarinsaamelaiset ovat käyttäneet nimitystä <i>Äijjih</i> (vrt. suomen <i>äijä</i>, vanha mies). Eteläsaamelaisalueella ukkosenjumalasta käytetään vanhoissa lähteissä tavattavaa <i>Horagállis</i>-nimeä (<i>gállis</i> 'ukko'), jossa alkuosa on arveltu johtuvan <i>Thor</i>-jumalan nimestä. [[Meavrresgárri|Noitarummuissa]] <i>Horagállis</i> esiintyy vasara kädessään, mitä yhdessä nimen kanssa on pidetty todistuksena skandinaavisesta lainautumisesta. Eteläsaamenkielisen muodon mukaan ukkosenjumalan nimi on kuitenkin <i>Hovrengaellies</i> (<i>hovre</i> 'meluta').</P>
<P align= justify > Ukkosenjumalalle uhraamisesta on 1600-1700 -lukujen lähdekirjallisuudessa runsaasti tietoja. Luulajansaamelaisten tiedetään rakentaneen uhrilavan, jolle pystytettiin ukkosen kuva vasaroineen. Norjan saamelaisalueella tiedetään uhratun ukkosenjumalalle paitsi poroja myös puuvasaroita. Erään kuvauksen mukaan <i>Áddjá</i>n uhripuun piti olla koivua, mutta se pystytettiin ylösalaisin. Uskontotieteen valossa tämä heijastaa ambivalenttia semantiikkaa: vaikka ukkosen jumala topografisesti on ylinen jumaluus, viittaa kannon kääntäminen ylösalaisin alaspäin, manalan ja maanalisen maailman jumalille uhraamiseen. Syy lienee ukkosen kahtalaisessa luonteessa, johon liittyy elämää tuhoava puoli ([[Uhraaminen|uhraaminen]]).</P>
<P align="justify"> Inarinsaamelaisen perinteen ja arkeologisten löytöjenkin mukaan Inarin alueella olisi vallinnut ukkosenjumala <i>Äijih</i>in palvontaa korostanut uskonnollinen paikalliskulttuuri. <i>Äijih</i>iä palvottiin <i>Äijih-sualui</i> -nimisessä kalliosaaressa Inarinjärvessä (Ukonsaari). <i>Äijih</i>lle uhrattiin <i>Äijih</i>-kiven alla. Se on kahden kallion välissä oleva suurikokoinen kivi, jonka uskotaan olevan <i>Äijih</i>in sinne laittama. Palvontapaikassa olevassa ukkosenluolassa tiedetään vielä 1800-luvun lopussa olleen porosarvia ja metalliesineitä ukkosenjumalan lepyttämiseksi annettuina uhreina. Kertomusperinteen mukaan <i>Äijih</i>illä on puoliso, <i>Akku</i> (vrt. suomen <i>akka</i>, vanha nainen), jonka kanssa <i>Äijih</i> on yhteydessä ukkosenluolasta vedenalaisen luolakäytävän kautta (vrt. suomalaisten tuntemaan Ukko-ukkosenjumalaan <i>Rauni</i>-puolisoineen). </P> <BR>
[[Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore| Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore]]<BR><BR>ytologia ja folklore]]<BR><BR> +
|
