Ominaisuus:Teksti

Teksti is a predefined property (also known as special property). It is a built-in property that comes with additional administrative privileges but can be used just like any other user-defined property.

Ominaisuutta ”Teksti” käyttävät sivut

Tämä on erikoisominaisuus. Näytetään 25 tätä ominaisuutta käyttävää sivua.

(← 25 edellistä) (25 seuraavaa →)

A
Alkuperäteoriat (esitieteelliset) +	<P align="justify"> Saamelaisuutta on ennen kriittisen historiankirjoituksen vakiintumista tulkittu mytologisista lähtökohdista erityisesti # raamatulliselta kannalta, pyrkimällä osoittamaan saamelaiset heprealaisten jälkeläisiksi, # skandinaavisen taruston ja saagakirjallisuuden näkökulmasta ja # kalevalaisen mytologian valossa. </P> <P align="justify"> 1) Jo [[Lapponia|<i>Lapponia</i>n]] kirjoittajan Johannes [[Schefferus, J.|Schefferuksen]] toinen informantti Johannes [[Tornaeus, Johannes|Tornaeus]] yhdisti saamelaiset raamatulliseen nimeen Jaavan (Iavan). Jaavan oli Nooan pojan Jaafetin poika, Maagogin veli (Gen. 10: 2-4). Tuohon aikaan tosin yleisestikin oletettiin kaikkien Euroopan kansojen polveutuvan Nooan pojanpojasta Maagogista. Tämä kansa olisi Baabelin kielten sekaannuksen jälkeen (Gen. 11: 1-9) lähtenyt omille teilleen Palestiinasta ja lopulta saapunut Lappiin. Hieman myöhemmin Olof Rudbeck nuorempi (1660-1740) katsoi, että suomensukuiset kansat edustivat niitä kymmentä heprealaisten kadonnutta heimoa, jotka Salmanassar, Assyrian kuningas, oli vienyt mukanaan pakkosiirtolaisuuteen (vrt. 2. Kun. 17:1-6). Tulkinta perustui pseudepigrafiseen ns. 4. Esran kirjaan (13:39-45), joka ei päässyt VT:n kaanoniin ja joka on itse asiassa varsin myöhäinen, 100-luvulta jKr. Esran nimellä oli kirjoitettu seuraavasti: </P> :<P align="justify"> Nämä ovat ne kymmenen heimoa, jotka Assyrian kuningas Salmanassar vei pakkosiirtolaisuuteen kuningas Hoosean aikana. Hän vei heidät virran yli toiseen maahan. Mutta he tekivät keskenään suunnitelman jättää koko kansojen paljous ja siirtyä johonkin syrjäiseen maahan, jossa kukaan ei ennen ole asunut; näin he tekivät, jotta he siellä voisivat elää omien isiltä perittyjen sääntöjensä mukaisesti [...]. Niin he lähtivät kulkemaan pitkin Eufratin kapeaa uomaa [...]. Siihen maahan oli pitkä matka, ja se kesti puolitoista vuotta. </P> <P align="justify"> Rudbeckin mukaan tämä Kaksoisvirranmaasta jonnekin luoteeseen Eufratia pitkin alkanut matka oli lopulta johtanut Lappiin. Rudbeck halusi löytää teoriansa tueksi yhteyksiä saamen kielen ja heprean välille. Siksi hän kirjoitti sanaluettelon <i>Fasciculus vocum lapo-hebraicarum</i>, jossa oli satoja varsin kekseliäästi löydettyjä sanapareja. Oli luultavasti Rudbeck nuoremman ansiota, että heprean ja suomen/saamen kieliä vielä 1700-luvun lopussa vakavassa mielessä saatettiin väittää sukulaisiksi, kuten laita oli vielä Tuneldin Ruotsin historian kuudennessa painoksessa vuodelta 1792. Seitsemännessä painoksessa, joka ilmestyi 1795, ei enää ole mainintaa heprealaisalkuperästä. Ylipäätään, kun 1700-luvun mittaan käsitys suomalais-ugrilaisuudesta alkoi vakiintua, spekulaatiot saamelaisten yhteyksistä klassisiin sivistyskansoihin alkoivat tulla vanhanaikaisiksi. </P> <P align="justify"> 2) Keskeinen ruotsalainen romantikko, professori Erik Gustav Geijer (1783-1847) ehdotti 1820-luvulla, että lappalaiset olivat myös Skandinavian alueen alkukansa. Tämä oli tosin jo saksalaisen Gottfried Wilhelm Leibnizin v. 1695 kielitieteelliseltä kannalta esittämä ajatus. Hän oli ollut löytävinään skandinaavisista kielistä ns. substraattilainoja suomensukuisista kielistä. Geijer yhdisti saamelaiset aluksi skandinaavisessa mytologiassa esiintyvään jotuneitten kansaan, jonka maahan tunkeutuvat skandinaavit pakottivat väistymään tieltään. Jo göötit tunkivat jotuneita ylös pohjoiseen, missä Jotunheim oli heidän viimeinen tukikohtansa keski-Skandinaviassa. Sittemmin aasat puskivat heitä yhä kauemmas siten, että jotuneitten viimeinen alue tuli olemaan kaukana Vienan meren rannalla, Bjarmiassa. Teorian ongelma oli se, että jotunit olivat jättiläisiä, joiden yhdistäminen lyhytkasvuisiin saamelaisin tuntui monista jo aikoinaan luonnottomalta. Vuonna 1832 Geijer kirjoittikin pitävänsä saamelaisia jotunien sijaan toisena myyttisenä kansana, kääpiöinä (<i>dverger</i>). Jotunit olivat Geijerin mukaan jotakin muuta, pitkäkasvuisempaa suomalais-ugrilaista kansaa. Suomessa kääpiöitten saamelaistulkintaa kannatti mm. Yrjö Koskinen (1830-1903). </P> <P align="justify"> 3) Suomessa siirryttiin 1800-luvun mittaan kannattamaan teoriaa, joka selitti suomalaisten ja saamelaisten saapuneen Suomenniemelle verraten myöhään, ajanlaskun taitteen tienoilla tai ensimmäisinä vuosisatoina sen jälkeen. Näin luovuttiin pitämästä saamelaisia Suomen tai Fennoskandian alkuperäiskansana. Teoria edellytti saamelaisten saapumista suomensukuisen kansan etujoukkona. Tämä ajatus kävi hyvin yksiin Kalevalan historiallisen tulkinnan kanssa, jossa Pohjola nähtiin saamelaisten valtakuntana. </P> <P align="justify"> Jo Gabriel Rein esitti 1832, että Väinämöinen oli ollut suomalainen merkkimies, kerran todella elänyt kansan johtohahmo, joka vaikutti niihin aikoihin, kun maahantunkeutuvat suomalaiset kävivät taisteluja Suomeen jo aiemmin asettuneita lappalaisia, siis Pohjolan asukkaita, vastaan. Elias Lönnrot itse edusti Kalevalan runojen historiallista tulkintaa, mutta ei kuitenkaan katsonut Pohjolaa saamelaisten valtakunnaksi. Hänen mukaansa Pohjolassa asui "jokin muu lahkokunta suomalaisia". Kuitenkin Reinin tulkinta aloitti tradition, joka muuten eli varsin pitkään. Esim. A. A. Ahlqvistin mukaan "Kalevala [...] on saanut aiheensa siitä torasta, joka vallitsi lappalaisten ja karjalaisten välillä, ja jonka syynä oli edellisten joko luultu tai kuviteltu rikkaus, jonka jälkimmäiset tahtoivat valloittaa". Samaa kantaa edustivat sittemmin enemmän tai vähemmän Julius ja Kaarle Krohn sekä Jalmari Jaakkola, jonka mukaan Kalevalan tapahtumat kuvaavat pirkkalaisliikkeen ja sitä edeltäneen ajan ryöstö- ja verotusretkiä lappalaisten luokse. </P> <P align="justify"> Nykypäivänäkin kalevalaisten runojen asetelmassa nähdään mahdollisia heijastuksia eturistiriidoista kaskitalouteen siirtyneiden kantasuomalaisten ja eräkulttuurissa pitäytyneitten kantasaamelaisten välillä, mutta korostetaan ensisijaisesti Pohjolan myyttisiä assosiaatioita, erityisesti sen vainajalaluonnetta. </P> [[Sisällysluettelo: Tutkimus ja tutkimushistoria sekä tutkimuslaitokset ja museot|Sisällysluettelo: Tutkimus ja tutkimushistoria sekä tutkimuslaitokset ja museot]]<BR><BR>  +
Allakjávrre +	<P align="justify">Allakjávrre, Högträsket ~ Högträsk</P> <BR><BR> [[Sisällysluettelo: Alueet & paikat|Sisällysluettelo: Alueet & paikat]]<BR><BR>  +
Alta-dispute +	<P align="justify"> The project to dam the Alta-Kautokeino River in 1979-81 was a controversy in Norwegian society that also attracted worldwide attention. The issue, which became known as the Alta-dispute, is considered to have marked a turning point in the Saami policy of the Norwegian government. The Norwegian state-owned energy company NVE had already put forward a proposal in 1968 for harnessing the water resources of the Finnmark. The original scheme, which the Norwegian government renounced in 1973, involved the submerging of Masi, a small Saami village, under a reservoir. In 1978, the Norwegian Parliament again voted in favour of regulating the waters of the Alta-Kautokeino. In the same year, a widespread popular movement in opposition to the scheme grew up, and in July 1979 members of the movement demonstrated in Stilla. Further demonstrations were organized in the autumn in Oslo, culminating in a hunger strike by five young Saamis outside the Parliament house. These demonstrations in Oslo and Stilla silenced the bulldozers and brought construction work at Stilla to a halt. The most heated moment came in Stilla in 1981, when 600 policemen were ordered to carry away 1100 peaceful demonstrators from the construction area. Finally, however, the dam was finally built between 1982 and 1986. At the time of the Alta-Kautokeino issue, the Saami movement was led by a group of trained Saami professionals who were able to work with the media and the public. The Saami leaders made strong demands to get the state to recognise Saami peoples's special rights, such as the rights of their way of living and culture as an indigenous people. Up till then, the demands of the Saami had generally been regarded from the point of view of the welfare state as either the problems of a peripheral region or those of an economy based on the exploitation of natural resources. </P> <P align="justify">In the Alta-Kautokeino case, there were two concurrent issues: on the one hand, an international movement for the protection of nature and the environment; on the other, a clash between the Saami and the Norwegian government and the formers ever-increasing awareness of their own rights as defined in the collective rights of indigenouspeoples and other minorities. As a result of the dispute, a new definition of collective identity based on the concept of we and others , or minority versus majority, was born. Thus in the long process from the first faltering steps of pan-Saami action at the beginning of the twentieth century to the threshold of the 1990s, the Saamis organizational activities had succeeded in creating the conditions for a redefinition of Saaminess, Saami society and political unity. At the 1980 Saami Conference in Tromsø, a manifesto was adopted which in its introduction spoke of the Saami people as a separate ethnic group with its own territory, culture and social structure .</P> <P align="justify"> One major consequence of the Alta Dispute was that the Norwegian state set up two committees to report on the cultural, linguistic and legal position of the Saami. The Committee on Saami Rights was appointed in 1980 and the Committee on Saami Culture at the end of the 1980s. The work of the committees began to bearfruit towards the end of the decade The findings of the Committee on Saami Rights were published in a report (NOU 1984:18) dealing with the legal position of the Saami, and the report of the Committee on Saami Culture (NOU 1985:14) on culture and language was issued the following year. In accordance with the new Saami Act of 1987, a democratically elected Saami Parliament (Sámediggi/Sameting) was established. In 1988 the Saami were recognized as an indigenous people in the constitution of Norway (§110a 1988). The article of the constitution dealing with the Saami obliges the state to ensure that the Saami as an indigenous people are able to practice and develop their language culture and social way of life. The Norwegian Saami Parliament began to operate in 1989. As a result of the Alta dispute, Norway has also signed some international agreements, such as the ILO Convention on Indigenous and Tribal Peoples in Independent Countries (No. 169), which oblige the state of Norway to guarantee the future of the Saami. However, questions concerning land and water rights remain unsolved. The repercussions of the case also affected the position of Saamis in Finland and Sweden.<BR><BR> [[Saami movement|Saami movement]]</P>  +
Alta-kiista +	<P align="justify"> Alattion- ja Kautokeinonjoen patoamishankkeesta (1979-81) tuli suuri kansainvälistäkin huomiota saanut tapaus norjalaisessa yhteiskunnassa. Tätä ns. Alta-kiistaa on pidetty käännekohtana Norjan saamelaisten politiikassa. Norjan valtion energiayhdistys NVE oli jo 1968 tehnyt ehdotuksen Finnmarkin vesistön säännöstelemiseksi. Alkuperäisessä suunnitelmassa, josta kuitenkin Norjan valtio luopui 1973, oli pienen Masin saamelaiskylän upottaminen tekojärven alle. 1978 Norjan Suurkäräjät äänesti jälleen Alta-Kautokeinon vesistön rakentamisen puolesta. Samana vuonna syntyi laaja kansanliike vastustamaan rakentamishanketta. Heinäkuussa 1979 kansanliikkeen mielenosoittajat kokoontuivat Stillassa. Syksyllä Oslossa järjestettiin mielenosoituksia, joiden huipennukseksi viisi saamelaisnuorta ryhtyi nälkälakkoon Suurkäräjien edessä. Mielenosoitukset Oslossa ja Stillassa pysäyttivät rakennuskoneet ja keskeyttivät tietyöt kohti Stillaa. Ajatus Nollapisteestä oli syntynyt. Kuumimmat hetket koettiin Stillassa 1981, kun 600 poliisia oli komennettu kantamaan 1100 rauhanomaista mielenosoittajaa pois alueelta. Pato rakennettiin lopulta vuosien 1982 ja 1986 välisenä aikana. Alta-Kautokeino -tapauksen aikaan saamelaisliikettä johti ammattimaisesti toimiva saamelainen koulutettu ryhmä, joka oli kyvykäs työskentelemään julkisen sanan ja suuren yleisön kanssa. Saamelaiskysymyksestä tuli ihmisoikeuskysymys. Saamelaisliikkeessä alettiin esittää voimakkaita vaatimuksia omien elinkeino- ja kulttuurioikeuksien tunnustamiseksi sekä saamelaisten alkuperäiskansa-aseman eli erityisen aseman tunnustamista. Siihen asti saamelaisten vaatimukset oli yleisesti nähty hyvinvointivaltion näkökulmasta joko syrjäseutujen tai luontaistalouden ongelmina. Alta-kiistassa kulki kaksi virtausta rinnakkain: toisaalta kansainvälisen luonnonsuojelu- ja ympäristöliikkeen ja toisaalta saamelaisten yhteenotto Norjan hallituksen kanssa sekä alkuperäiskansojen ja muiden vähemmistöjen yhä kasvava tietoisuus omista kollektiivisista oikeuksistaan. </P> <P align="justify"> Alta-tapauksen seurauksena syntyi uusi käsite <i>C*SV</i>, joka tarkoitti sanomaa "kollektiivisten elämänkokemusten symboleista" ("om tegn <i>pl</i> kollektive livserfaringer"). Tätä seurasi uusi kollektiivisen identiteetin määrittämisen tapa, me ja muut / vähemmistö ja enemmistö -ajattelu. Niinpä prosessissa, joka oli edennyt ensimmäisistä haparoivista pan-saamelaisista liikehdinnöistä 1900-luvun alusta, voidaan havaita saamelaisen järjestäytymisen onnistuneen luoda edellytyksiä uudelleenmäärittelyille, jotka koskivat saamelaisuutta, saamelaisyhteiskuntaa sekä poliittista yhtenäisyyttä. 1980 hyväksyttiin Tromssassa pidetyssä saamelaiskonferenssissa saamelaispoliittinen ohjelma, jonka alkusanoissa puhutaan saamenkansasta omana etnisenä ryhmänä, jolla on "oma alueensa, kulttuurinsa ja sosiaalinen rakenteensa". </P> <P align="justify"> Alta-kiistan tärkeimpänä seurauksena valtio perusti kaksi komiteaa selvittämään saamelaisten kulttuurista, kielellistä ja oikeudellista asemaa. Saamelaisten oikeuksia selvittävä komitea aloitti toimintansa jo 1980, ja saamelaiskulttuurin komitea nimitettiin 1980-luvun lopulla. Komiteoiden tulokset alkavat näkyä 1980-luvun lopulla huomattavina lainsäädännöllisinä muutoksina. Norjassa 1980 nimitetyn saamelaisoikeuksien komitean työn tuloksena julkaistiin 1981 komiteamietintö saamelaisten oikeudellisesta asemasta (NOU 1984:18). Kulttuuri- ja kielikysymyksiä käsittelevä komiteamietintö valmistui seuraavana vuonna (NOU 1985:14). Uuden saamelaislain (1987) perusteella koottiin demokraattisilla vaaleilla valittu saamelaiskäräjät (Sámediggi, Sametinget). Vuonna 1988 saamelaiset tunnustettiin alkuperäiskansaksi Norjan perustuslaissa (110 a § 1988). Perustuslakiin liitetyn saamelaispykälän mukaan valtiolla on velvollisuus pitää huolta siitä, että saamelaiset alkuperäiskansana saavat harjoittaa ja kehittää kieltään, kulttuuriaan ja yhteiskuntaelämäänsä. Norjan saamelaiskäräjät aloitti toimintansa 1989. Norjan valtio on myös Alta-kiistan seurauksena allekirjoittanut joitakin kansainvälisiä sopimuksia ([[ILO:n alkuperäiskansoja ja heimoja itsenäisissä valtioissa koskeva kansainvälinen sopimus (nro 169)|ILO:n alkuperäiskansoja ja heimoja koskeva sopimus, nro 169]]), jotka velvoittavat Norjan valtiota takaamaan saamelaisten tulevaisuuden. Edelleen ovat kuitenkin maa- ja vesioikeusasiat ratkaisematta. Tapauksen seuraukset heijastuivat myös Ruotsin ja Suomen saamelaisten asemaan. </P> <P align="justify"> </P> <P align="justify"> [[Kuolan saamelaisten poliittinen tilanne|Venäjän saamelaisten poliittinen tilanne]] <BR> [[Saamelaisten parlamentaarinen neuvosto|Saamelaisten parlamentaarinen neuvosto]]<BR> [[Alkuperäiskansaliike|Alkuperäiskansaliike]] </P><BR> [[Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot|Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot]]<BR><BR>  +
Altevatnet +	Altevatnet (pohjoissaameksi: Álddesjávri) on järvi Bardun kunnassa Tromssan maakunnassa.  +
Altevatnet (english) +	Altevatnet (Northern Sami: Álddesjávri) is Norway’s 11th largest lake at 79.71 square kilometres. [http://en.wikipedia.org/wiki/Altevatnet Wikipedia link]  +
Altevatnet (svenska) +	Altevatnet/Álddesjávri är en insjö i Bardu kommun i Troms fylke i Norge. [http://sv.wikipedia.org/wiki/Altevatnet Wikipedia-link]  +
Alueellisia tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja +	<p align="justify">Euroopan neuvoston alueellisia tai vähemmistökieliä koskevassa eurooppalaisessa peruskirjassa on pyritty suojaamaan kieliä, joita perinteisesti käytetään valtion tietyllä alueella ja jota käyttää vähemmistöryhmä. Lisäksi edellytetään, että kyseinen kieli ei ole valtion virallinen kieli. Sopimuksessa on säännöksiä erityisesti vähemmistökielen edistämisestä julkisessa elämässä. Suomi, Ruotsi ja Norja ovat ratifioineet sopimuksen.</p> [[Ihmisoikeudet ja saamelaiset|Ihmisoikeudet ja saamelaiset]], [[Kielilainsäädäntö|Kielilainsäädäntö]]<BR> [[Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot|Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot]]<BR><BR>  +
Ananino Culture +	<P align="justify"> [[Early Iron Age|An early Iron Age]] culture that flourished in eastern Russia along the lower waters of the River Kama and the middle Volga 800-200 B.C.. During the first period, although the axe blades and some of the spearheads were still made of bronze, most of the spearheads, the knives and the daggers were forged from iron. The production of cutting tools and weapons from bronze ended around 500 B.C. During the first period, the Ananino culture spread into northern and northwestern Russia, and its influence extended into eastern and northern [[Fennoscandia|Fennoscandia]]. The culture takes its name from a burial site near the town of Yelabuga on the lower Kama. </P><BR><BR> [[Table of contents: Archaeology| Table of contents: Archaeology]]<BR><BR>  +
Ananinokulttuuri +	<P align="justify"> Itä-Venäjällä, Kamajoen alajuoksulla sekä Volgan keskijuoksulla 800...200 eKr vallinnut [[Varhaisrautakausi|varhaisrautakautinen]] kulttuuri, jonka 1. periodin aikana (800...500 eKr) kirveet ja osa keihäänkärjistä valettiin pronssista mutta pääosa keihäänkärjistä, veitset ja tikarit taottiin raudasta. Teräkalujen valmistaminen pronssista lakkasi noin 500 eKr. Ensimmäisen periodin aikana Anan'inon piiristä lähtenyt kulttuurivirtaus kohdistui Pohjois- ja Luoteis-Venäjälle ja ulotti vaikutuksensa itäiseen ja pohjoiseen [[Fennoskandia|Fennoskandiaan]] saakka. Saanut nimensä lähellä sijaitsevan kalmiston mukaan. </P><BR> [[Sisällysluettelo: Arkeologia|Sisällysluettelo: Arkeologia]]<BR><BR>  +
Anarâškielâ servi +	<P align="justify"> Anarâškielâ servi<BR> Inarinsaamen kielen yhdistyksen (1986-) toimipaikkana on Inari. Yhdistys harjoittaa muun muassa julkaisutoimintaa ja ylläpitää inarinsaamen [[Kielipesä|kielipesää]] EU:n ja Suomen kulttuurirahaston myöntämien avustusten turvin. Julkaisuista ylimpänä on Anarâš-lehti. Yhdistyksen jäseneksi pääsevät inarinsaamea osaavat henkilöt. Varsinaisia jäseniä on yhteensä 200, sen lisäksi on kannattajajäseniä. </P> [[Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot|Sisällysluettelo: Politiikka, järjestäytyminen ja organisaatiot]]<BR><BR>  +
Ancient monument +	<P align="justify">Look the page [[Archaeology|Arkeology]]. </P><BR><BR> [[Table of contents: Archaeology| Table of contents: Archaeology]]<BR><BR>  +
Animal metamorphoses +	<P align="justify"> In the traditional Saami view of the world, the barrier between man and woman was stronger and more difficult to cross than that between humans and animals. It easily happened that humans changed into animals and vice versa, and this was possible not only for shamans ([[Noaidi (engl. ver.)|<i>Noaidi</i>]], [[Shamanism|Shamanism]]) but also for ordinary people. The shaman on his journey of the spirit might take the form of his animal spiritual assistant, and the strongest of these assistants, the bull reindeer, was at the same time his alter ego; for example, when it died, the shaman died too. The shaman might also move in the guise of an animal in this world ([[Peaivvas|Peaivvas]]) .In the case of the journey of the shaman s soul, it was not always a physical transformation that was involved; the shaman's free soul ([[The soul|soul]]) moved into an animal of this or the other world while his body was in a trance, but when an ordinary person took the form of an animal there was a physical metamorphosis. This kind of metamorphosis might be voluntary or caused by a shaman. According to legend, voluntary metamorphosis into an animal was usually achieved by means of a magical procedure, in which one of one of the most important elements involved circling a tree that had been bent over into a curve. The transformation took place when the person crawled under the bowed tree three times in an anticlockwise direction. His return to human form took place by means of the opposite procedure: by going round the same tree three times in a clockwise direction. Circling in an anticlockwise direction is a semantic element that is linked to the other world in magical practices, and correspondingly a clockwise movement is associated with a normal state or a return to it ([[The sacred|Sacred]]). Metamorphosis into a bear or a wolf was common. Particularly popular were stories about Skolt Saamis who changed themselves into bears; these tales were often malicious or mischievous stories about neighbours. Metamorphosis into a bear and a wolf happened in the same way. In the case of a bear, the tree used in the ritual had to be bent towards the north, which is an indication, relatively rare in the Saami tradition, of the mystical, otherworldly associations of the direction north. There was more of the otherworldly in the nature of the bear than in the wolf ([[The bear worship and ritual|Bear cult]]), and this required a ritual with semantic elements that created a stronger link with the other world. In the case of a wolf metamorphosis ([[Werewolf|Werewolf]]), the tree had to be bent towards the south. Evidence for metamorphoses into bears and wolves was found in animals in whose carcases objects like a belt with a knife or a money pouch were claimed to have been found when they were skinned. Unlike an ordinary bear, one into which a human had metamorphosed himself was feared and abhorred; a bear that caused damage was regarded either as a bewitched animal one under the spell of a shaman or a metamorphosed human being. In the same way, a wolf into which a human had transformed himself was hated more than an ordinary wolf.</P>  +
Animals to take omens with +	<P align="justify"> The Saami have used many animals and their behaviour as omens, mainly presaging death. This is generally a common use of omens ([[The death and the dead ones|Death and the dead)]]. </P><P align="justify"> <i>Mieðus</i>, which meant a prey that was caught in an unusual or unexpected way, often too easily, or one that was too good, was a certain sign of death. The idea behind the <i>mieðus</i> image can be taken to mean that life should not be too easy; excessive good fortune meant a change in the normal order of things, which in the end could not have favourable consequences.</P><P align="justify"> Many birds were used as omens. It was said that if a woodpecker flew and called out in front of a person, a relative of the latter would die, and if it flew behind the person, he or she would die. The cuckoo was considered as a particularly evil bird and a harbinger of death. In the Finnish dialect of Lapland it was called korttolintu, which means the bird of ill omen . People believed that if a person heard a cuckoo call for the first time in the spring before he or she had had anything to eat in the morning, it augured certain death during that year. This belief was a strong one, and it was taken so seriously that many Saamis always kept a snack under their pillows. There was a similar belief about the arctic loon, the raven, the swan, the goose, the great tit and some other birds. The cuckoo s call was also used for calculating the years of life a person had left. The idea of a bird of ill omen recalls the birds that were believed to be the assistants of the shaman. When [[Shamanism|shamanism]] and beliefs associated with it were criminalized, these came down into the later tradition in a demonised form. The shaman s bird was inevitably interpreted as working for an evil witch and thus as auguring and causing death. On the other hand, the Siberian jay was regarded as a lucky bird, which if it approached a person who was outside or asleep was a sign of good fortune; finding its nest, on the other hand, once again meant death.</P> <P align="justify"> It is difficult to discover the background behind some former animal beliefs: for example, in Inari it was thought that if a bull reindeer in the rutting season should stop and point its erect penis at a herder, the later would die within a year. In others, on the other hand, it is possible to discern a sanctioning function related to hygiene or good housekeeping: for instance, in Inari it was said that if a mouse chewed a man s item of clothing, his wife would die; if it was a boy s garment, his younger sister would die, if a girl s then her elder brother, and if a child s then the child itself was doomed.</P> <P align="justify"> The mass migration of lemmings meant war and unrest, but when they appeared in reasonable numbers in summer, they portended good years for reindeer herding and hunting. Similarly if they dug into the snow in winter like reindeer, it also meant good years for reindeer herding.</P>  +
Animatism +	<P align="justify"> Animatism means the ascription of psychic qualities to inanimate nature, attaching to it faculties (knowledge, feeling, desire) and abilities (such as that of being able to influence the environment) that are typical of a living creature, but without attaching to it any clearly identifiable soul or personality ([[Animism|Animism]]). For example, it is possible to ascribe such qualities to thunder without believing in any particular god of thunder. In the evolutionist theory of religion it was assumed that animatism was a phenomenon that explained the origins of religion, and that it preceded animism in the evolution of religion.</P>  +
Animatismi +	<P align="justify"> Animatismilla tarkoitetaan luonnon elollistamista, varustamista elolliselle olennolle tyypillisillä ominaisuuksilla (tunteminen, tahtominen) ja mahdollisuuksilla (kuten mahdollisuudella vaikuttaa ympäristönsä), ilman että tähän elollistamiseen liittyy kuvitelma selväpiirteisestä sielusta tai persoonasta ([[Animismi|animismi]]). Esim. ukonilma on voitu elollistaa ilman, että samalla on kuviteltu erityinen ukkosenjumala. [[Evolutionismi|Evolutionistisessa]] teorianmuodostuksessa on oletettu, että animatismi olisi uskonnon alkuperän selittävä ilmiö ja että se kehityshistoriallisesti olisi edeltänyt animismia. </P><BR> [[Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore| Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore]]<BR><BR>  +
Animism +	<P align="justify"> This term is used in two different meanings: on the one hand in a general sense to mean a belief that creatures (human beings, animals) and even plants and inanimate beings possess personal souls that are independent of their physical existences, and on the other hand in connection with evolutionism to refer to an original or very early stage in human religion.<BR><BR> [[Animatism|Animatism]]</P>  +
Animismi +	<P align="justify"> Animismi-termiä käytetään kahdessa merkityksessä, yhtäältä tarkoittamaan ylipäätään uskoa olentojen (ihmisten, eläinten, kasvien ja jopa elottomien olioiden) fyysisestä olemassaolosta riippumattomiin, persoonallisen luonteen omaaviin sieluihin, toisaalta [[Evolutionismi|evolutionismiin]] liittyen oletettuna ihmiskunnan uskontojen lähtökohtana tai yhtenä varhaisvaiheena. Vrt. [[Animatismi|animatismi]]. </P><BR> [[Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore| Sisällysluettelo: Muinaisusko, mytologia ja folklore]]<BR><BR>  +
Antin-Pieti +	<P align="justify"> Pietari Antti Pietarinpoika Nutti (1825-98) oli saamelainen lestadiolaissaarnaaja ([[Lestadiolaisuus|lestadiolaisuus]]), katekeetta. Hän vaikutti [[Gárasavvon|Karesuvannossa]] ja Enontekiöllä sekä Norjan puolella. </P> <P align="justify"> Antin-Pieti tuli uskoon Laestadiuksen rippikoulussa v. 1845 ja lopullisesti lestadiolaiseen heräykseen kaksi vuotta myöhemmin, minkä jälkeen Laestadius teki hänestä katekeetan eli maallikko-opettajan. Antin-Pietiä pidetään ensimmäisenä, joka vei heräysliikkeen Norjan puolelle Lyngeniin (1848). Hänellä oli saarnamatkoja Vesisaareen 1890-luvulla. Antin-Pietin kristillisyysnäkemys oli suhteellisen avara, mutta hän oli tunnettu erittäin pitkistä saarnoistaan. </P> <P align="justify"> Antin-Pieti kuoli ollessaan matkalla Oulussa, jonne hänet oli arvovaltaisena lestadiolaisuuden alkuvaiheen edustajana kutsuttu puhumaan siellä tapahtuneen hajaannuksen vuoksi. Ennen matkalle lähtöään hän piti omat hautajaisensa nähtyään unen, jonka johdosta hän tuli vakuuttuneeksi matkalla tapahtuvasta kuolemastaan. </P><BR> [[Sisällysluettelo: Biografiset artikkelit|Sisällysluettelo: Biografiset artikkelit]]<BR><BR>  +
Antler čoarvi Duodji: tools, materials etc. +	<P align="justify"> Antler <i>čoarvi</i> is another important raw material for Saami handicraft [[Duodji: tools, materials etc.|Duodji: tools, materials etc.]]. The antler of both the doe and the buck is used, but most artists prefer the antlers from five-year-old bucks as they are bigger and stronger. However, old handicraft shows that smaller antler have been good enough as raw material. Big knife sheaths show this. If one looks at museum objects it is evident that the making of big knife sheaths was more common when the Saami started to produce knife sheaths. These big sheaths are made of two antlers that are joined together to form the breadth of the sheath. The big knife is an important tool for making handicraft and repairing things. The shape of the sheath and the knife handle has changed as well as other artefacts throughout history. Older knives show some local differences in shape and decoration. The shape of the sheath can be divided into three: straight, bent or sharply bent. These differences are no longer that important as handicraft is nowadays taught at school. </p> <P align="justify"> Some knife makers have made big knife making their source of income. It is possible to follow the development of antler sheaths over a long period of time and see which period was the most successful. The Saami knife makers of today are well known in the world of knife makers. For a long time, many collectors have been interested in antler sheaths and knives, and this has made the Saami knife a collector's item. This has led to the knife maker producing knives for the market. </p> [[Tiedosto:14basttet.jpg|thumb|600px|Basttet (sg. baste), spoons, made from horn by Petteri Laiti, Inari (Anár).]] <P align="justify"> The spoon/<i>čoarvebaste</i> is another artefact with long traditions. The need for the horn spoon emerged when the Saami started to eat food demanding a spoon. The material for the spoon is taken from the front stem of the antler, or the lowest portion of the antler. There it is twisted and wide enough for shaping a spoon. The special shape of the Saami spoon can be traced back through time. Scholars have found that the shape of the Saami spoons can be found in other parts of the world, which indicates that the Saami spoonmakers have been influenced by other. Then the shape of the spoons has stayed the same throughout history. The spoon has a short handle and the spoon itself is wide. Here again, the spoons' shape and patterns are different depending on which area the spoon maker belongs to. Some spoons are richly decorated. The Saami began quite early to order silver spoons, using their own antler spoons as models. Knud Leem, among others, writes that the Saami sent their antler spoons to gold smiths for the making of silver spoons in the 18<sup>th</sup> century. </p> <P align="justify"> There are many Saami artists who work with antler and use the horn for different purposes. Among them can be mentioned: Petteri Laiti, from Anár/Inari on the Finnish side of Sápmi, Sakari Saijets, from Guovdageaidnu/Kautokeino, Håvard Larsen, from Lavangen, Arvid Jåma, all from the Norwegian side of Sápmi, Randi Marainen, from Øvre Soppero and Per Isak Juuso, from Nearvá/Mertajärvi both from the Swedish side of Sápmi. </p> [[Tiedosto:12niibajadohppa.jpg|thumb|600px|<b>Niibi</b><BR>A knife and sheath with horn ornament, made by Anders Sunna, Giron (Kiruna).]] [[Tiedosto:13olles-dohpat-niibi.jpg|thumb|600px|<b>Niibi</b><BR>A knife and horn sheath with ornament, made by Jon Tomas Utsi, Bårjås (Porjus).]]<BR><BR> [[Table of contents: Living and household, clothing etc.| Table of contents: Living and household, clothing etc.]]<BR><BR>  +
Anár +	<P align="justify">Anár, Inari ~ Enare</P><BR> [[Sisällysluettelo: Alueet & paikat|Sisällysluettelo: Alueet & paikat]]<BR><BR>  +
Anárjohka +	<P align="justify">Anárjohka, Inarijoki</P><BR> [[Sisällysluettelo: Alueet & paikat|Sisällysluettelo: Alueet & paikat]]<BR><BR>  +
Anárjávri +	Anárjávri lea jávri Sámis.  +
Archaeological Culture +	<P align="justify"> Archaeological culture. It is possible to distinguish geographically and chronologically limited distributions of types of archaeological material, which are called archaeological cultures. There is no common agreement about what an archaeological culture represents vis-à-vis the reality of the past. On one hand, it is claimed that an archaeological culture is merely an artificial unit for dealing with archaeological material in a constructed system of classification; on the other, it is considered that an archaeological culture is distinguished in the material just because a prehistoric community with a common tradition and a common system of communication to support it leaves behind a characteristic distribution of types of archaeological material and a semiotic system of signs. This is the basis for research into the origins and "roots" of an ethnic group (such as the Saami) and its culture. </P> <BR> [[Archaeology|Archaeology.]] <BR><BR>[[Ethnic Identification|Ethnic identification.]] <BR><BR> [[Ceramic|Ceramics.]]<BR><BR> [[Table of contents: Archaeology| Table of contents: Archaeology]]<BR><BR>  +
Archaeology +	<P align="justify"> Archaeology. The goal of archaeological research is to elucidate earlier human activity: the culture, economy and society that it creates and which it is directed by. It does so by using as its source material the traces that human activity has left on and in the earth's surface as well as below the surface of its waters. Archaeology permits us to study all the phases in the development of humanity, from the very earliest to the most recent of the [[Historical age|Historical Age]]. Archaeological research is not subject to geographical limits.</P> <P align="justify"> The traces left by human activity are ancient monuments and other relics. They consist of artefacts, ecofacts and geofacts, which are the vestiges of fixed structures, loose objects or parts thereof, traces of people's livelihoods and land use and of human presence, which has produced various kinds of refuse. Because of the material nature of its evidence, archaeology is directly connected to the natural sciences, especially the bio- and geosciences, the methods of which it employs. Since human communities operate under conditions created by the natural environment, a knowledge of this environment helps us to understand the nature of the communities. Although the source material of archaeology belongs to the natural sciences, its problematics with respect to economic, social, ideological and historical questions belongs to the humanities.</P> <P align="justify"> Artefacts are studied in terms of their of typology, chorology and [[Chronology|chronology]]. The typological aspect involves the description, categorization and analysis of the material. In its chorological aspect, archaeology is a form of (cultural) geography. The chronological aspect links archaeology with history. On the basis of this division, the spatially and temporally limited typological distributions of archaeological material are classified as so-called [[Archaeological Culture|archaeological cultures]].</P><BR><BR> [[Table of contents: Archaeology| Table of contents: Archaeology]]<BR><BR>  +

(← 25 edellistä) (25 seuraavaa →)